Author: Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

Voiko Turussa toimia esteettömästi?

Havahduin hiljattain siihen, että en todellisuudessa tiedä esteettömyydestä  oikein mitään, vaikka olen tietysti kuvitellut tietäväni.  Jokainen aktiivinen Vihreä haluaa sitä, ja laki vaatii sitä, mutta entä sitten?  Toteutuuko se oikeasti?  Yritin pikaisesti perehtyä.

Suomen uusi yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaissopimus antavat suuntaviivat, vaikka todellinen käytäntö muotoutuukin vasta oikeustapausten kautta pikkuhiljaa.  Joka tapauksessa laki on yksikäsitteinen: vammaisuuden perusteella syrjiminen on yhtä tuomittavaa kuin vaikkapa rodun perusteella syrjiminen. Tämä koskee sekä yksityisiä että julkisia toimijoita.

Lain tiukentuminen on hyvä asia. Kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa, ja jokaisen meistä on hankalampi liikkua kun ikäännymme. Esteettömyys luo turvallisuutta.

Käytännössä kaikki hyvät asiat ovat kuitenkin myös vaikeita.

Continue reading Voiko Turussa toimia esteettömästi?

Pallo hukassa energiassa?

Menestystä haluavan orastavan paikallispoliitikon ei koskaan pitäisi myöntää olevansa pallo hukassa. Aivan sama. Myönsin sen eilen, kun olin  Hyvää Energiaa Turussa-paneelissa Vihreiden edustajana.   Paneelin tarkoituksena oli selvittää, mitä mahdollisuuksia Turussa olisi konkreettisesti tukea ja tuottaa lähienergiaa (kiinteistökohtaista aurinkoenergiaa, avointa kaukolämpöä, lämpöpumppuja, jne jne).

Minulle se ei ollut selvää ennen paneelia, eikä ole edelleenkään.

Continue reading Pallo hukassa energiassa?

Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Minua saa syyttää naiiviksi, ja itse asiassa tuleekin syyttää jos sitä mieltä on, mutta alla oleva kertoo mitä toivoisin politiikan olevan. Kirjoitus on tiivistetty 25.3. Turun vaalikadulla pitämästäni puheesta. Viitteen jäsen Saara Ilvessalo kertoi jatko-osassa tarkemmin Turun tilanteesta.

Politiikassa pitäisi kiistelyn sijaan arvostaa faktoja ja sivistynyttä väittelyä.  Vihreät pyrkivät siihen, ja joskus onnistuvatkin, ainakin puolivahingossa.  Haluamme näissäkin vaaleissa haastaa muut samaan.

Tieteen ja teknologian Vihreät eli Viite ry  on Vihreiden suurin kansallinen henkilöjäsenyhdistys. Meitä on lähes 350. Vihreillä on yli 50 Viitteeseen kuuluvaa kuntavaaliehdokasta  eri puolilla Suomea. Turussakin meitä on puolisen tusinaa. Löydymme osoitteesta tiedepuolue.fi.

Tieteen ja teknologian Vihreiden visiona  on tuoda tieteellinen ja tekninen tieto mukaan päätöksentekoon. Korostan tiukasti tuota sanaa “mukaan”. Tiede ei saa koskaan korvata ihmistä päätöksenteossa.  Politiikan syvimmät päämäärät pohjautuvat  aina  arvoihin. Vihreiden pohjimmaisia arvoja  ovat  vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta,  kaikille kuuluva vapaus, sekä hyvän elämän turvaaminen kaikille  ja kaikissa elämäntilanteissa. Näistä arvoista emme voi tinkiä.

Politiikan toteutuksen  täytyy kuitenkin pohjautua faktoihin ja tutkittuun tietoon. Tämä ei tarkoita tiedeuskovaisuutta  tai asiantuntijoiden harvainvaltaa. Tieteen olemukseenhan kuuluu, että se ei koskaan suoraan kerro  “ainoaa oikeaa”  ratkaisua tiettyyn ongelmaan. Sen sijaan  se voi kyllä melko säälimättömällä  ja brutaalillakin tavalla osoittaa, onko jokin esitetty ratkaisumalli  huono, tai jopa täyttä huuhaata. Tiede ei niinkään esitä hyviä ratkaisuja, vaan karsii pois huonoja.

Continue reading Sivistynyt väittely on politiikan ihanne

Fennovoima ja pehmeät arvot

Helsinkiläinen vihreä ehdokas Atte Harjanne teki rohkean teon, ja kirjoitti blogikirjoituksen “Miksi Fennovoima on surkea hanke, jolle toivon kaikkea parasta”.  Aten tiivistelmä:  ” Suomen, maailman ja ilmaston kannalta on parasta, että Fennovoiman hanke toteutuu sujuvasti ja mallikkaasti, eikä hanketta kannata kammeta tarkoituksella nurin.”  Teksti kannattaa lukea kokonaan, koska perustelut on kirjoitettu niin hyvin.

Olen asiasta samaa mieltä.  Tuohon tekstiin on vaikea lisätä enää mitään olennaista, mutta  omin sanoin tiivistäisin asian näin:

• Luonnonsuojelijana en halua torjua ainuttakaan päästötöntä terawattituntia missään päin maailmaa, varsinkin kun Suomessa pääasiallinen vaihtoehto näyttää olevan metsiemme polttaminen.

• Veronmaksajana pidän varmana, että hanke on 50 vuoden aikaskaalassa kannattava vaikka lyhyemmällä saattaa tullakin kalliiksi. Jos haluamme oikeasti rajusti vähentää hiilidioksidipäästöjä, joudumme sähköistämään aivan kaiken, traktoreita ja laivoja myöten. Sähkön kysyntä tulee räjähtämään, jos dekarbonisaatio etenee.

• Suomalaisena näen, että geopoliittinen riski toteutui jo kesällä 2015, kun peliä ei puhallettu poikki Migrit Solarna -pelleilyn takia.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että  ydinvoiman ideologinen vastustaminen on ilmastolle tuhoisaa.  Toisaalta Fennovoima on niin sysimusta hanke, että  olen ollut epävarma mitä tekisin mahdollisessa Fennovoima- äänestystilanteessa.

Oikeastaan en enää ole epävarma.   Olisi vastuutonta lähteä kaatamaan hanketta kunnissa enää tässä vaiheessa. Valtiolla oli se mahdollisuus vuonna 2015; sitä ei käytetty;  ja nyt on mentävä eteenpäin.  Tässä näkemyksessä saatan jäädä vähemmistöön; sitten jään.  En aio ottaa asiasta pakkomiellettä.

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmassa on paljon muita asioita, joihin paukkuja kannattaa laittaa.    Itse olen vähintään yhtä kiinnostunut ajamaan kuivan systemaattisella tyylilläni vaikkapa koulumetsiä, kasvisruokapäiviä,  autoilun ongelmien vähentämistä,  tai koulujen tiedekerhoja — aivan tavallisia pehmeitä vihreitä asioita.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

Lisäys: muista kuntavaaliehdokkaista ainakin Tuomo Liljenbäck (Turku) on päätynyt samoille linjoille.

 
(Kuvassa Ruissalon luontoa. Kuvalähde: E Punju)

Ihminen ja psykofyysinen holistisuus (perjantaikirjoitus)

Pitkästä aikaa kirjoitin taas perjantaikirjoituksen (siis tarinan vailla viisautta tai päämäärää). Tällä kertaa aiheena on ihmisen irrationaalisen psykofyysisyyden holistinen kokonaisuus.

Jokin aika sitten töistä lähtiessä oli jo heti ulko-ovella epämääräinen tunne siitä, että jokin ei nyt täsmää. Viidennestä kerroksesta kävelee normaalisti reippaasti, mutta nyt oli jotain outoa. Neljännen kerroksen kohdalla vasen jalka tuntuu oudolta. Kolmanteen mennessä se on oudon tunnoton, jotenkin kevyen ja painottoman oloinen. Ja olo on epämääräisen outo. Jotain on pielessä, jotain puuttuu, jokin ei nyt ole kohdallaan.

Kakkoskerroksessa alkaa huolestuttaa. Näinkö infarkti alkaa? Eikös sen pitäisi tuntua vasemmassa käsivarressa? Käsi on aivan OK. Eikä jalassakaan kipua ole, vain outoa keveyttä. Ja epämääräinen tunne siitä, että jokin osa ruumiista olisi ollut irtautunut. Tai sielusta. Sielusta amputoitu jokin osa. Mutta mikä osa?

Ykköskerroksessa hiki on jo kylmää. Nyt, nyt, nyt puuttuu jotakin. Rinnassa ontto tunne, kuin sydän olisi takavarikoitu. Ja aivoissa tyhjää, puolet ohimolohkoista kadonnut tuhkana tuuleen. Tyhjää, niin tyhjää, ja yksinäistä. Kylmää yksinäisyyttä.  Yksin olet sinä ihminen, yksin aina. Mutta nyt enemmän kuin koskaan,

Pysähdyn pohtimaan rationaalisesti. Ei, ei tämä infarkti voi olla. Oireet eivät täsmää. Hengitän rauhallisesti. Ei kipua. Vain sielun amputatio, ja vasemman jalan onttoutta. Mutta tarkistetaan kuitenkin. Google tietää. Google on ihmisen ystävä. Google tietää.

Alan kaivella vasenta housuntaskua. Siellä se kännykkä aina on, vasemmassa taskussa, ihan aina, poikkeuksetta, ja…. ja…  KÄNNYKKÄ! SE EI OLE TASKUSSA! SE JÄI TYÖPÖYDÄLLE! SIITÄ TYHJYYS!

Harpon portaat ylös kaksi kerrallaan, juoksen ovesta takaisin sisään. En edes hengästy. Ja siellähän se puuttuva sieluni osa pöydällä olla möllöttää. Ohimolohkot pulpahtavat takaisin otsan taakse, sydän lyö taas lempeästi ja iloisesti kohisten. Nyt olen taas kokonainen ihminen.

Riippuvuus on joskus salakavala ja vaikea tunnistaa. Joskus ei.

Lisää samantyyppisiä kirjoituksia täällä: Perjantaikirjoitukset.

Translate »