Kesäkuu 2020 oli vain vuosi sitten, mutta koronaturtumuksessa se tuntuu yhtä kaukaiselta kuin kesäkuu 1920. Kesäkuussa 2020 minut nimettiin Turun Vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi, ja kirjoitin silloin alustavasti ajatuksistani ja vaaliteemoistani. Huomaan olevani edelleen samaa mieltä.
MILLAINEN PÄÄTTÄJÄ OLISIN?
Vaikka maailma on vuodessa muuttunut, lähtökohta ei. “Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me.”
Kulunut vuosi on vain vahvistanut ajatustani, että juuri tuo on oma roolini päättäjänä, jos päättäjänä pääsen jatkamaan. Varavaltuutettuna ja Turun Vihreän kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana olen tehnyt mitä milloinkin pitää jonkun jossakin tehdä — hankkinut ehdokkaita, muokkaillut tekstejä, kiroillut helteessä vaalimökkiä kasatessa, yrittänyt organisoida sataa liikkuvaa osaa (ehdokasta) tilanteessa jossa ainuttakaan ehdokasta ei voi tavata kasvotusten, tehnyt suunnitelmia ja repinyt ne sitä mukaan kun tilanne on muuttunut (en ole enää varma, onko meillä Plan E vai Plan F menossa). Kiehtovan kaoottista. Pidän tästä.
(Disclaimer: Olen toki vain pieni osa koneistoa. Tekemässä on ollut ehkä rautaisin ydinjoukko jonka olen koskaan tuntenut: kanssaehdokkaani Riina Lumme (ehdokas 419), Kari Jakobsson (397), Emmi Lehtinen (416) ja Teemu Ellä (377), sekä työntekijäpuolella Olli Välke, Minna Leka, ja Emil Kusnetsoff. Ilman hyvää tiimiä kukaan ei ole mitään).
Kuten olen muualla kirjoittanut, politiikka on ennen muuta kaaoksenhallintaa. Koronavuosi on ollut poikkeuksellisen kaoottinen, mutta eivät ne normaalitkaan vuodet hääppöisiä ole. Maailmassa tapahtuu jatkuvalla syötöllä täysin järjettömiä asioita. Päättäjän tärkein ominaisuus on kyky pysyä rauhallisena, hahmottaa mitkä älyttömyydet ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vain somekohinaa, ja reagoida niihin harvoihin oikeasti tärkeisiin päättömyyksiin ilman, että päämäärä ja kokonaiskuva katoavat. Fyysikon koulutus antaa tähän hyvän pohjan. Väitän, että tämän hallitsen.
MITÄ ASIOITA PÄÄTTÄISIN?
Tärkeimmät konkreettiset teemanikaan eivät ole vuodessa pahasti hapantuneet.
Tehokas ja vihreä joukkoliikennekaupunki
Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin katoaminen ovat suurimmat päänsärkymme niin kauan kuin itse elän, ja vielä kauan sen jälkeenkin. Itse näen (kunnes toisin osoitetaan) että paras ratkaisu niihin on yhä edelleen kaupungistuminen. Mitä tiiviimmin ja tehokkaammin itse elämme, sitä enemmän jää tilaa luonnolle. Siksi kasvava ja tiivistyvä Turku on myös ympäristölle hyvä asia.
Kasvavan Turun täytyy kuitenkin olla myös viihtyisä Turku, ja tässä korona on kieltämättä osoittanut tilanteen haavoittuvuuden. Täyteen rakennettu asfalttikaupunki ilman viheralueita on poikkeustilassa todella epäinhimillinen — ja poikkeustiloja tulee myös jatkossa.
Turulla on kuitenkin kaikki edellytykset pärjätä tässä. Yhteisille viheralueille jää kyllä tilaa, kunhan asfaltin (esimerkiksi teiden ja parkkipaikkojen) määrä minimoidaan ja korkean rakentamisen määrä maksimoidaan. Tehokas ja korkea joukkoliikennekaupunki on juuri oikea visio, kunhan tehokkuuden vastapainoksi yhteisistä luontoalueista pidetään kiinni vielä nykyistäkin voimakkaammin.
Peruspalvelut datan pohjalta
Kunnan tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä. Tässä Turulle tulee väistämättä valtavia haasteita. Raha on ehkä jopa vasta toiseksi suurin haaste; suurin haaste voi olla se, että tekijöitä ei yksinkertaisesti ole kohta riittävästi. Väki vanhenee ja hoivan tarve kasvaa, mutta työllisten osuus pienenee. Jonkun on jossakin vaiheessa uskallettava todeta, että yhtälö on mahdoton — ainakin jos yritetään jatkaa vanhaan malliin, pelkästään käsipareja lisäämällä.
On paljon tilanteita, joissa käsipareja on ehkä pakko lisätä. Tämä korostuu erityisesti elämän ääripäissä. Huonokuntoisten vanhusten hoitoa ei pysty mikään robotiikka tekemään yksin; vastaavasti päiväkodit ja alakoulut eivät hoidu massaluentoina netissä. Heikoimmassa asemassa olevien palveluja on hyvin vaikea “optimoida” tekijöitä vähentämällä, ilman että se on oikeasti heitteillejättöä.
Sen sijaan meidän suhteellisen terveiden ja suhteellisen hyvin pärjäävien palveluissa voisi olla optimoinnin varaa vaikka kuinka paljon. Se vain vaatii suuren määrän tietoa, osaamista, innovaatioita, ja dataa. Terveydenhuollossa on valtion tasolla jo tehty paljon — yhtenä esimerkkinä sähköisten reseptien käyttöönotto ja nettiuusiminen on erinomainen tekninen ratkaisu, jonka avulla säästetään paljon ihmisten aikaa ja rahaa.
Kunnan tasolla toimintaa voitaisiin optimoida ennen muuta sillä, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet olisivat selkeästi samassa korissa kuin akuutit toimenpiteet. Silloin olisi edes periaatteessa mahdollista arvioida, mikä oikeasti kannattaa. Kumpi on oikeasti tehokkaampaa: elintasosairauksien parempi hoitaminen, vai ilmaisten liikuntapaikkojen dramaattinen lisääminen jotta elintasosairaudet vähenevät? Entä poliisin ja akuutin sosiaalitoimen resurssien lisääminen, vai psykiatristen sairaanhoitajien jalkautuminen kouluihin estämään syrjäytymistä jo alkumetreiltä?
En tiedä, eikä ilmeisesti tiedä kukaan muukaan. Turun kokoisessa kaupungissa asioita pitäisi kuitenkin suunnitella tällä tasolla ja tällä tyylillä.
Kasvussa mukana hallituilla riskeillä
Talouspuolella saattaisin antaa kahelin vaikutelman, jos menisin sanomaan, että Turun pitää jatkossa ottaa vielä nykyistäkin enemmän riskejä. Näin taidan kuitenkin sanoa.
Jos Turussa nyt käperrytään sisäänpäin ja hoidetaan vain juoksevat asiat, kymmenen vuoden kuluttua emme enää ole Suomen kasvukolmion osa. Ilman innovatiivisia yrityksiä ja monipuolista toimintaa meillä ei ole jatkossa varaa peruspalveluihin senkään vertaa kuin nyt. Mutta koska teknologian kehitystä ei voi ennustaa, on uskallettava panostettava moneen asiaan, joista osa epäonnistuu.
Turussa on tähän asti ollut hyvää pyrkimystä tehdä uusia asioita rohkeasti, vaikka välillä toteutus ei sitten olekaan lähelläkään sitä mitä sen kuviteltiin olevan. Tätä rohkeutta on pakko pitää yllä jatkossakin, vaikka kuinka hirvittäisi.
Jos tyyli ja teemat vetoavat, olen äänestettävissä numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä.
