Jos kirjoittaisin ilmastopoliittisen runon, sen nimi olisi “Oodi ydinvoimalle”. Niin tärkeänä pidän tätä teknologiaa maailmalla ilmastonmuutoksen torjunnassa. Aihe vain ei ole kovin ajankohtainen juuri Turun 2021 kuntavaaleissa… paitsi jos ajatellaan tilannetta usean valtuustokauden päähän. Turun ilmastotavoitteet ovat vuodessa 2029, mutta sen jälkeenkin on kehityttävä. Pienydinvoimaloita ei voi kokonaan sulkea pois.
Miksi ydinvoima on vaihtoehto?
Olen kirjoittanut aiheesta vuosien varrella paljonkin, jopa niin paljon että vuonna 2017 tajusin että on paljon muitakin tärkeitä asioita. Blogikirjoitukseni “Pakkomielteet ja energiapolitiikka” on edelleen täysin kurantti katsaus aiheeseen, ja siihen kannattaa tutustua. Myös vuoden 2017 linja pitää: Periaatteistani en tingi: energiakysymys on tärkein yksittäinen ilmastokysymys, ja siinä ei pidä sallia huuhaata. Käytännössä olen kuitenkin kirjoittanut aiheesta jo niin paljon, että lisäjankkaus ei tuota lisäarvoa. Linkki vanhoihin kirjoituksiin saa lähtökohtaisesti riittää. On aika laajentaa fokusta, ja käsitellä jatkossa muitakin asioita.
Tässä kuitenkin avoimuuden nimissä tiivis katsaus asiaan.
Vihreillä on ainoana suomalaisena puolueena oma tiedejärjestö, eli Viite (Tieteen ja teknologian vihreät). Viitteellä on selkeä kanta ydinvoimaan: se on teknologia muiden joukossa, ja tärkeä työkalu ilmastonmuutoksen torjunnassa. (Tämä ei kovin dramaattisesti enää poikkea koko Vihreän liiton kannasta. Uusin periaateohjelma on ydinvoimaneutraali: ei innostunut muttei myöskään paheksuva).
Olen itse tänä vuonna Viitteen Varsinais-Suomen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja. Viiteläisenä olen pohtinut tiukasti Turun energia- ja ilmastopolitiikkaa. Ilmasto-ohjelmamme (ja tavoite olla hiilineutraali vuonna 2029) on huikean kunnianhimoinen ja aidosti hyvä. Se toimii kuitenkin vahvasti yhden kortin varassa, eli Naantalin monipolttoainelaitoksen. Jos Naantali ei olekaan niin kestävä ratkaisu kuin haluamme uskoa, meillä on ongelma.
Lisäksi meillä ei ole selkeää kuvaa siitä, mitä oikeasti tapahtuu vuoden 2029 jälkeen. Sen jälkeenkin on edettävä eteenpäin. Siihen on enää kaksi valtuustokautta, joten suunnittelun pitää alkaa nyt.
Huoneentauluna tieteellinen konsensus
Olen muodostanut itselleni huoneentaulun, jonka uskoakseni jakaa suuri osa viiteläisistä: Omaan elämäänsä liittyvissä asioissa itse kukin saa ajatella aivan mitä tahtoo. Yhteisissä päätöksissä vahva tieteellinen todistusaineisto kuitenkin päihittää aina poliittisen ideologian, ja tieteellinen konsensus päihittää aina kaiken.
Itse sovellan tätä huoneentaulua aivan erityisesti energia- ja ilmastoasioissa. Olen Vihreä ensisijaisesti siksi, että haluan että lapsillani on elinkelpoinen ja jopa miellyttävä maailma. Jotta siihen päästään, meillä ei ole varaa tuhlata aikaa sumeaan ajatteluun, vaan kaikkien ilmastotoimiemme pitää perustua kovimpaan mahdolliseen tietoon.
Hyvin harvoista asioista on todella vahvaa tieteellistä konsensusta. Ilmastonmuutos on niistä tunnetuin: ihmisen toiminta lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, ja hiilidioksidipitoisuuden raju lisääntyminen on johtanut ja johtaa ilmakehän lämpötilan rajuun nousuun. Yhä edelleen on änkyröitä, republikaanipolitikoita ja muita foliohattuilijoita jotka tästä vielä käyvät näennäiskiistaa, mutta aivan samalla tavalla käydään “debattia” siitä onko maapallo litteä.
Harvoihin asioihin tietenkään on yhtä laajaa konsensusta kuin ilmastonmuutokseen. Monista asioista tiede ei pysty sanomaan yhtään mitään, ei nyt eikä välttämättä koskaan. Monissa asioissa tutkimustulokset ovat ristiriitaisia tai puutteellisia, tai kysymykset muotoiltu niin epämääräisesti että niitä ei voi edes periaatteessa yrittää ratkaista tieteen avulla.
Hyvin monissa tärkeissä asioissa todistusaineisto alkaa kuitenkin olla niin vankkaa, että sen kieltäminen alkaa olla älyllisesti epärehellistä. Alla listaan muutamia asioita, joissa todistusaineisto alkaa olla näin vahvaa.
- Hiilidioksidipäästöjen on loputtava, jos haluamme estää ilmaston lämpenemisen
- Eläinten kasvattaminen ruoaksi aiheuttaa valtavasti kasvihuonepäästöjä, jotka vältettäisiin jos siirtyisimme kasvipohjaisempaan ruokavalioon.
- Lentoliikenne aiheuttaa suhteettoman suuren osan pahimmista kasvihuonepäästöistä, ja lentoliikennettä rajoittamalla hidastaisimme ilmastonmuutosta.
- Metsien laajamittainen hakkaaminen liian nuorina heikentää sekä hiilitasetta että metsien biodiversiteettiä. Suomen biotaloustavoitteet kokonaisuutena eivät ole kestäviä.
- Tuulivoiman hinta laskee koko ajan, ja se on koko ajan kannattavampaa (kunhan säätövoima tai energiajousto saadaan järjestettyä).
- Ydinvoima on yhtä vähäpäästöistä ja turvallista kuin vaikkapa tuulivoima. (Taloudellisuudesta tutkimus ei todennäköisesti pysty sanomaan mitään, puoleen tai toiseen, koska muuttujia on liian paljon ja aikaskaala liian pitkä). On poliittinen päätös, haluammeko torjua ilmastonmuutosta laajentamalla ydinvoiman käyttöä.
Listan alkupäässä on asioita, joita Vihreä liike on kannattanut ammoisista ajoista lähtien. Listan viimeinen on kiistanalaisempi. Mutta jos hyväksyy alkupään, joutuu harrastamaan melkoista älyllistä ja moraalista akrobatiaa jos haluaa samaan aikaan kiistää loppupään.
Ydinvoimavastaisuus ei ole tyhmyyttä. Se on käynnistynyt ennen muuta Tshernobylin ydinonnettomuudesta, ja on ollut aikanaan hyvinkin perusteltua. Tshernobyl johtui neuvostojärjestelmän täydellisestä välinpitämättömyydestä riskejä kohtaan. 80-luvun neuvostoliittolaisia ydinvoimaloita oli erittäin järkevää vastustaa; itse asiassa aivan kaikkea neuvostoliittolaista olisi ollut 80-luvulla järkevää vastustaa.
Mutta maailma on siitä muuttunut. Neuvostoliittoa ei enää ole, ja vaikka Venäjä ei ole siitä ajasta juurikaan paremmaksi kehittynyt, ydinvoima on. Toisaalta ilmasto ja energiapolitiikka ovat kehittyneet paljon huonompaan suuntaan kuin 80-luvulla olisi odotettukaan. BP:n energiakatsaus (kuva alla) osoittaa, että maailma pyörii yhä edelleen fossiilisilla, ja pyörii vielä rajummin jatkossa.
Myös Vihreät ovat muuttuneet, mutta parempaan suuntaan. Ydinvoimaa vastustava linja on aiemmin ollut tiukka, mutta uusimmassa periaateohjelmassa suhtautuminen ydinvoimaan on neutraali. Ei ylistävä, mutta ei torjuvakaan. Viitteelle ydinvoima on aina ollut teknologia muiden joukossa, ja tämä näkemys alkaa nyt olla valtavirtaa myös Vihreissä.
Ydinvoima ja Turku 2029
Ydinvoima ei ole sinällään suoraan kuntapolitiikkaa, mutta energiantuotanto on. Myös kuntapolitiikkaa pitää tehdä tiedepohjaisesti. Turun energiantuotannon tapauksessa tiedepohjainen debatti on osittain käymättä. Turun vuoden 2029 hiilineutraalisuustavoite on loistava ja kunnianhimoinen päämäärä. Erityisesti joukkoliikennettä ja kaupunkirakennetta voidaan täällä tehostaa vielä merkittävästi. Jos ohjelman tavoitteet toteutetaan, olemme ottaneet valtavan askelen eteenpäin.
Toisaalta, jos asiaa tarkastelee analyyttisesti, on silti kyseenalaista olemmeko todellisessa mielessä hiilineutraali kunta edes vuonna 2029.
Yli puolet tavoitteesta perustuu siihen, että Naantalin voimalan biohakkeen polttaminen voidaan poliittisesti laskea päästöttömäksi. Todellisuudessa tämä päästöttömyys on siis poliittinen sopimus, joka on vastoin esimerkiksi IPCC:n antamia tutkimustuloksia — sama IPCC, jonka konsensus on ilmastonmuutosarvioiden takana.
Tarkkaan ottaen IPCC ei anna biomassalle yhtä ainoaa päästölukemaa, koska eri jakeet ovat niin erilaisia. Jotkin jakeet saattavat olla lähes nettopäästöttömiä, mutta keskimäärin biomassan päästöt ovat hyvinkin suuria, kuten nähdään alta.
(Kuvalähde: kaikenhuippu.com, jossa on myös muita mielenkiintoisia kuvaajia).
Hypoteettisessa ideaalimaailmassa, jossa jokainen Naantaliin saapuva hakekuorma auditoitaisiin ja hyväksyttäisiin vain kestävät kuormat (näitä kuorma-autoja tulee sivumennen sanoen kymmeniä vuorokaudessa), voitaisiin ehkä ajatella että ollaan lähellä hiilineutraalisuutta. Todellisessa maailmassa energiapuuta joudutaan laivaamaan Naantaliin Baltiasta asti, ja raaka-aineeksi kelpaa lähes kaikki mitä saadaan.
Lisäksi, kuten olen jo viime kuntavaaleissa analysoinut, hakkuujätteen käyttäminen ei sinällään tarkoita että toiminta olisi kestävää. Hakkuujätettä syntyy massiivisia määriä vain, jos alkuperäiset metsähakkuutkin ovat massiivisia. Vaikka Naantalin laitos ei polttaisikaan suoraan runkopuuta, Naantalin laitosta ei olisi olemassa ellei sitä runkopuuta hakattaisi muihin tarkoituksiin.
Nämä ovat faktoja jotka pitäisi myöntää. Turun hiilineutraalisuushanke kuulostaa hyvältä, ja siinä onkin paljon hyvää, mutta ei pidä hairahtua kuvittelemaan että faktat olisivat puolellamme. Merkittävä osa siitä on kyseenalaista.
Vastaavasti on toki fakta, että Naantalin voimalalle ei tällä hetkellä ole todellisia vaihtoehtoja. Välivaiheena lienee joka tapauksessa parempi, että Naantalissa palaa biohake kuin että siellä palaisi kivihiili. Turun 2029 tavoitteisiin ei pidä kajota, vaan toteuttaa ne täysillä.
Ydinvoima ja Turku 2039
Jos kuitenkin todellista radikaalia neutraalisuutta haetaan, pitää alkaa jo nyt miettiä erittäin kriittisesti, mitä tehdään 2029 jälkeen. Onko mahdollista täydentää Naantalin voimalaa jollakin muulla teknologialla? Millä teknologialla? Missä aikataulussa ja millä hinnalla?
Mitään helppoja ja taloudellisesti edullisia ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Asuntojen energiatehokkuutta pitää parantaa, mutta se ei ole kovin nopea reitti — eikä asumisterveyttä saa samalla riskeerata. Ehkä lämmitystä voidaan nykyistä enemmän sähköistää, jolloin tosin tarvitaan lisää puhdasta (ydinvoima)sähköä — lämmitystä kun ei oikein voi kokonaan jättää vaihtelevan uusiutuvan energian varaan. Olkiluoto 3 on pian verkossa, mutta Fennovoiman hanke näyttää pahasti lyövän päänsä Siperian mäntyyn. Vaikeaa on.
Yksi aivan varteenotettava ratkaisu voisivat olla pienet modulaariset SMR-reaktorit. Vielä niitä ei ole kaupallisina helposti saatavilla, mutta tekniikka sinällään ei ole mitenkään eksoottista tai mahdotonta. Niitä saadaan 2020-luvun lopulla, jos poliittista tahtoa löytyy. Juuri 2020-luvun lopulla Turussakin on energiapoliittinen tyhjiö, joka pitää jotenkin täyttää.
Usea Vihreäkin valtuuutettu tuki viiteläisen valtuutetun Matti Vähä-Heikkilän vuoden 2018 valtuustoaloitetta, jossa pyydettiin selvittämään mahdollisuuksia käyttää SMR-teknologiaa Turun alueen lämmitykseen. Aloitteeseen vastattiin lopulta ympäripyöreästi. Harvoin yksittäinen valtuustoaloite yleensäkään mihinkään johtaa, eikä asia silloin ollut kovin ajankohtainen Turussa.
Aloite oli silti hyvä päänavaus, erityisesti 2030-lukua ajatellen. Vuoden 2029 suunnitelmat tiedämme jo, ja ne pitää vain toteuttaa. 2030-luvun suunnitellun sen sijaan täytyy alkaa jo ensi valtuustokaudella. Niissä suunnitelmissa SMR-voimalat on otettava yhtenä vakavasti pohdittavana vaihtoehtona. Voi olla että ne eivät lopulta ole Turulle järkevä vaihtoehto edes silloin, mutta asia on selvitettävä avoimin mielin.
(Kirjoitus perustuu osin aiempaan blogikirjoitukseeni “Miksi tiedevihreät ovat niin hankalia?“).
Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa, numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä. Muita ehdolla olevia Viitteen jäseniä löytyy tiedepuolue-sivulta ja kaikki Turun Vihreät ehdokkaat täältä.
