Author: Niko Porjo

Joys: comedy, cycling and spotting argumentation errors in live speech. Physicist and thinker, a little bit of an amateur philosopher. I like to build things but when they work that’s enough, no polishing.

Tienkäyttömaksut

 

Kuljettajat tallentavat ajaessaan sijaintinsa puhelinta tai navigaattoria käyttäen. Näiden sijaintien perusteella lasketaan matkan tienkäyttömaksu. Tallennus tapahtuu yksityisen yrityksen tuottaman ohjelmiston avulla ja tulos tarkistetaan yrityksen toimesta. Tarkistuksen jälkeen tieto tallennetaan yrityksen palvelimelle salattuna siten, ettei sitä voi avata ilman autoilijan suostumusta ja häneltä saatua salasanaa. Kesken matkan pysäytetyn autoilijan on pystyttävä osoittamaan matkaan liittyvän tiedoston synty, käytännössä tämä voitaisiin automatisoida.

Katso myös vaihtuvat nopeusrajoitukset

“Avauduin” eräässä Google+ keskustelussa jatkuvaan seurantaan perustuvista tietulleista. Lähinnä muistelen väittäneeni vastaan, kun esitettiin sellaisen järjestelmän johtavan lisääntyvään isoveljen valvontaan. Toinen suuri pelko, jonka tunnistan myös itsessäni, on järjestelmään liittyvät infrastruktuuri-investoinnit. Pelkään systeemiin tärvättävän summia joiden takaisinmaksu syö merkittävän osan tuloista.

Se on jo nähty ettei autoilun verotuksesta keinot lopu, eikä nykyisinkään ole ongelmallista kerätä enemmän tai vähemmän. En siis ota tässä kantaa siihen mikä on verotuksen oikea taso tai miten maksujen pitäisi esimerkiksi alueiden välillä jakautua, esittelen vain systeemin jolla verotus/maksut voitaisiin joustavasti kerätä paikan, ajan ja vaikka ajoneuvon ominaisuuksien mukaan muuttuvina.

Lähtökohtina:

a) järjestelmän ei tarvitse olla täydellinen. Joku voi onnistua huijaamaan ja pääsemään vähemmillä maksuilla eikä siitä tarvitse pelihousujaan repiä. Ihan niin kuin melkein kaikkien muidenkin sääntöjen kohdalla; jokaista verovilpin tekijää tai myymälävarasta ei tarvitse saada kiinni ongelma aisoissa pitämiseksi. Asian suhteuttamiseksi: HS raportoi maaliskuussa 2012 poliisin selvittävän noin 42 % omaisuus- väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

b) Julkisyhteisöjen kyky tuottaa tai tilata vähääkään mutkikkaampia ohjelmistokokonaisuuksia on kyseenalainen. Niinpä niiden vähiä siihen pystyviä resursseja ei kannata kuormittaa uusien projektien alle vaan on syytä pyrkiä hoitamaan ohjelmistokehitys yksityisin voimin.

c) Valvonta hoidetaan perinteisin keinoin, poliisi pysäyttää satunnaisesti ja tarkistaa ovatko asiat kunnossa. Tämä voitaisiin ainakin osin myös automatisoida.

d) Tarjotaan niille jotka eivät halua tai osaa käyttää uutta teknologiaa mahdollisuus maksaa maksu muilla keinoin. Esimerkiksi ostamalla päivä-, viikko- tai kuukausilipun jolla saa ajella. Tämän tulee olla merkittävälle enemmistölle kalliimpaa kuin ehdotetun järjestelmän käyttäminen. Paikkatietoon perustuvien tietullien ohjaava vaikutus voi syntyä vain jos riittävän moni käyttää järjestelmää.

e) Käytettävissä on kohtuullisen luotettava langaton tiedonsiirtoverkko sekä halpoja päätelaitteita (tästedes laite). Nähdäkseni molemmat ovat jo olemassa.

En mene kovin syvälle teknisiin yksityiskohtiin, sillä pidän niitä pääosin helpohkosti ratkaistavina. Lisäksi lainsäädäntö vaatinee jotain muutoksia ja Suomessa varmaan nousee iso meteli jos yksityinen kerää veroluonteisia maksuja.

Kuvassa 1 on esitetty toiminta normaalissa tilanteessa, siis silloin kun autoilija ajaa ja järjestelmä laskee hinnan ja lähettää laskun. Pystysuorat katkoviivat erottavat eri toimijoiden tekemisiä toisistaan. “Softa”-laatikot osoittavat autoilijan hankkivan tarvitsemansa ohjelmiston yksityiseltä yritykseltä. Tässä toiminta on erotettu valtiosta yritykselle lähinnä koska uskon toiminnan olevan sen luonteista, että se, siis ohjelmistokehitys, tiedon tallentaminen ja rahastaminen, paremmin yksityiselle sopii. Toissijaisesti kyse on luottamuksesta, yksityisen yrityksen kannalta maineen menetys on paljon suurempi ongelma kuin valtion.

Lähtiessään liikkeelle (“Lähtö”) autoilija tai laite käynnistää tallennuksen. Tieto siirtyy firman tietokantaan, mahdollisesti salattuna. Matkan aikana laite tallentaa tiedon paikasta sopivin välein. “Perillä” tieto matkan päättymisestä siirtyy automaattisesti firman tietokantaan.

Valtio (kunta tai tien omistaja) määrittelee hinnan tielle. Hinta voi riippua ajasta, säästä, paikasta, ruuhkasta tai jostain muusta sopivaksi katsotusta parametrista. Firma saa hintatiedon valtiolta, tämä voi tapahtua jatkuvasti jos hinnoittelu perustuu johonkin nopeasti muuttuvaan seikkaan. Vastaavasti hintatieto siirtyy myös autoilijalle, jolloin laite voi matkan jälkeen laskea paljonko maksettavaa kertyi. Luonnollisesti laite voi laskea aiotulle matkalle hinnan jo ennen matkaa simuloimalla ehdotetun reitin.

Kun hinta on laskettu lasketaan “tarkistussumma” jolla voidaan myöhemmin varmentaa tietojen muuttumattomuus. Näin syntyy tietue joka sekä tallennetaan salattuna laitteeseen, että siirretään salaamattomana firmalle. Jos voitaisiin luottaa päätelaitteen ja sen ohjelmiston olevan sellaisia ettei niitä voi muuttaa voitaisiin tieto siirtää jo valmiiksi salattuna firmalle, sellaista oletusta ei kuitenkaan nähdäkseni voida tehdä ilman laitteiden hinnan merkittävää nousua. Halvat laitteet ovat käytännössä älypuhelimia tai navigaattoreita joihin vain hankitaan yksi ohjelma lisää. Toinen vaihtoehto olisi silti siirtää tieto salattuna firmalle, mutta luottaa myöhemmin esitettävien tarkastumekanismien pelotevaikutukseen. Mutu tuntumalta uskon tämän kuitenkin vaativan tarkastustiheyttä, joka puolestaan johtaisi autoilijoiden sijaintien paljastumiseen.

Matkan tietojen saapuessa firmalle tarkistetaan reitin järkevyys. Tällä tarkoitetaan teknistä järkevyyttä, esimerkiksi onko joku sijaintipisteistä tyynellä valtamerellä ja seuraava taas reitillä tai puuttuuko reitistä selkeästi pisteitä jotka sinne kuuluisivat. Mikäli “Vikaa” löytyy tästä kerrotaan käyttäjälle käyttöliittymän kautta, lisäksi vikatiedot arkistoidaan. Autoilijoille joille vikoja kertyy poikkeuksellisen paljon voidaan kohdistaa lisätoimia. Jos kaikki kuitenkin on kunnossa reittitiedot (ajat, paikat) salataan ja tiedot siirretään tietokantaan. Samalla firma hävittää salaamattomat reittitiedot. Salaus suoritetaan menetelmällä jossa salaaja, tässä firma, ei voi itse purkaa salausta ilman autoilijalta saatavaa salausavainta.

Laskutus tapahtuu kuvasta ilmenevällä tavalla, samalla salatut matkat siirtyvät valtion arkistoon.

Kuva 1. Normaali toiminta.
Kuva 1. Normaali toiminta.

Laitteen tai ohjelmiston muuttamisen lisäksi järjestelmää on mahdollista huijata yksinkertaisesti jättämällä tallentamatta matkoja. Jottei toiminta jäisi kuitenkaan pelkästään rehellisyyden varaan on kuvassa 2 esitetty autoilijan tarkastusproseduuri. Tarkastaja antaa satunnaisessa paikassa “Pysäytyskäskyn”, pysähdyttyään autoilija antaa laitteesta koodin jonka avulla tarkastaja voi firman tietokannasta tarkistaa onko autoilijan laite rekisteröitynyt firman kantaan liikkeellä olevaksi. Yksityisyyden rajojen määrittelystä riippuu kertooko firma tarkastajalle samalla esimerkiksi kuinka kauan matkalla on oltu tai kuinka pitkä matka on siihen mennessä taitettu. Kompromissina on mahdollista kertoa esimerkiksi onko matkan pituus siihen menessä ylittänyt kilometrin. Tällöin ajamalla hetken tarkastettavan perässä voitaisiin välttää tilanne jossa matka aloitetaan vasta pysäytyskäskyn tultua.

Tarkastus on mahdollista myös automatisoida esimerkiksi lukemalla automaattisesti auton rekisterinumero ja pyytämällä firmalta tieto onko kyseinen ajoneuvo rekisteröitynyt järjestelmään.

Kuva 2. Autoilijan tarkastus reitin varrella.
Kuva 2. Autoilijan tarkastus reitin varrella.

Jos firman tulot sidotaan sen autoilijalta laskuttamaan summaan pienenee hyöty väärinkäytöksistä. Näin on erityisesti jos lasku kiertää valtion kautta, jolloin on mahdollista varmistua laskutettavista summista. Kuvassa 3 on kuitenkin esitetty miten firman toimintaa voidaan valvoa loukkaamatta autoilijan yksityisyyttä. Idea on maksaa satunnaisille autoilijoille yksityisyyden loukkauksesta. Käyttämällä vapaaehtoisuutta ja huutokauppaa ei kenenkään ole pakko kertoa sijaintiaan ellei maksettu korvaus ole riittävä.

Laitteessa olevia salattuja reittitietoja verrataan firman valtiolle toimittamiin. Tämä tapahtuu autoilijan antamalla salausavaimella. Koska tarkastuksia tehdään useita voidaan olettaa joukkoon mahtuvan rehellisiä autoilijoita jotka ilmoittavat mikäli firman tallettamat reitit poikkeavat todellisista.

Koska teiden hintatietojen tulee olla julkisia on autoilijan mahdollista tarkastaa firman luotettavuutta myös esimerkiksi neljännen tahon kehittämällä matkan hinnan laskevalla ohjelmalla tämä voi pyöriä laitteessa samanaikaisesti firman ohjelman kanssa.

Kuva 3. Firman tarkastus.
Kuva 3. Firman tarkastus.

Case Räsänen II

 

En ole ihan varma miksi, mutta Räsäsen hahmo ei herätä minussa yleensä kovin suurta reaktiota. Tämä vielä ihan riippumatta siitä mitä se suustaan päästää. Mäkelän hahmo sen sijaan on usein aiheuttanut jonkinlaista nykimistä takaraivossa, niin nytkin. Räsäs-kirjoituksessa oli osin ihan hyvää analyysiä, mutta tietynlainen esivallan kunnioittaminen ehkä paistaa läpi. Pidän täysin kestämättömänä ajatuksena jonkin kunnioittamista vain siksi, että se on olemassa. Laki mukaan lukien.

Sen laajemmin pohtimatta lakeja kannattaa noudattaa a) koska on pakko ja b) koska ne toimivat.

a) viittaa yhteiskunnan lievää suurempaan kykyyn tuputtaa erilaisia sanktioita niille, jotka jäävät kiinni. Perusteluina tyypillisesti pelotevaikutus, tilien tasaaminen, kosto (ilmeisesti osin sama kuin pelote) ja laittoman touhun lopettaminen jne.

b) puolestaan viittaa lain tarkoitukseen. Yhteiskunnissa joissa on runsaasti lakeja ja niitä noudatetaan on yleensä sekä vauraampaa, että mukavampaa. Jokainen voi vaikka wikipediassa tehdä oman vertailunsa. Jos siis ajatellaan lakien tarkoituksena olevan luoda useimmille mukava paikka elää niin lakeja kannattaa noudattaa.

Pakko ei kuitenkaan ole ihan oikea pakko, sanktiot voidaan nähdä myös hintana lain rikkomiselle. Siis tyyliin rikesakon hinnalla (kertaa todennäköisyys saada sellainen) voi ajaa tietyn suuruista ylinopeutta. Liikennekäyttäytymisestä olen päätellyt tämän olevan monien mielestä totta. Rationaalisesti ajatteleva päätyy tästä tulokseen jossa murha maksaa noin kymmenen(?) vuotta linnaa (kertaa paljon suurempi todennäköisyys jäädä kiinni). Jos hyväksyy ensimmäisen on nähdäkseni vähän pakko hyväksyä tuo toinenkin.

Tuomioita julkisesti arvosteltaessa huomioita kiinnitetään monesti juuri rangaistusten kovuuteen. Tämä vaikuttaa usein melkein samalta kuin keskustelu hinnoista: “Miksi ihmeessä bussilippu on niin kallis verrattuna omalla autolla ajamiseen?”. Vertaa: “Miksi ihmeessä pahoinpitely on niin kallis verrattuna petokseen?”.

Olennainen osa lainsäädäntötyötä on sopivan hinnan määrittäminen. Siksi tuntuu vaikealta väittää sisä- tai oikeusministerin velvollisuudeksi pitää yllä jonkinlaista teatteria jossa esitetään näytelmää: “lakia ei koskaan saa rikkoa”. Kyllä saa, mutta tilastollisesti se maksaa.

Mäkelän kirjoitukseen tämä liittyy niiden hurskaiden kristittyjen lain rikkomisen kautta. Jos sanassa käsketään auttamaan lähimmäistä ja se pakolainen on lähelle tullut, niin tällä lienee vaikutus siihen millaisen hinnan on valmis maksamaan pystyäkseen auttamaan karkoituksen uhkaamaa.

Tästä päästään kohtaan b). Jos oletetaan Suomen lainsäädännön olevan jo valmiiksi optimaalinen niin se tarkoittaa lainrikkomisen johtavan kokonaisuuden kannalta huonompaan tulokseen kuin sen noudattaminen. Monesti tilanne on tietysti sellainen jossa joku muu kärsiin haitat ja rikkoja kerää potin. Kaupungissa pääsee nopeammin perille kun ajaa vähän kovempaa kuin nopeusrajoitus. Jalankulkijan kannalta on tietysti kurjaa, että vakavan loukkaantumisen todennäköisyys menee rajusti ylös nopeuden noustessa vaikka kolmesta kympistä viiteen kymppiin.

Ei lainsäädäntö kuitenkaan ole optimaalinen, ei edes Suomessa. Tähän on monia syitä, ihmisten käytös muuttuu, fyysinen ympäristö muuttuu, käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu, laki on huonosti kirjoitettu ym. Osin siksi meillä on eduskunta joka säätelee koko ajan uusia lakeja ja muokkaa vanhoja. Kun näin on, on väistämättä joissakin tapauksissa kokonaisuuden kannalta parempi rikkoa lakia.

Ehkä juuri tämänkaltaisista syistä useita poikkeuksia on jo sisällytetty järjestelmään: itsepuolustus, pakkotilanne jne. Näissä ainakin rangaistusta lievennetään jollei kokonaan jätetä tuomitsematta. Minulla ei ole riittävää asiantuntemusta sanoa, sisältävätkö nämä poikkeukset sellaista kohtaa jossa lakia saisi rikkoa kun se on huono. Ehkä sellainen pitäisi olla?

Pidän kohtaa b) paljon parempana syynä noudattaa lakia kuin kohtaa a). Kaikki eivät kuitenkaan aina ajattele kovin pitkälle ja jokainen meistä on vaarassa sortua ajattelemaan omaa etuaan ennen yhteistä etua. On silti naiivia väittää tekopyhäksi tilannetta jossa ministeri toteaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, siis että lakia voi joskus joutua rikkomaan tai sitä joskus jopa koko yhteiskunnan kannalta katsoen kannattaisi rikkoa.

Vähintään jonkin suuruinen porukka on aina toista mieltä kuin rikkoja, lisäksi tuomioistuimet taitavat suhtautua melko nuivasti erivapauksien ottamiseen. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö lakeja yleisesti rikottaisi ihan tahallaan tai etteikö ihan yksinkertaisen tarkastelun perusteella olisi selvästi järkevää joskus lakia rikkoa.

Eikä se mihinkään anarkiaan johda, ei ole johtanut ainakaan tähän mennessä. Ei ole johtanut koska riippumatta lain kunnioituksesta kohdat a) ja b) ovat edelleen olemassa.

 

Double bucket

 

Couple of years ago me and Jakke where conducting some lightning measurements. We were in a hurry and on a budget. Well, perhaps not so much on a budget as I was (and am) fond of cheap solutions. What we came up with, was a way of using some 50 mm by 50 mm sawn softwood (likely spruce or pine), some plywood and a couple of polypropylene buckets to make a fairly durable weather cover. These could be used for example as part of an open monitoring project.

Since I’m lazy, I didn’t bother to dismantle them after the measurements ended and a couple of these have been out in the weather (Southern Finland)  for about four years. Today I finally decided to take them a part. I found out that they have been holding up pretty well and would likely have been up to their task for at least a few more years. So if you are looking for a way of making a similar system, below I explain how to make them. At the end are a couple of pics and comments on the dismantled set.

White buckets were used in an attempt to keep the electronics cool. Other colors may be used depending on location to make it less visible.

Figure 1 shows a rendering of the two ways we used to setup the systems. In the left the stud is driven to the ground. I used an iron bar to first make pilot hole and then carefully using a small piece of plywood as protection (between the sledge hammer and the pillar) hammered the stud to the ground.

In the right is the system we used on a (Melbourne) Florida roof top for a couple of months to create a more temporary measurement setup. We used some concrete blocks as additional weight just in case. If you are considering a more permanent system consider adding some steel wire to attach the system to something really heavy. You don’t want it hitting someone when it is picked up by hurricane winds or a tornado.

Cheap weather cover for measurement devices
Figure 1. Cheap weather cover for measurement devices

Figure 2 shows what you need. All sizes are approximately those we used, select your bucket size to match the size of your device and scale everything else accordingly.

  1. Two short pieces of wood. One should be short enough to fit side ways in to the bucket and one should be about 5 cm shorter than the bucket is high. One long piece of wood, it will determine how high the rest of the system sits.
  2. A piece of plywood, cut a circle that fits in to the bucket to a depth of about 5 cm
  3. Two buckets
  4. Some screws and hot glue
  5. a saw, (sledge)hammer, screwdriver, eye protection etc.
Figure 2. Things you need
Figure 2. Things you need

As shown in Figure 3 set the longer of the two short pieces of wood on top of the plywood. Use hot glue or two screws or both to attach it in a manner that it can’t rotate around the vertical axis. Before this, make any openings you need for electrical wiring and such.

Figure 3. Set one of the short pieces on top of the plywood.
Figure 3. Set one of the short pieces on top of the plywood.

The shorter piece of wood is then attached on the other side of the plywood. Select the correct length for the support pillar and after driving it to the ground attach the plywood to it. If any of the wood surfaces is curved using copious amounts of hot glue between surfaces before inserting the screws will make the system more solid. The inner bucket is attached with one screw, which is driven through the bucket bottom to the piece of wood shown in Figure 3. Note that you will be driving the screw in the direction of the grain, do it carefully or the strength of the attachment will be reduced.

Figure 4. Attach the shorter piece of wood as shown and put the bucket on top of the assembly
Figure 4. Attach the shorter piece of wood as shown and put the bucket on top of the assembly.

Add the other bucket, this one stays in place by gravity and friction. If you use a screw, rain will seep in.

Figure 5. Add the other bucket.
Figure 5. Add the other bucket.
Image 1. Two systems, the outer bucket has been removed from the one on the left.
Image 1. Two systems, the outer bucket has been removed from the one on the left.
Image 2. View from below.
Image 2. View from below. Looking good, all the wood is still healthy.

 

Image 3. View inside the protected area. Apart from some spider web its like new.
Image 3. View inside the protected area. Apart from some spider web its like new.

 

Image 4. The support structure. The limiting factor for the operating life of this setup is likely rotting at the air ground interface. I was able to snap the wood by tapping the sharp end to the ground
Image 4. The support structure. Limiting factor for the operating life of this setup is likely rotting at the air ground interface. I was able to snap the wood by tapping the sharp end to the ground.

Figure 4 shows the support structure and the weak point at the air-ground interface. Rotting has reduced the strength of the wood. If the place where measurement are taken is not very sensitive, consider using wood that has been treated to protect against rot. Using a larger size like 75×75 or even 100×100 mm2 will likely also give you a couple more years of service life.

Image 6.
Image 5. Ultra violet radiation has made the plastic brittle. Some erosion was also visible on the surface. Note the white stuff at the end of the screw. This screw was used to hold the inner bucket in place and the Zinc protection was showing signs of wearing out.
Image 6. Markings at the bottom of the bucket.
Image 6. Markings at the bottom of the bucket.

 

Nuclear propulsion

I’ve been designing a Mars mission with a nuclear rocket. Admittedly this might be a bit much for a one man operation. It grew out of desire to render a NERVA II rocket engine with blender. Although I’m not known to be detail oriented the things that I try to model should look at least a little bit like they might look if they were actually made some day, so I used “existing” hardware to estimate weight of a spaceship and then plug the numbers in to the rocket equation. After some tuning I came up with a two stage space tug that has about 1.5 Gg of mass at low earth orbit. This contraption should be able to transfer five BA 330 modules and 200 Mg of cargo to Mars orbit.

The propulsion unit for my design. It needs six.
A propulsion unit for my design, it needs six.

Before anyone gives harsh critique on the numbers: this is a very notional design: I’d be happy if the numbers are within an order of magnitude of the correct ones. And did I mention that much of the stuff is sort of vaporware or less real.

Close up of the NERVA II. To show the scale, the big cube is 10^3 m3, the green speck is 0.1^3 m3. The Hydrogen tank is almost 47 m long.
Close up of the NERVA II. To show the scale, the big cube is 10^3 m3, the green speck is 0.1^3 m3. The Hydrogen tank is almost 47 m long.

I like physics, I like rockets and almost anything space related, so for me this type of thinking by doing is fun. What is more surprising is that some quite serious people have thought that this could actually be done. Nuclear rocket engines have been proposed and tested ( “direct” nuclear jet engines too).

“Steady progress was made in engine efficiency and controllability, and in lowering the release of radioactivity” [from here]. Just to make it clear these beasts were no sissy nuclear electrics, the idea was to spray a hot reactor core with hydrogen. Several designs were tested in the atmosphere. The word that surely comes to mind when thinking about this sort of engine test is erosion. One would expect that active parts of the core would be spewed out of the hot end even in normal operation.

There is always the possibility of the not so unlikely turbopump failure. While my limited knowledge suggests that because there is no need for an oxidizer it is a bit easier to design one, the eventual pump failure could still lead to a loss of coolant. Not to worry, they tested (KIWI TNT) what happens if you stop the coolant. Boom.

While my design sketch is a space tug, i.e. it would never be used in the atmosphere thus limiting the release of radioactive substances to the biosphere, these engines were also suggested as upper stages for chemical rockets to boost performance. Then there is of course Project Orion, which from the current viewpoint boggles the mind.

No point, just some perspective.

Billionaire maps

 

Wikipedia lists the number of billionaires by country. Map 1 shows how these are distributed around the world. Note that billionaires are not all the same, some only have one, others may have many billions of personal wealth, but this is disregarded here. Also, heads of countries are not taken into account regardless of their degree of omnipotence.

In earlier maps I divided the countries in to ten equal sized groups but in this case there were so few values that it didn’t work well. So in this case I made a list of all the different values and divided those to ten about equal sized groups and then populated those groups with the countries that had that number of billionaires. This results in groups that are not equal in size nor do they cover the same portion of the total range, but they do have about the same number of different values in them.

Billionares_MDecilesMap 1. Number of billionaires in a country. Wikipedia (Feb 2013).

Map 1 tells mostly that there aren’t that many billionaires in Africa, which fits well with my preconceptions. It’s quite obvious that billionaires are at the tail of the wealth distribution. It’s therefore quite natural to think that there are more billionaires if there are a lot of people and/or if the GDP (nominal, the IMF numbers) is high (both Wikipedia links accessed Feb 2013). For GDP I used the nominal one as  going for a purchasing power parity correction didn’t seem relevant from a billionaires point of view.

Figure 1 shows the relationship between number of billionaires and the population of a country. Sure enough if there are more people there are more billionaires, but there is also a lot of noise. Figure 2 shows the same for GDP,  the linear fit is much better. For completeness’ sake Figure 3 shows the relationship between GDP and population.

NumberOfBillionares_vs_PopulationFig 1.

NumberOfBillionaires_vs_GDPFig. 2

GDP_vs_PopulationFig 3.

Maps 2 through 4 show how the situation changes when size of a country’s population is accounted for, when the GDP is accounted for and when both of the are taken in to account.

Number of billionaires per GDP could be considered to be a rough indication of extremeness of wealth distribution, if for a fairly small GDP there are a lot of billionaires much of the money is in only a few hands. it should also show countries where billionaires go after they have made their fortune.

Number of billionaires per both population and GDP seems a like weird quantity. That is, because GDP times population doesn’t seem to have an obvious explanation. But it could be considered as an indication of political power, as richness and a lot of people both indicate that the country in question likely will be listened to when it has concerns. Number of billionaires per this quantity would then be the inverse of political power per billionaire, which if you think that money equals also political power and not only influence on people is surely something interesting.

 

Billionares per 100k population_MDecilesMap 2. Number of billionaire per 100 k people.

Billionares per GDP_MDecilesMap 3. Number of billionaires per GDP [G$].

Billionares per 100k population per GDP times 1k_MDecilesMap 4. Number of billionaires divided by both GDP [G$] and population of the country times 1000.

NumberOfBillionares_HISTFig 4. Histogram of the number of billionaires per GDP quantity. It’s mostly here because Jakke is going to ask for it. It is very fat tailed, though there aren’t that many points.

Translate »