All posts by Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

Vihreä vaihtoehto: talouskasvun ja degrowthin välissä

Talouspolitiikka kuulostaa mustavalkoiselta. Joko ollaan degrowthin puolesta, tai sitä vastaan. Ollaan talouskasvun puolesta, tai sitä vastaan. Asiassa on kuitenkin yhtä paljon kauniita harmaan sävyjä kun marraskuun säässä.

Degrowthia olisi helppo kannattaa, ellei se nykytilanteessa johtaisi meitä melkoiseen kaaokseen. Yksi syy siihen on eläkejärjestelmämme, joka yksiselitteisesti perustuu talouskasvuun. Siihen, että jokaisella sukupolvella menee sen verran paremmin, että he pystyvät helposti maksamaan vanhempiensa eläkkeet.  Järjestelmä on järjetön ja kestämätön, mutta sen kanssa joudumme nyt elämään.

Talouskasvua taas on mahdoton puolustaa, jos se on rajoittamatonta. Jos talouskasvua käytännössä mitataan yksikössä Temu-tonni, kuten nyt, se johtaa tuhoon.

Markkinataloudessa on kuitenkin yksi piirre, joka mahdollistaa talouskasvun suuntaamisen vähemmän tuhoisaan suuntaan. Haittaverot. Jos tuhoisille asioille isketään riittävän suuret haittaverot, ne vähenevät ilman suoraa valtion mahtikäskyäkin.

Vihreiden vaihtoehtobudjetti menee jo nyt tähän suuntaan, vaatimalla ympäristölle haitallisten tukien lopettamista. Suurin osa näistä tuista on juuri erilaisia verohelpotuksia. Veroilla voi siis ohjata yritysten ja ihmisten toimintaa. Tiedämme tämän.

Ohjausta voisi tehdä vielä paljon radikaalimminkin, ja asettaa todella kovia raippaveroja kaikkein tuhoisimmille toiminnoille. Se ei ole poliittisesti helppoa, ei pelasta täysin ympäristöä, eikä ole taloudellisestikaan ongelmatonta. Mutta se olisi käytännöllinen keino saavuttaa osa degrowth-liikkeen päämääristä nopeastikin, ilman riskialtista totaalista vallankumousta. Toivoisinkin pohdintaa siitä, voisiko tämä olla periaate, jonka taakse valtaosa Vihreistä voisi mennä.

Puhe Vihreiden puoluevaltuustossa 30.11.2024

Mielipide: Autoilun lisääntyminen ei ole luonnonlaki

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2024

Sini Ruohosen vastauskirjoitus (TS mielipiteet 31.8.) Kähärin liikenneturvallisuutta koskevaan kirjoitukseemme (TS mielipiteet 25.8.) maalaa melko surullisen kuvan Turun kehittämisen takana olevista asenteista. Ruohosen mukaan Kähärin puistotie on rakennettava, koska yksityisautoilua ei voi Turussa vähentää, eikä alueelle voi muutenkaan asettaa liikennerajoituksia, koska yksityisautoilua ei voi Turussa vähentää. Hän esittää autoilun lisääntymisen ikään kuin luonnonlakina, joka liittyy kaupungin kasvuun.

Mikään luonnonlaki se ei ole. Riittää, kun katsoo lähintä verrokkikaupunkiamme ja rakkainta kilpakumppaniamme Tamperetta. Tampereella on sijoitettu voimakkaasti joukkoliikenteeseen sekä pyöräilyn ja jalankulun tukemiseen. Tämä ei ole tapahtunut heille ilmaiseksi, eikä yksityisautoilu Tampereen keskustassa ole miellyttävää, mutta on selvää, että lähes jokaisella merkittävällä mittarilla Tampere on viime vuosina ohittanut Turun, eikä vauhti näytä hiipuvan.

Tampereen joukkoliikenne yksinään ei tuota kilpailukykyä, mutta se kertoo päätösten takana olevasta rohkeasta asenteesta. Tampereella on uskallettu siirtyä rohkeasti 1960-luvun autokaupungista 2020-luvun moderniin ja monimuotoiseen liikennekaupunkiin, ja samalla on siirrytty muissakin asenteissa ja tekemisen tavoissa puoli vuosisataa eteenpäin. Turku voi aivan hyvin tehdä saman, ellei sitä aktiivisesti vastusteta.

Kähärin puistotietä ei tarvita, jos kaavoitus- ja liikennesuunnittelussa otetaan tiukasti lähtökohdaksi, että yksityisautoilun ei anneta merkittävästi lisääntyä. Kähärin alueen sisällä voidaan aivan hyvin lisätä liikenneturvallisuutta alentamalla ajonopeuksia ja lisäämällä rajoituksia, jos otetaan tiukasti lähtökohdaksi, että asukkaiden turvallisuus ja henkien säilyminen on suurempi arvo kuin pienenkin riesan välttäminen autoilijoille.

Nummenmäellä tällainen päätös tehtiin. Sielläkin teiden katkaisemista ja läpiautoilun estämistä vastustettiin aikoinaan ankarasti hyvin samanlaisilla perusteluilla kuin Ruohosen kirjoituksessa, mutta nyt soraäänet ovat hiljenneet.

Turku on aiemminkin osannut olla rohkea, eikä ole mitään syytä lopettaa rohkeita askeleita tähän.

Jakke Mäkelä (vihr)

Metsämarja Aittokoski (vihr)

Mielipide: Kähärin asuinalueen liikenneturvallisuutta parannettava

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 25.8.2024

Autoliikenne muodostaa Kähärin alueella merkittävän turvallisuusriskin alueen asukkaille, ja heikentää alueen asumismukavuutta. Liikennettä on paljon, ja ylinopeudet ovat erittäin yleisiä. Kähärin lähelle suunnitellut uudet hankkeet (Pukkilan ja Logomon asuinalueet sekä suunnitteilla oleva matkakeskus ja tapahtuma-areena) tulevat lisäämään liikennepainetta entisestään.

Viimeistään nyt Kähärin alue on tuotava osaksi kokonaisliikennesuunnitelmaa, jossa selkeästi asetettu päämäärä on vähentää alueen läpikulkuliikennettä ja pienentää liikenteen riskejä asukkaille.

Jo kaupungin oma strategia estää periaatteessa sellaisten ratkaisujen esittämisen, jotka lisäisivät autoilumääriä merkittävästi. Turun kaupungin liikkumista linjaavan strategian mukaan kaupungissa tullaan vähentämään yksityisautoilua ja lisäämään esimerkiksi joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Tämä ei tapahdu uusia teitä rakentamalla, vaan tekemällä muista liikennemuodoista houkuttelevampia ja esimerkiksi hidastamalla autojen nopeusrajoituksia. Erityisesti pyöräily ja kävely ovat turvattomia, jos autoilu on holtitonta.

Tämä tarkoittaa, että ajoittain ratkaisuksi esitetty Kähärlän puistotie on monellakin tasolla kaupungin omien päämäärien vastainen. Sen lisäksi että ratkaisu tuhoaisi merkittävän ulkoilu- ja virkistysalueen ja todennäköisesti nostaisi nopeuksia entisestään, se ei käytännössä vähentäisi liikennettä ollenkaan. Niin sanottu induced demand -ilmiö on liikennesuunnittelussa erittäin tuttu: jos rakennetaan lisää kaistoja tai lisää teitä, liikenteen määrä kasvaa sen mukaisesti. Ratkaisujen on löydyttävä muualta, ja koko aluetta on tarkasteltava pitkäjänteisesti.

Pitkän aikavälin suunnitelmien lisäksi turvallisuutta voitaisiin parantaa välittömästi pienin ja konkreettisin toimenpitein.

Yksi alueen merkittävistä liikenteen riskitekijöistä on Kähärintiellä Juhannuskukkulalla sijaitseva ammattikoulu. Lukuisat ammattikoululaiset saapuvat kouluun omilla autoilla. Liikenneonnettomuustilastojen mukaan suurin osa ylinopeutta ajavista ja vakaviin liikenneonnettomuuksiin joutuneista on 18–24 -vuotiaita miehiä. Useiden alueen asukkaiden aitoihin ja pihoihin on jo päätynyt kouluun ajavia nuorukaisia ajokkeineen. On vain ajan kysymys, milloin aidan sijasta törmätäänkin koulumatkalla olevaan lapseen.

Välittömästi toteutettava mahdollisuus lisätä alueen turvallisuutta olisi määrittää alueelle 30 km/h nopeusrajoitus, vastaavasti kuin esimerkiksi Port Arthurissa. Tämä yksinään tuskin riittää estämään Juhannuskukkulan kaahailua, joten nopeuksien rajoittamiseksi voidaan rakentaa ajonopeuksia hidastavia elementtejä, kuten liikuteltavia tai kiinteitä ajotien kaventajia tai loivia töyssyjä. Jopa läpiajoa rajoittavia ratkaisuja voitaisiin pohtia, kuten esimerkiksi Nummen ja Itäharjun alueella. Vastaavia ratkaisuja on siis käytössä eri puolella kaupunkia, ja niiden toteuttamiseen myös Kähärissä ei ole todellisia esteitä.

Metsämarja Aittokoski (vihr)

Jakke Mäkelä (vihr)

Kuntavaalit 2025: Miltä näyttää Turku, kun minua ei enää ole?

Politiikassa katsotaan usein hyvin lyhyesti eteenpäin ja hyvin kapeasti sivuille: luvataan sitä, mikä on minulle itselleni ja minun äänestäjilleni tärkeintä juuri tänä vuonna. Aikajana voi toki olla pidempikin, mutta oma napa edellä mennään. Olen ehdolla Turussa vuoden 2025 kuntavaaleissa, ja ajattelin ottaa mahdollisimman päinvastaisen lähtökohdan. Elinaikalaskurin mukaan todennäköisin kuolinpäiväni on tällä hetkellä marraskuussa 2052. Minua kiinnostaakin eniten se, miltä Turku näyttää vuonna 2055, kun en todennäköisimmin ole sitä enää itse näkemässä.

Se ei tarkoita että lällyisin jossakin abstraktissa epätodellisuudessa. Tuossa vaiheessa omat lapseni ovat keski-ikäisiä, ja mahdolliset seuraavat sukupolvetkin ainakin aikuistumassa. Heille tätä tehdään, ja tämä lähestymistapa pakottaa tosissaan miettimään mitä konkreettisesti pitää tehdä juuri nyt. 

Kukaan ei vielä pysty ennustamaan kuinka pitkälle ilmastokriisi on edennyt vuonna 2055, mutta levottomuuksien alkutahteja varmasti nähdään. Sellaisessakaan tilanteessa ei pidä lamaantua, vaan tehdä se mitä tehtävissä on. Turku pärjää jotenkuten uudenlaisessakin maailmassa jos sopeutuminen aloitetaan nyt: sielläkin

        • liikutaan, mutta ympäristöystävällisesti (massiivinen panostus joukkoliikenteeseen), 
        • koitetaan kestää rankkasateita (infra kuntoon ja hulevedet hallintaan), 
        • halutaan kosketus lähiluontoon (viheralueet ja kaupunkipuistot kunniaan), 
        • yritetään pysyä terveinä (kaupunki voi ennaltaehkäistä paljon, esimerkiksi liikunnan kautta)
        • yritetään pysyä järjissään (sama kuin yllä, plus vaikkapa kulttuuri ja lähiluonto)
        • ollaan paljon nykyistä kansainvälisempiä (kotoutus kuntoon)
        • kannustetaan lapsia sivistymään ja oppimaan (koulut kunniaan)
        • tutkitaan, miten uusista kriiseistä selvitään (korkeakoulut)
        • innovoidaan uusia ratkaisuja uusiin kriiseihin (yritysten hyvinvoinnin varmistaminen)

Ihan perinteisiä Vihreitä asioita siis. Olin hieman hämmentynyt, kun huomasin, miten vähän tuo perspektiivin muuttaminen oman kuolemani jälkeisesti oikeastaan tuo mitään uutta poliittisiin näkemyksiini. Vihreät on jo nyt puolueista ainoa, joka oikeasti suunnittelee asioita yli monen sukupolven. Sillä linjalla kun jatketaan, hyviä asioita tapahtuu.

Jos ajatukseni resonoivat, ensisijaisesti toivon että pohtisit, voisitko itsekin olla näissä vaaleissa ehdolla. Vaalit voitetaan hyvillä ehdokaslistoilla, ja Turussakin listalla on edelleen tilaa. Toissijaisesti toivon, että lähtisit mukaan tekemään Vihreiden yhteistä kampanjaa, tai tarjoudut jonkun hyvän ehdokkaan kampanjapäälliköksi tai tukitiimiin. Vihreillä ei ole rahaa, mutta tiimityöllä olemme saaneet nollaresursseillakin paljon aikaan.

Kolmoissijaisesti: vaikka aika iso osa energiastani tuleekin menemään yhteiskampanjan luotsaamiseen ja muiden ehdokkaiden tsemppaamiseen (olen vetovastuussa koko Turun kampanjasta yhdessä loistavan Inari Harjuniemen kanssa), kasaan itsellenikin tukitiimin kampanjaani jos kiinnostuneita löytyy. Tervetuloa!

 

Mikä on poliitikon puoliintumisaika?

Politiikka polttaa nopeasti loppuun.  On yksittäisiä työn sankareita joiden ura kunnanvaltuustossa jatkuu neljällä tai viidellä eri vuosikymmenellä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia. Varsinkin vähemmän näkyvillä paikoilla ihmisten vaihtuvuus on suurta.

Dataihminen kysyy heti: kuinka suurta? Poliitikon uran voi mallintaa radioaktiivisena prosessina: kenen tahansa pää voi hajota koska tahansa. Laajemmalle poliitikkojoukolle voidaan laskea puoliintumisaika, eli  aika jonka jälkeen puolet väestä on vaihtunut.

Datan löytäminen tähän analyysiin ei ole itsestäänselvyys, koska esimerkiksi puolueen jäsenyys on tiukasti salainen tieto. Avoimen ja julkisen datan puolelta löytyy kuitenkin pienikokoinen kultakaivos:  oikeusministeriön tulospalvelu, jossa on erittäin hyvin organisoitua vaalidataa vuodesta 2011 (ja vähemmän organisoitua vuodesta 2003). Vaalitulokset, samoin kuin ehdokkuudet vaaleissa, ovat julkista tietoa.

Eduskuntavaalien listoja tarkistelemalla ei voi tehdä juuri mitään johtopäätöksiä koko puolueen aktiiveista, koska niihin ehdokkaiksi valikoituu erittäin pieni määrä poikkeusyksilöitä.  Kuntavaaleissa sen sijaan ehdokaslista heijastaa paljon paremmin koko kenttää. Vaikka kuntavaalipaikoistakin on kilpailua, paikkoja on niin paljon, että varsin suuri osa minkä tahansa puolueen sen hetkisistä aktiiveista saa pelätä päätyvänsä ehdolle.

Siksi juuri kuntavaalidatasta voisi löytyä mielenkiintoinen läpileikkaus puolueen aktiiveista laajemminkin. Tulospalvelusta saa suoraan kaksi tietoa vuosien 2017 ja 2021 kuntavaaleista: ehdokkaan ikä vaalipäivänä, ja uudemmista vaaleista tieto siitä, onko hän ollut aiemmin ehdolla vastaavassa vaalissa.   Koodit ja käytetyt raakadatat löytyvät Githubistani.

Ikäjakaumat

Ikä on mielenkiintoinen kysymys. Keskimääräinen kuntavaaliehdokas Suomessa on 50-vuotias. SDP:llä keski-ikä on hieman korkeampi, noin 53 vuotta. Vihreät poikkeavat muista erityisen dramaattisesti noin 43 vuoden keski-iällä.

Erot näkyvät erityisen selkeästi, kun tulokset piirretään tiheysfunktioina. SDP:n ja Vasemmistoliiton ikääntyneisyys näkyy hyvin. Vihreät poikkeavat profiililtaan selkeästi muista.

Tarkastelua voidaan tehdä myös kunnittain, laskien listojen keski-iät.  Vihreiden  poikkeavuus  on  tällöin  erityisen  selvä.

Kokemuksen jakaumat

Vaihtuvuus kuntavaaleissa on mielenkiintoisin muuttuja. Nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että noin 50% vaihtuvuus kuntavaalien välillä olisi ihanteellinen. Silloin listoilla on sekä kokemusta että uudistumista. Käytännössä se tarkoittaisi noin neljän vuoden puoliintumisaikaa ehdokkaille.

Puolueiden välillä näkyy tässä suhteessa varsin merkittäviä eroja. Useimmilla puolueilla kokeneiden osuus on keskimäärin hieman yli 50%, SDP:llä jopa 63%. Kaksi puoluetta (Vihreät ja PS) erottuvat näistä selvästi noin 40% osuudellaan.

Näistä luvuista saadaan laskettua karkea puoliintumisaika. Oletetaan, että lista hajoaa eksponentiaalisesti aikavakiolla k: y=y0*exp(-k*t).   Jos neljän vuoden jälkeen listalla  on jäljellä  p poliitikkoa, puoliintumisaika saadaan kaavasta  t2=4*log(0.5)/log(p).

Nähdään, että keskimääräinen puoliintumisaika on noin 4.5 vuotta.  Vihreillä ja perussuomalaisilla puoliintumisaika on lyhyin, noin kolme vuotta. Kaikilla muilla puoliintumisaika on yli 4 vuotta, eli voidaan tulkita että keskimääräinen ehdokas säilyy aktiivisena hieman yli vaalikauden.  SDP:llä puoliintumisaika on kaikkein pisin, lähes tuplasti Vihreiden ja PS:n.

Kokemuksen ja iän korrelaatio

Mielenkiintoinen kuvaaja saadaan, jos piirretään puolueittain  kokeneiden osuus  ja  listan  keski-ikä.   Jos  kuvaaja nousee tasaisesti, voidaan tulkita että ikä tuo kokemusta: puolueella  on  aktiiveja,  jotka ovat monissa vaaleissa ehdolla.

Vihreät ovat käytännössä ainoa poikkeus tästä.  Vaikka PS:n ehdokkailla on keskimäärin vähän kokemusta,  ikääntyneemmillä listoilla on kuitenkin  kokemusta keskimäärin enemmän. Vihreiden listoilla taas kokemusta on lähes saman verran riippumatta siitä, mikä on listan keski-ikä.

Johtopäätökset

Keskimääräinen Vihreä kuntavaaliehdokas on nelikymppinen, ja puoliintuu kolmessa vuodessa — eli  kyllästyy ennen kuin ehtii edes toisiin kuntavaaleihinsa. Muiden puolueiden ehdokkaat ovat keskimäärin viisikymppisiä, ja heistä (pienehkö) enemmistö jatkaa harrastusta seuraavallakin vaalikaudella, puoliintuen 4-6 vuodessa (poikkeuksena ainoastaan perussuomalaiset).

Mielestäni on yksikäsitteisesti hyvä asia, että Vihreissä on paljon nuoria, ja että itsekin olen jo ikämiessarjassa.   Ei ole mitenkään toivottavaa, että sama pieni kaaderisto olisi vallankahvassa vuosikymmenestä toiseen.

Sen sijaan kokemuksen katoaminen on asia, jolla annetaan muille  tasoitusta.  Jos puolet väestä vaihtuu kolmen vuoden välein, jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä on vaikea ylläpitää.  Olen itse ollut vastuuasemissa kaikissa Varsinais-Suomen Vihreissä vaaleissa vuoden 2020 jälkeen, ja  huomannut sitä kautta tämän vaihtuvuuden varjopuolet käytännön työssä. Kokeneiden toimijoiden uudelleeninnostaminen olisikin yksi selkeä kehityskohde seuraaville vuosille.

Kirjoittaja on ollut aktiivinen Vihreissä jo muutaman puoliintumisajan verran, ja pohtii jo vuosien 2024-2027 vaaleja.