Algoritmillä työttömät kuriin?

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kuten Sakari Timonen avaa blogissaan,  kaksi ministeriötä sählää tällä hetkellä kolmea irrallista keskenään ristiriitaista lakiehdotusta, joilla työttömien “aktivointi” on tarkoitus jatkossa hoitaa.

Kuten Timonen huomauttaa, tämä ristiriitaisuus johtaa jo sinällään melko hankaliin tuloksiin: pahimmillaan työttömien voidaan esimerkiksi edellyttää olevan yhtäaikaa virka-aikana palkattomassa työssä ja silti aktiivisesti hakemassa virka-aikana työtä. Hakujen määrää seurataan; tällä hetkellä ehdotus on, että ellei hae yhtä työpaikkaa viikossa, joutuu karenssiin. (Itselleni jää epäselväksi, joutuuko siitä huolimatta jatkamaan palkattoman työn tekoa. Logiikka sanoo että tietenkään ei, mutta logiikka on näissä asioissa irrelevanttia).

Periaatteessa tässä ei ole niin suurta dramatiikkaa kuin ensin tuntuu: jokainen täysjärkinen työssä oleva katselee jo nyt vähintäänkin puoliaktiivisesti koko ajan uusia työpaikkoja. Jos ei katsele, on naiivi.

Käytännössä tämä muuttuu hiukan dramaattisemmaksi, kun huomioidaan että useimmissa työpaikoissa noudatetaan jonkinlaista tervettä järkeä ja luottamusta. Työnhakua saatetaan katsoa hyvinkin pahalla silmällä jos siitä jää kiinni, mutta harvoin siitä rangaistaan jos hoitaa tehtävänsä muuten hyvin.

Työtöntä sen sijaan koskee äärimmäisen tarkka kahdensuuntainen kontrolli. Aktivointitoimenpiteissä valvotaan tarkkaan, että työtön ei pääse tekemään mitään ylimääräistä, kuten hakemaan työpaikkoja; työpaikkojen haussa valvotaan tarkkaan, että työtön ei ole tehnyt mitään ylimääräistä, kuten aktivointitoimia.

Varsinainen draama syntyy kuitenkin kuitenkin teknologisellä puolella, kulissien takana. Miten tämä kontrolli sitten toteutetaan? Tämä on se aspekti, jossa liikutaan samalla strategisella osaamistasolla kuin Suomen jalkapallomaajoukkue. Näyttää siltä, että se aiotaan toteuttaa Tietojärjestelmällä ja vieläpä Algoritmilla.

Algoritmia tarvitaan, koska tähän toimintaan ei ole aikomusta laittaa yhtään ihmisresursseja. Silloin tietysti on loogistakin, että tehtävä Digiloikkahengessä automatisoidaan. Algoritmi päättää, onko työtön ollut aktiivinen, ja sen perusteella määrää sanktiot.

Miten tämä Algoritmi sitten toimii? Sitä ei ole tiedetä. Itse asiassa koko Tietojärjestelmää ei ole olemassa. Vielä hankalampaa on, että Tietojärjestelmää ei olla edes suunnittelemassa. Itse asiassa tämäkin on vielä pientä: näyttää siltä, että edes Tietojärjestelmän suunnittelun miettimisen aloittamista ei ole mietitty suunniteltavaksi.

En ole tietojärjestelmien asiantuntija, mutta joitakin perusperiaatteita ymmärrän. Ja niistä tärkein on se, että  tehtävänmäärittelyn täytyy olla kristallinkirkas. Jos ei tiedä mitä on tekemässä, tietää täsmälleen millaisen lopputuloksen saa: katastrofin.

TEM:n vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat eeppisiä.  Yksi vastaus varsinkin ansaitsee tulla siteeratuksi sanasta sanaan:

“Miten vastaatte huoleen siitä, että työnantajat kuormittuisivat hakemustulvaan, eivätkä enää laittaisi paikkoja avoimeen hakuun?

– Ajatuksena on, ettei haettavien työpaikkojen tarvitse olla avoimia ilmoitettuja paikkoja, vaan ne voivat olla myös piilotyöpaikkoja. Työtyön voi etsiä työpaikkoja erilaisia kanavia käyttäen.”

Pohditaanpa tätä hetken tietojärjestelmän kannalta. Jotta Algoritmi voisi edes teoriassa toteuttaa lakiehdotuksen ehtoja,  täytyy tietää mikä on se toiminta, jota halutaan mitata ja josta rankaista.  Avoimien työpaikkojen pakkohakuseuranta on teknisesti helppo toteuttaa, mutta ilmeisesti jopa TEM on tajunnut sen järjettömyyden.

Ehdotettu korjaus kuitenkin pahentaa tilannetta, ei paranna. Mitkä ovat ne “kanavat” joita Algoritmi seuraisi? Miten työtön todistaa käyttäneensä kanavaa? Jos näitä “kanavia” on pakko käyttää kerran viikossa, aivan samalla tavalla nekin tukkoon menevät kuin perinteiset kanavat. Aletaanko sitten mitata “salakanavia”? Mitä ne ovat? Miten niitä mitataan?

Suomessa on paljonkin esimerkkejä epäonnistuneista tietojärjestelmähankkeista. Niissä on kuitenkin yksi olennainen ero nyt ehdotettuun: niissä on edes jollakin hämärällä tasolla tiedetty jonkinlainen päämäärä. VR tietää, että sen olisi periaatteessa tarkoitus siirtää ihmisiä paikasta A paikkaan B. Länsimetro tietää, että sen olisi mahdollisesti tarkoitus joskus valmistua. Kaikki epäonnistuneeetkin terveystietohankkeet ovat lähteneet siitä, että potilaiden on enimmäkseen tarkoitus selvitä hengissä, ainakin tietojärjestelmästä.

Tässä Algoritmissä sen sijaan näyttää olevan ylätasolla täysin epäselvää, mitä ollaan tekemässä kenelle ja miksi — ja vielä pahempaa, ketään ylätasolla ei näytä kiinnostavan sen selville ottaminen.

Siihen nähden on jopa hyvä asia, että Tietojärjestelmää ei ole ole olemassa tai edes suunnitelmissa. Jokainen työtön voi vain rukoilla hiljaa mielessään, että järjestelmän suunnittelu aikanaan annetaan esimerkiksi Tiedolle. Silloin voi olla aivan varma, että se ei valmistu koskaan, eikä siitä näin ollen ole suurta haittaakaan.

Vakavammin otettuna, näyttää siltä että sote-uudistuksessa syntyvät uudet maakunnat tulevat olemaan tässä paljon vartijana, jos ne todellakin saavat autonomiaa työttömyydenhallinnassa — siis autonomiaa jopa ohittaa Algoritmi, jos se ei toimi. En pidättäisi henkeäni tätä odotellessa, mutta muutakaan pelastajaa ei ole odotettavissa.

Lisää työttömyysaiheisia kirjoituksia löytyy täältä.