Jokaisen turkulaisen päättäjän kannattaisi vierailla Nottinghamissa: se on kaupunki, jota Turun täytyy muistuttaa 2050-luvulla, jos Turku toivoo olevansa vielä silloin osa Suomen kasvukolmiota. Tämän yhteyden tajusin Turun joukkoliikennelautakunnan perehtymismatkalla Englannissa.
Nottinghamissa on nyt reilut 300,000 asukasta, ja maakunnan alueella reilu 800,000. Asukkaista lähes 60,000 on opiskelijoita. Keskusta on melkoisen ahdas. Kaupungissa on paljon turismia. Se on entinen teollisuus- ja kaivoskaupunki, joka nyttemmin on siirtynyt enemmän teknologia-alalle. Samantyyppisiin lukemiin Turun seudunkin pitäisi tähdätä 2050-luvulla, vaikka maakuntamme pienemmäksi jääneekin.
Nottinghamin joukkoliikenne on erittäin rikasta, monipuolista ja happoisen väristä: raitiotie runkona, mutta sen lisäksi yksikerrosbusseja, kaksikerrosbusseja, sähköbusseja, erilaisia takseja mainoksilla ja ilman… Yksikään joukkoliikennemuoto ei siis syö toisia pois. Mikään erityinen pyöräilykaupunki se ei ole, mutta keskustassa liikutaan paljon jalan.
Omaan silmääni pisti, että keskustan varsin vilkkaasta liikenteestä varsin suuri osa on nimenomaan joukkoliikennettä. Jos tämä määrä ihmisiä liikkuisi henkilöautoilla, kaupungissa ei liikkuisi kukaan. Nottingham onkin poikkeuksellisen hyvin ymmärtänyt joukkoliikenteen merkityksen. Kaupunkilaisista lähes 40% on kokonaan autottomia, mikä on mahdollista vain kattavan joukkoliikenteen ansiosta.
Raitiotie on silti kaupungin runko. Ensimmäinen vaihe rakennettiin 2004. Vuonna 2015 linjaston pituus yli kaksinkertaistettiin, ja linjoja on nyt kaksi.
Miten tällainen laajennus on poliittisesti saatu aikaan? Kaupungin edustajan puhe oli erityisen valaiseva. Jos yritän tiivistää hänen viestinsä omin sanoin, Nottinghamissa on:
- Päätetty, halutaanko kehittää kaupunkirakennetta vai ainoastaan viritellä joukkoliikenneratkaisua paremmaksi.
- Selvitetty, miten päämäärä saadaan parhaiten aikaan.
- Toteutettu se.
Nottingham päätti hyvin varhaisessa vaiheessa, että haluaa kehittää nimenomaan kaupunkirakennetta. Tämän eteen määriteltiin kolme kriteeriä: joukkoliikenneratkaisun täytyy
- Tukea alueen taloudellista kasvua
- Painottaa alueellisuutta
- Parantaa kaupungin ilmanlaatua ja kansalaisten terveyttä.
Hyvin nopeasti todettiin, että busseilla päästään toki tiettyyn pisteeseen asti, mutta vain raitiotie täyttää kunnolla nämä ehdot. Minkä tahansa superbussiratkaisun kapasiteetti loppuu kesken ennen aikojaan. Kiinteät raiteet herättävät luottamusta niin työnantajissa kuin kiinteistösijoittajissakin. Raiteiden ympärille rakennetaan ja investoidaan; bussilinjojen ympärille ei.
Laajennuksen ajankohta on myös huomiota herättävä: sitä alettiin suunnitella noin 2010, keskellä pahinta taantumaa. Nottingham teki päätöksen reagoida taantumaan nimenomaan investoimalla ja riskeeraamalla. Rahoitusmalli on erikoinen, eikä sitä voi suoraan soveltaa Suomeen. Englannissa ei ole Suomen kaltaista kunnallisveroa, joten rahoituksesta 65% tulee suoraan valtiolta, loppu taas rahoitetaan keräämällä paikallisilta yrityksiltä noin 400 punnan vero jokaisen työntekijän parkkipaikasta.
Rahoitusmallia ei siis pysty Turkuun kopioimaan, asenteen sensijaan voi. Meilläkin halutaan aivan virallisesti ja aivan selkeästi joukkoliikennehankkeella nimenomaan parantaa kaupunkirakennetta. Meillä on ollut sitä tavoitetta varten peräti viisi eri kriteeriä, joista raitiotie voitti neljä. Asian pitäisi olla siltä osin selvä, varsinkin kun selvityksen tarkennus vielä vähensi hintaeroa raitiotien ja superbussin investointikulujen välillä.
Kaikki keskustelu pyörii silti viidennen kriteerin ympärillä, eli alkuinvestoinnin suuruuden. Mitään erityistä logiikkaa tässä ei ole, varsinkin kun operointikustannuksissa raitiotie tulee pitkällä aikavälillä halvemmaksi. Lisäksi superbusseihin sisältyy erittäin suuri teknologinen riski, jonka ansiosta emme tiedä mitä olemme tilaamassa emmekä voi tietää pitääkö kustannusarvio sinnepäinkään. Raitiotiessä vastaavaa riskiä ei ole, joskin lähinnä yllätykset maapohjassa voivat nostaa hintoja ennakoimattomasti. Mutta itse peruskonsepti on sata vuotta vanhaa ja hyvin testattua.
Itselleni Nottinghamin tärkein opetus on joka tapauksessa se, että jos Turku nojautuu jatkossa henkilöautoliikenteeseen, se ei voi tästä enää kaupunkina merkittävästi kasvaa. Tämä tarkoittaa suoraan kelkasta ja kasvukolmiosta tippumista. Kaduilta yksinkertaisesti loppuu tila. Joukkoliikenne on siksi ajateltava nimenomaan osaksi kaupunkirakennetta. Se tarkoittaa monipuolisia bussipalveluja, aivan kuten Nottinghamissa — ja raitiotietä, aivan kuten Nottinghamissa.
Jakke Mäkelä on Vihreiden edustaja Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnassa.
