Havahduin hiljattain siihen, että en todellisuudessa tiedä esteettömyydestä oikein mitään, vaikka olen tietysti kuvitellut tietäväni. Jokainen aktiivinen Vihreä haluaa sitä, ja laki vaatii sitä, mutta entä sitten? Toteutuuko se oikeasti? Yritin pikaisesti perehtyä.
Suomen uusi yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaissopimus antavat suuntaviivat, vaikka todellinen käytäntö muotoutuukin vasta oikeustapausten kautta pikkuhiljaa. Joka tapauksessa laki on yksikäsitteinen: vammaisuuden perusteella syrjiminen on yhtä tuomittavaa kuin vaikkapa rodun perusteella syrjiminen. Tämä koskee sekä yksityisiä että julkisia toimijoita.
Lain tiukentuminen on hyvä asia. Kuka tahansa meistä voi vammautua koska tahansa, ja jokaisen meistä on hankalampi liikkua kun ikäännymme. Esteettömyys luo turvallisuutta.
Käytännössä kaikki hyvät asiat ovat kuitenkin myös vaikeita.
Koska esteettömyyttä on laiminlyöty niin pahasti tähän asti, se voi nyt aiheuttaa yllättävän kovia ja nopeita paineita kunnissa. Löysin aiheeseen yhden tulokulman, joka ensi alkuun tuntui teoreettiselta, mutta saattaa olla todellinen ongelma: tavallisten yhdistysten toiminta voi muuttua todella hankalaksi, jos ne haluavat noudattaa tunnollisesti yhdenvertaisuuslakia.
Periaatteessa laki ei erottele vammaisten syrjintää muusta syrjinnästä. Jos jokin yhdistys järjestää kaikille avoimen tilaisuuden, ja käännyttääkin ovelta pois kaikki tummaihoiset, se on syrjintää. Vastaavasti, jos yhdistys järjestää kaikille avoimen tilaisuuden, mutta pyörätuolilla kulkija joudutaan käännyttämään ovelta, miksi se ei olisi syrjintää?
Rasismi on asenneongelma, eikä sen korjaaminen edes maksa mitään. Esteettömyyden tiellä on kuitenkin asia joka on paljon hankalampi korjata kuin asenneongelmat: raha. Esteettömyys maksaa, joskus todella paljon.
Yhdistystoiminnassa toimineena tiedän, että jokainen tiedostava yhdistys haluaisi pitää yleiset tapahtumansa esteettömissä tiloissa jos mahdollista. Oma pintapuolinen kokemukseni vain on ollut, että tämä on käytännössä hyvin vaikeaa pienin resurssein. Kunnollisten tilojen vuokrat ovat suuria. Ilmaisia tai lähes ilmaisia tiloja on saatavilla jos improvisoidaan, esimerkiksi erilaisten yhdistysten omissa tiloissa. Nämä harvemmin ovat ainakaan täysin esteettömiä.
Päätin toimin kuten vihreän fyysikon pitää, ja tein pikaisen kokeen. Jos jokin järjestö haluaa järjestää ison esteettömän tilaisuuden ilman että sen talous raunioituu, onnistuuko se? Kaivelin Turun esteettömiä 30-50 hengen yleisötilaisuuspaikkoja.
Kaupungilta vuokrattavat tilat on lyhyesti listattu: Kirjasto ja Vimma, sekä auditorio Puutarhakadulla. Kynnys ry on kerännyt listaa Turku kaikille – nettisivulle, mutta tänä vuonna hanke ei ilmeisesti enää ole saanut rahoitusta. Listasta löytyy Vimman lisäksi lähinnä nuorisotaloja, joista saattaa olla tiloja vuokrattavana, tai sitten ei.
Lisäksi yritin etsiä esteettömiä kaupallisia 30-50 hengen tiloja Venuu-palvelun kautta. Hakusanalla “kokoustiloja” löytyy kaikkiaan 30 kpl. Niistä esteettömiä on noin 7 kpl. Alustava kartta löytyy alta. Myös arvioidut hinnat on merkitty, jos ne ovat tiedossa.
Lista on toivottavasti vajavainen, koska se on vähintäänkin karu. Kaupungissa on 180,000 asukasta, ja ehkä kymmenkunta esteetöntä tilaa. Halvimpienkin hinnat pyörivät luokassa 15 EUR/hlö, tai 90 EUR/tunti. Parin tunnin 50 hengen tilaisuudelle ei siis esteettömiä tiloja löydy, ellei pysty maksamaan satasia. Tämä saattaa olla pienen yhdistyksen koko vuosibudjetti.
Voi tietysti kysyä, ovatko esteelliset kaupalliset tilat sen halvempia. Periaatteessa hintaero ei hyvätasoisille tiloille ole suuri. Käytännössä esteellisiä tiloja voi kuitenkin löytyä hyvinkin halvalla, jos tyytyy tarpeeksi rupiseen paikkaan, esimerkiksi paikallisen pubin takahuoneeseen. Myös täysin ilmaisia esteellisiä tiloja on mahdollista lainata vaikkapa toisilta köyhiltä yhdistyksiltä.
Esteettömistä tiloista puuttuu kokonaan tämä hintajousto: ne ovat lähes kaikki uusia ja hyväkuntoisia. Paikka voi olla edullinen, tai se voi olla esteetön, mutta tällä hetkellä käytännössä se ei voi olla molempia.
Ongelma on siis nimenomaan halpojen esteettömien tilojen puute. Äärimmilleen vietynä tämä tilanne voisi törmää hankalalla tavalla toisen perusoikeuden eli kokoontumisvapauden kanssa. Jos yhdistys haluaa toimia yhdenvertaisuuslain hengessä, kohtuuhintaisten esteettömien tilojen puute voi alkaa rajoittaa toimintaa vakavasti.
Jo perusoikeuksien kannalta kunnissa pitäisikin nyt laittaa iso vaihde päälle oma-aloitteisesti. Esteettömyys alkaa tulla akuutiksi vaatimukseksi monesta suunnasta yhtä aikaa: suomalaisten vanhenemisen, yhdenvertaisuuslain, ja mahdollisesti myös yhdistysten toimintamahdollisuuksien.
Halpojen esteettömien tilojen määrä Turussa näyttääkin tähän tarpeeseen verrattuna hälyttävän pieneltä — siis nimenomaan tavallisen yhdistysaktiivin konkreettisesta näkökulmasta.
Olisi houkuttelevaa esittää tähän jokin helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Sellaista en osaa esittää. Periaatteessa esteettömyyttä tietysti saa rahalla, mutta rahaa ei ole rajattomasti. Kaikkea ei myöskään voi heti saada, joten on priorisoitava. En vain tiedä, miten priorisointi pitäisi tehdä.
Se ainakin on selvää, että mihinkään normienpurkamisiin ei pidä lähteä. Kun uutta rakennetaan, sen täytyy olla esteetöntä. Esteettömyydestä saattaa tulla kuluja, mutta ne ovat kuluja jotka sivistyneessä yhteiskunnassa vain on maksettava.
Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.
