Ysiluokkalaiselleni tuli hiljattain Wilman kautta viesti, jossa kannustettiin koululaisia hakemaan suoraan ammattikouluun ja työllistymään saman tien meriteollisuusalalle. Ajatus on todella kaunis, ja luultavasti ihan oikeansuuntainen. Silti se herätti mielessäni pientä levottomuutta. Siinä on ongelmia — jotka kyllä ovat ohitettavissa jos vain tajua on.
Aloin pohtia, elääkö turkulainen koulujärjestelmä edelleen sellaisessa maailmassa, jossa ihminen voi 16-vuotiaana päättää mitä aikoo loppuelämänsä tehdä, opettelee pari vuotta tekemään niin, menee jonnekin tekemään niin, on siellä neljäkymmentä vuotta tekemässä niin, ja jää sitten eläkkeelle eikä enää tee niin? Toivottavasti ei.
Käytännössä maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että nyt ammattikoulussa opittu taito on vanhentunut viimeistään 20 vuoden sisällä, ehkä nopeamminkin. Myös automatiikka korvaa koko ajan sellaisia työtehtäviä, jotka voidaan automatisoida — ja lähes kaikki voidaan.
Vihreiden vahva koulutusteema perustuu nimenomaan sen tajuamiseen, että maailma muuttuu, ja koulutus on paras tapa sopeutua niihin muutoksiin. Ei ole mitään järkeä tehdä kaikista suomalaisista sosiaalipsykologian lisensiaatteja. Sen sijaan on hyvin paljon järkeä pyrkiä siihen, että ammattikouluistakin valmistuisi mahdollisimman monipuolisia ammattikoululaisia. Lukion oppimäärää pienemmällä tietomäärällä on hankala pärjätä nykymaailman haasteissa.
Toisaalta kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta opiskelu, ainakaan 16-vuotiaana. Tällä hetkellä valinta tapahtuukin aivan liian aikaisin. Jopa sellaisessa opetuksen kehitysmaassa kuin USA:ssa opiskellaan monessa osavaltiossa aina 12 luokkaa. Ideaalimaailmassani opppivelvollisuusikä nostettaisiinkin 18 vuoteen, mutta tämä ei ole kunnallisesti päätettävä asia.
Voikin olla, että ensimmäisen ammattikoulutusjakson kestoa sinällään ei kannata keinotekoisesti lisätä. Sen sijaan olisi realistista lähteä siitä, että ensimmäinen koulutusjakso ei ole viimeinen. Jos ihminen koulutetaan johonkin ammattiin 16-vuotiaana, on jokseenkin todennäköistä että hänet joudutaan kouluttamaan toiseen ammattiin 36-vuotiaana, ja ehkä vielä kolmanteen 56-vuotiaana.
Tällaiseen nykyinen järjestelmämme ei taivu. Nyt sama asia hoidetaan käytännössä kankeasti ja nöyryyttävästi kortiston kautta — tai oikeastaan ei hoideta. Työttömien uudelleenkoulutus on sattumanvaraista ja hankalaa. Nykymaailmassa on valitettava mutta vääjäämätön fakta, että lähes jokainen menettää työpaikkansa jossakin vaiheessa. Hyvällä tuurilla katoaa vain työpaikka, huonolla tuurilla katoaa koko osaamisalue.
Korkeasti koulutettu pystyy helpommin hyppäämään aivan uudelle alueelle. Ammattikoulutettu voi vaatia uuden ammattikoulutuksen. Tässä ei pitäisi olla mitään erikoista tai hävettävää, mutta siitä on tehty nöyryyttävä ja ihmisarvoa tuhoava kokemus. Olen kirjoittanut omista työttömyyskokemuksistani äärimmäisen poliittisesti epäkorrektin kirjoitussarjan, ja itse olen sentään pärjännyt systeemin puristuksessa aika hyvin.
Koulutus- ja työttömyysjärjestelmämme määrätään hallitustasolla, ja tällä hetkellä hallitustaso on tippunut täysin kehityksen kelkasta. Turun kokoisella vahvalla kaupungilla on kuitenkin edes hiukan edellytyksiä toimia edes hiukan autonomisesti. Virallisesti emme voi antaa ihmisille “toista kierrosta” ammattikoulutusta, mutta käytännössä työttömien aktiivinen uudelleenkouluttaminen voi ajaa samaa asiaa.
Yritin kaivella hiukan tilastoja, mutta kovin selkeitä lukuja en löytänyt. Tilastokeskuksen sivujen kautta löytyi liitteenä oleva tiedosto (Koulutus-tau.xls), jossa listataan Varsinais-Suomen ammatillisessa koulutuksessa olevat aloitusvuoden iän mukaan. Kun Varsinais-Suomen työttömyys pyörii 13%:n pinnassa eli on useita kymmeniä tuhansia, näyttää siltä että erityisen aktiivisesti tätä mahdollisuutta ei käytetä.
Nuorten lisäksi meri- ja autoalalle kannattaisikin Turussa aktiivisesti kouluttaa myös nelikymppisiä työttömiä. Populistisesti ajateltuna nämä paikat ovat silloin “nuorilta pois”, mutta toisaalta tämä ei ole nollasummapeliä. Kun yksi työllistyy teollisuuteen, toinen voi sen lisäksi työllistyä palvelualalle. Tämä olisi yksi epäsuora askel kohti jatkuvan koulutuksen yhteiskuntaa, jollaiseksi toivon Suomen kehittyvän.
Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.
