Oletko myynyt sielusi hallitukselle?

Valtiovarainministerimme kertoi hiljattain ääneen asian, jota harvoin kuulee näin selkeästi sanottuna: sosiaalitukien leikkauksia saa tehdä vapaasti, kunhan ne kohdistuvat riittävän pieneen joukkoon. Ministerin mukaan enemmistö suomalaisista jopa tienaa joitakin kymppejä verohelpotusten kautta, joten keskimäärin kaikki on OK.

Siitä ministeri on täysin hiljaa, että köyhimmän kymmenyksen elämä on sitten suistettu rotkooon. Kun se ei muita koske, muut eivät piittaa pätkääkään. Nähtävästi meidät keskiluokkaiset onkin saatu ostettua hiljaisiksi muutamalla kympillä kuussa.  Kerronpa nyt konkreettisesti, mitä olemme sielumme myymisellä saaneet.

Tapausesimerkki löytyy läheltä, mutta käytän salanimiä. Tarkastellaan sisaruksia A ja B, molemmat viisikymppisiä. Lähtökohdat molemmilla olivat samanlaiset: hyvä koulumenestys, hyvä opiskelupaikka, hyvä edellytykset menestyä.

A:lla kävi tuuri. Hän on viettänyt koko elämänsä mukavaa keskiluokkaista perheellistä elämää. Ei täydellistä, mutta vaivatonta. Lapset ovat maailmalla, asunto on velaton, molemmilla puolisoilla vakituinen työpaikka. Normaaleja keski-iän haasteita ja kremppaa tietysti on, mutta työterveys hoitaa krempat nopeasti.

B:llä ei käynyt tuuri. Hän sairastui vakavasti opiskeluaikanaan. Psyykkiset ja fyysiset sairaudet ovat vuorotelleet, ja hän on ollut vuosia työkyvyttömyyseläkkellä. Äskettäin tuli avioero. B on elänyt köyhyysrajalla koko aikuisikänsä, mutta pystynyt elämään.

A ja B pitävät läheisesti yhteyttä. Ennen he kokivat elävänsä samassa todellisuudessa.  Nyt he asuvat samassa naapurustossa, mutta täysin eri universumeissa.

Listataan, millä tavoin hallitus on muuttanut B:n elämää:

    • Terveydenhoito kallistuu, aivan liikaa köyhälle. Sekä perus- että erikoissairaanhoidon maksut nousivat, samoin maksukatto. Pienituloiselle ja paljon sairastavalle nämä lisäkulut salpaavat hengityksen.
    • Kuntouttava hoito kapenee. B sai viime vuonna tuetun loman avioeron takia; enää niitä ei saa.  B:lle oli masentava isku, että hänelle tärkeä kädentaitojen ryhmä lopetettiin juuri.
    • Järjestöt lamaannutetaan. B toimii vapaaehtoisena chat-vertaisneuvojana järjestössä.  Järjestö joutui sulkemaan paikallisen fyysisen toimistonsa, kun rahoitus vietiin. Juuri järjestötoiminta pitäisi tutkitusti toimintakykyä yllä ja olisi edullista, mutta ei.
    • Lääkekulut kasvavat, aivan liikaa köyhälle. Perusomavastuu sekä lääkekatto nousevat; lääkkeiden alv nousee; lääkkeiden omavastuut nousevat.
    • Eläkkeensaajan asumistuki laski. B asuu edullisesti, mutta hänellä ei ole mistä ottaa, jos vuokra nousee nykyisestä.
    • Julkisen liikenteen arvonlisävero nousi. B käyttää sitä silti, ettei mökkihöperöidy täysin. Ja nipistää muusta.
    • Arvonlisäveron nosto iskee kaikkeen.  Parin prosentin hinnannousu on ongelma, jos ei ole edes yhtä prosenttia mistä ottaa. Jostakin pitäisi löytää rahat ruokaan, pesuaineisiin ja vessapaperiin. Puhelinliittymästä ei voi karsia, kun kaikki palvelut vaativat älypuhelimen. Jokainen kahvilakäynti kavereiden kanssa pitää miettiä erikseen tai jättää väliin. Kotona on ilmaista olla, mutta mökkihöperyys ei ainakaan terveyttä paranna.

Tämän kaiken kerrottuaankin… B kokee olevansa nyky-Suomen köyhäksi onnekas ja hyvässä asemassa. Hänellä on lähisukua aivan lähellä, ja heiltä saa apua reilusti ennen kuin ruokajono uhkaa. Kaikilla ei tällaista verkostoa ole.

Ennen muuta B kiittää luojaansa siitä, että hän on työkyvyttömyyseläkkeellä eikä perustoimeentulotuella. Eläkkeisiin ei (ainakaan vielä) lisätä satunnaisia uusia ehtoja.  Perustoimeentulotukea taas karsitaan, ja siihen lisätään summamutikassa huonosti mietittyjä lisäehtoja jotka voivat pahimmillaan kaataa kaiken. Perustoimeentulotukea saava elää jatkuvassa stressissä ja pelossa. Siinä rumbassa B tuskin jaksaisi.

Listataanpa sitten vastaavasti hiukan, miten hallitus on muuttanut A:n elämää:

    • Ei yhtään mitenkään. Kun ihminen on keskituloinen, vakituisessa työsuhteessa, suunnilleen perusterve, eikä ole ainakaan tietääkseen avioeron uhkaama, hallituksen tekemisiä ei edes huomaa.
    • Tottakai A:ta ärsyttää hintojen nousu. Mutta se on vain ärsyttävää, ei elämää lamaannuttavaa. Hinnat nousisivat osin hallituksesta riippumatta, vaikka arvonlisäverolla tumpelointi pahentaakin tilannetta.

On ikävä moralisoida. Mutta jos olet A:n tilanteessa, ja pidät tilannetta millään tavalla siedettävänä, ehkä sinun pitäisi hävetä? Voittajan on helppo kuvitella olevansa ikuinen voittaja. Todellisuudessa joka ikinen meistä voi olla yhden aivoverenvuodon tai masennuksen tai yt-neuvottelun tai avioeron tai rattijuopumustuomion päässä B:n elämästä. Ja jos emme itse tipu, joku läheinen ennen pitkää tippuu.

Oikeastaan: jos A:n kaltainen ihminen äänestää nyt hallituspuolueita ja tsemppaa sillä aktiivisesti nykyistä politiikkaa, en ole varma onko edes pieni häpeä riittävä tunne. Jos tietoisesti ostaa oman elämäntyylinsä itseään heikompien kustannuksella, ei ole mitenkään kohtuutonta nukkua öitään huonosti.

Olen Vihreiden ehdokkaana kevään 2025 kunta- ja aluevaaleissa (Turku/Varsinais-Suomi).  Lisätietoa kampanjastani täällä.

 

Leave a Reply