Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me. Siksi olen taas Vihreiden ehdokkaana Turun kuntavaaleissa. (Muut jo nimetyt tiimiläiset löydät täältä).
Turun ja koko Suomen tilannekuva on juuri tällä hetkellä niin sumea, että näissä oloissa on melko tyhjää lähteä tekemään kovin tarkkoja vaalilupauksia. Vain yksi asia on varma: ensi kaudesta tulee raskas ja vaikea. Se sopii minulle.
Päätöksentekoprosessit alkavat olla tuttuja. Nousin viime vuonna varavaltuutetuksi. Toimin 2017 alkaen joukkoliikennelautakunnassa, mutta sain vuonna 2019 kolmen vuoden projektipätkän kaupungin älyliikenneprojektissa. Jätin siksi lautakuntapaikan jääviyssyistä. Toisaalta projektissa olen päässyt hahmottamaan kaupungin toimintaa sisältäpäin, vaikkakin erittäin kapealta sektorilta.
Mitä mieltä olen?
Jos tiivistän ajatteluni yhteen kirjoitukseen, niin se on tämä blogini vuodelta 2018. Olen henkeen ja vereen viiteläinen eli tiedevihreä, ja poliittinen uskontunnustukseni on tämä: “Omaan elämäänsä liittyvissä asioissa itse kukin saa ajatella aivan mitä tahtoo. Yhteisissä päätöksissä vahva tieteellinen todistusaineisto kuitenkin päihittää aina poliittisen ideologian, ja tieteellinen konsensus päihittää aina kaiken.”
Myös kunnallispolitiikassa täytyy mennä tutkittu tieto edellä. Se ei todellakaan aina onnistu. Joskus objektiivista tietoa ei vain löydy, vaikka asioita vatvottaisiin kuukausikaupalla. Joskus on pakko tehdä äärimmäisen nopeita päätöksiä vaikka kaikki on epäselvää. Ja valitettavasti juuri tavalliset ja arkipäivää lähellä asiat ovat usein niin monimutkaisia ja epämääräisiä, että tiede ei pysty sanomaan niihin yhtään mitään. Se ei silti tarkoita, etteikö pitäisi yrittää.
Ympäristö ja kaupunkikuva
Joitakin suuria linjoja pystyy hahmottamaan koronasta huolimatta. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin katoaminen ovat suurimmat päänsärkymme niin kauan kuin itse elän, ja vielä kauan sen jälkeenkin. Itse näen (kunnes toisin osoitetaan) että paras ratkaisu niihin on yhä edelleen kaupungistuminen. Mitä tiiviimmin ja tehokkaammin itse elämme, sitä enemmän jää tilaa luonnolle. Siksi kasvava ja tiivistyvä Turku on myös ympäristölle hyvä asia.
Kasvavan Turun täytyy kuitenkin olla myös viihtyisä Turku, ja tässä korona on kieltämättä osoittanut tilanteen haavoittuvuuden. Täyteen rakennettu asfalttikaupunki ilman viheralueita on poikkeustilassa todella epäinhimillinen — ja poikkeustiloja tulee myös jatkossa.
Turulla on kuitenkin kaikki edellytykset pärjätä tässä. Yhteisille viheralueille jää kyllä tilaa, kunhan asfaltin (esimerkiksi teiden ja parkkipaikkojen) määrä minimoidaan ja korkean rakentamisen määrä maksimoidaan. Tehokas ja korkea joukkoliikennekaupunki on juuri oikea visio, kunhan tehokkuuden vastapainoksi yhteisistä luontoalueista pidetään kiinni vielä nykyistäkin voimakkaammin.
Peruspalvelut
Kunnan tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä. Tässä Turulle tulee väistämättä valtavia haasteita. Raha on ehkä jopa vasta toiseksi suurin haaste; suurin haaste voi olla se, että tekijöitä ei yksinkertaisesti ole kohta riittävästi. Väki vanhenee ja hoivan tarve kasvaa, mutta työllisten osuus pienenee. Jonkun on jossakin vaiheessa uskallettava todeta, että yhtälö on mahdoton — ainakin jos yritetään jatkaa vanhaan malliin, pelkästään käsipareja lisäämällä.
On paljon tilanteita, joissa käsipareja on ehkä pakko lisätä. Tämä korostuu erityisesti elämän ääripäissä. Huonokuntoisten vanhusten hoitoa ei pysty mikään robotiikka tekemään yksin; vastaavasti päiväkodit ja alakoulut eivät hoidu massaluentoina netissä. Heikoimmassa asemassa olevien palveluja on hyvin vaikea “optimoida” tekijöitä vähentämällä, ilman että se on oikeasti heitteillejättöä.
Sen sijaan meidän suhteellisen terveiden ja suhteellisen hyvin pärjäävien palveluissa voisi olla optimoinnin varaa vaikka kuinka paljon. Se vain vaatii suuren määrän tietoa, osaamista, innovaatioita, ja dataa. Terveydenhuollossa on valtion tasolla jo tehty paljon — yhtenä esimerkkinä sähköisten reseptien käyttöönotto ja nettiuusiminen on erinomainen tekninen ratkaisu, jonka avulla säästetään paljon ihmisten aikaa ja rahaa.
Kunnan tasolla toimintaa voitaisiin optimoida ennen muuta sillä, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet olisivat selkeästi samassa korissa kuin akuutit toimenpiteet. Silloin olisi edes periaatteessa mahdollista arvioida, mikä oikeasti kannattaa. Kumpi on oikeasti tehokkaampaa: elintasosairauksien parempi hoitaminen, vai ilmaisten liikuntapaikkojen dramaattinen lisääminen jotta elintasosairaudet vähenevät? Entä poliisin ja akuutin sosiaalitoimen resurssien lisääminen, vai psykiatristen sairaanhoitajien jalkautuminen kouluihin estämään syrjäytymistä jo alkumetreiltä?
En tiedä, eikä ilmeisesti tiedä kukaan muukaan. Turun kokoisessa kaupungissa asioita pitäisi kuitenkin suunnitella tällä tasolla.
Talous
Talouspuolella saattaisin antaa tällä hetkellä kahelin vaikutelman, jos menisin sanomaan, että Turun pitää jatkossa ottaa vielä nykyistäkin enemmän riskejä. Näin taidan kuitenkin sanoa.
Jos Turussa nyt käperrytään sisäänpäin ja hoidetaan vain juoksevat asiat, kymmenen vuoden kuluttua emme enää ole Suomen kasvukolmion osa. Ilman innovatiivisia yrityksiä ja monipuolista toimintaa meillä ei ole jatkossa varaa peruspalveluihin senkään vertaa kuin nyt. Mutta koska teknologian kehitystä ei voi ennustaa, on uskallettava panostettava moneen asiaan, joista osa epäonnistuu.
Turussa on tähän asti ollut hyvää pyrkimystä tehdä uusia asioita rohkeasti, vaikka välillä toteutus ei sitten olekaan lähelläkään sitä mitä sen kuviteltiin olevan. Tätä rohkeutta on pakko pitää yllä jatkossakin, vaikka kuinka hirvittäisi.
Vertaisarviointiryhmä
Pidän tukiryhmä-termiä jotenkin pliisuna, mutta täysin yksinkin on ikävä olla. Nörtti sisälläni kehitti jo viime vaaleissa verrattomasti paremman konseptin: vertaisarviointiryhmä. Ryhmän tarkoitus ei ole niinkään tukea minua (joskaan ei mieluusti murskatakaan) vaan sparrata ja terävöittää viestejäni. Jos olet kiinnostunut, pyydä päästä mukaan täältä: https://www.facebook.com/groups/1757507847901677/
Kuntavaalit tehdään mikrolahjoituksilla. Lahjoituslinkin löydät täältä. Kiitos avustasi.
.
