Onko Monsanton mätkiminen viisasta?

Joskus hyvän kuuloinen idea saattaa tarkemmassa tarkastelussa osoittautua äärimmäisen huonoksi. Pelkään pahoin, että EU-parlamentin viimeisin Monsanto-tempaus voi osoittautua ennakkotapaukseksi, josta on ympäristölle enemmän haittaa kuin hyötyä.

EU-parlamentin johtajat aikovat vaatia, että Monsantolta evätään kokonaan pääsy lobbaamaan EU-parlamentissa. Perusteluna on se, että Monsanton edustajat ovat kieltäytyneet  osallistumasta EU-parlamentin kuunteluun. Vihreiden ryhmän perustelut ovat sinällään hyvän kuuloiset:

Those who ignore the rules of democracy also lose their rights as a lobbyist in the European Parliament. US corporations must also accept the democratic control function of the parliament. Monsanto cannot escape this. There remain many uncertainties in the assessment of the pesticide glyphosate. Monsanto has to face the questions of parliamentarians and should not hinder the clarification process.

Ensimmäiset kaksi lausetta ovat ehdottoman totta. Kaksi viimeistä ovatkin sitten ongelmallisempia. Mitä klarifikaatiota Monsanto on itse asiassa yrittänyt haitata?

Continue reading Onko Monsanton mätkiminen viisasta?

Mistä löytyvät ilmastopolitiikan aikuiset?

Elämme kovia aikoja. Median mukaan koko Suomi keräsi juuri voimansa “talvisodan hengessä”, ja runttasi EU-parlamentissa läpi niinsanotun lulucf-kompromissin metsien käytössä. Käytännössä Suomi aikoo hakata surutta metsiämme, eli kriittisiä hiilinieluja. Itsekäs etumme oli tärkeämpi kuin yhteinen globaali vastuumme.

Suomen uskottavuus ilmastoasioissa kärsi kirvelevän tappion. Tutkijoiden viestihän on yksikäsitteinen. Massiivisilla lisähakkuilla emme pysty täyttämään niitä ilmastovelvoitteita joihin olemme sitoutuneet.

Käytännössä joudumme sitten vähentämään päästöjä muulla tapaa, esimerksi liikenteestä ja asumisesta. Tosin juuri viime
viikolla saimme tästä taakanjakomekanismista hallituksen selonteon. Selonteosta ei ole paljon tiedotettu, ehkä jo siksikin että selonteon omilla alkusivuilla todetaan, että selonteossa esitetyt keinot eivät tule riittämään. Sellainen selonteko.

Suomi joutuukin nyt ilmastoasioissa kärvistelemään ja häpeämään siihen asti, että hallitus vaihtuu.

Vihreiden on lähdettävä siitä, että seuraavassa hallituksessa me toimimme toisin. Näyttää siltä, että jää meidän vastuullemme olla aikuisia ja valvoa, että Suomessa tehdään täysipäistä ilmastopolitiikkaa kaikessa: energiassa, metsätaloudessa, maataloudessa, liikenteessä, asumisessa, ruoka-asioissa. Se vastuu täytyy ottaa äärimmäisen vakavasti.

Kiitos.

Puhe on pidetty Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 23.9.2017

 

Pakkomielteet ja energiapolitiikka

Ystävä kannustaa kun siihen on tarvetta; tosiystävä murjoo kun siihen on tarvetta.  Sain tästä hyvän oppimäärän, kun valitin siitä että saan Vihreissä kovin negatiivista vastakaikua energianäkemyksiini (näkemyksiä esim täällä, täällä ja täällä).

Kaveri: “[Vai niin.] Jos keskittyy koko ajan kritisoimaan uusiutuvia skenaarioita ja tuulivoiman ongelmia, niin ei mikään ihme että ihmisille tulee kuvitelma että kaverit eivät ole niinkään kiinnostuneita asioiden ratkaisemisesta vaan jostain muusta. ….  [Jos haluaa vaikuttaa, niin] kieltämättä kannattaa olla muitakin päästövähennysideoita kuin ydinvoima.”

Minä: “Minusta Vihreiden kaikki muut ideat ovat hyviä: joukkoliikenne, energiansäästö, energitehokkuus, jne. Niissä olen täysillä mukana.”

Kaveri: “Se kannattaa välillä sanoa ?

Tuo on hieno ja elegantti tapa sanoa “Saakelin tunari, tästä on tullut sinulle pakkomielle.  Puhu välillä jostakin muustakin”.

Onko tuo väite totta? Onneksi sen voi vääntää numeroiksi. Katsoin läpi viimeiset 40 blogikirjoitustani noin vuoden ajalta, ja luokittelin niitä sen mukaan, miten hyvin ne vastaavat tai ovat vastaamatta Vihreiden mainstream-kantoja (liitteessä). Koska kirjoitan kaikesta mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan, vain 23 kirjoituksista on kohtuullisen selkeästi poliittisia.

Continue reading Pakkomielteet ja energiapolitiikka

Lööppien taakse: Onko tuulivoima edullisinta energiaa vai ei?

Lappeenrannan yliopisto julkaisi viime viikolla raportin, jossa arvioitiin eri energialähteiden hintoja. Lähes kaikki Suomen mediat tarttuivat innokkaina raporttiin.  Pieni pintaraapaisu kuitenkin osoitti jotain hämmentävää. Enemmistö lehtijutuista ilmoitti että tuulivoima on nyt todistetusti edullisin;  kuitenkin osa ilmoitti että ydinvoima; ja osa tuntui olevan sitä mieltä että tuulivoima paitsi että ehkä ydinvoima.

Alla on otos otsikoista. Nämä kaikki viittaavat siis samaan tutkimukseen. Nyt kysymys: mitä näiden otsikoiden perusteella tutkimus on väittänyt tuulivoimasta?

Kymen Sanomat (myös mm Etelä-Saimaa) Ensimmäistä kertaa näin: tuulivoimasähkön tuottaminen on edullisinta

Yle: Kustannusvertailu: Maalla sijaitseva tuulivoima edullisin tapa tuottaa sähköä.

Tekniikka & Talous: LUT tutki: Tuulivoima on edullisinta energiaa – monta syytä menestykseen, ydinvoima tiukasti kannoilla

Tekniikan Maailma: Tutkimus: Tuulivoima on edullisinta – paitsi jos otetaan huomioon todelliset tuotantokustannukset, jolloin ydinvoima on edullisinta

Imatralainen (myös Lappeenrannan uutiset): Tuulivoima on edullisin – Lappeenrannan yliopisto vertaili sähkön tuotantotapoja

Talouselämä:  Muualla EU:ssa ydinvoimaloiden hinta nousee, mutta Suomessa se laskee – miten Suomesta tuli ydinvoiman halpamaa?

Maaseudun Tulevaisuus: Sähköntuotannon hintavertailussa tuulivoima edullisin ensimmäistä kertaa

Mielenkiintoisimman vertailun antaa Lännen Media, jonka lehdissä täsmälleen sama leipäteksti on otsikoitu hyvin eri tavoin.

Lännen Media (mm , Turun Sanomat,  Satakunna Kansa, Kainuun Sanomat, Ilkka, Pohjalainen, Lapin Kansa, Kaleva) Vertailu: tuulivoimasta on tullut edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa

Lännen Media: Aamulehti . Tuulivoima on edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa – jos siirtoa ja varastointia ei oteta huomioon

Eli onko tuulivoima edullisinta, vai eiko se ole? Mikä näistä medioista on väärässä?

Continue reading Lööppien taakse: Onko tuulivoima edullisinta energiaa vai ei?

Uudet energiat ja totuudenpuhujat

Puhtaan energian saaminen massiiviseen käyttöön on lähivuosikymmenten välttämättömin mutta myös vaikein tehtävä. Rinnastamme sen itse vaikeusasteeltaan Manhattan-projektiin, mutta ehkä kymmenen tai sata kertaa suurempana. Lisäksi Manhattan-projektin osallistujilla oli selkeä vihollinen, selkeä motivaatio, ja selkeä konkreettinen päämäärä jota haettiin. Massiivisten resurssien saaminen oli siis mahdollista, jopa helppoa.

Ilmastonmuutoksen torjunnasta puuttuvat kaikki ne edut jotka Manhattan-projektilla oli. Vihollista ei ole; selkeää konkreettista käsin nähtävää päämäärää ei ole; ja ihmisten motivointi uhrauksiin on vaikeaa. Juuri kukaan ei halua laskea elintasoaan, koska juuri kukaan muukaan ei näytä laskevan.

Tilanne voi silti olla edelleen ratkaistavissa, kunhan vain tilannekuva on koko ajan realistinen. Jos sen sijaan alalle alkaa tulla toimijoita, jotka väheksyvät tilanteen vakavuutta, olemme todellisissa vaikeuksissa. Mitä keinoja sitten esitetäänkin, niiden täytyy olla oikeasti toteutettavissa, eivätkä ne saa sisältää täysin järjettömiä oletuksia.

ONGELMA USA:SSA

Continue reading Uudet energiat ja totuudenpuhujat

Translate »