Nörttivanhukset ja kuntapolitiikka

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelma on nyt julkaistu. Ohjelma on hyvä, ja sen takana on todella helppo seistä. Etsin siihen hiukan epästandardia tulokulmaa, ja päädyin pohtimaan nörttivanhuksia. Heidän aktivointinsa voisi olla yksi avain Turun tulevaisuuteen.

Konsepti voi vaatia hiukan avaamista. Turussa on 37,361 yli 65-vuotiasta asukasta. Erään tutkimuksen mukaan ainakin 14%  alle 65-vuotiaista amerikkalaista on uteliaan kiihkeästi kiinnostuneita tieteestä — siis nörttejä.  Määrä tuskin on Suomessa ainakaan pienempi, eikä voi olettaa että 65 ikävuoden jälkeen kiinnostus kaikilla lopahtaa.  On aivan varmaa, että Turussa on helpostikin kolme tuhatta tieteestä ja teknologiasta kiihkeästi innostunutta nörttivanhusta.

Tätä porukkaa kannattaisi hyödyntää hyvin käytännöllisestä syystä: heillä on uskallusta kokeilla ja kehittää teknologiaa, joka voisi auttaa saman ikäluokan enemmistöä selviämään arkielämän ongelmista.  Terveysteknologia on kasvava vientiala, ja Turussa on useita alan yrityksiä. Yksi tärkeä osa terveysteknologiaa ovat palvelut ja ratkaisut, jotka auttavat vanhuksia selviämään arjessaan itsenäisesti.  Ilman koehenkilöitä on kuitenkin hankala kokeilla uutta.

Panostaisinkin voimakkaasti siihen, että Turku etsii rohkeita nörttivanhuksia kokeilemaan uutta ja paikallisesti kehitettyä teknologiaa. Kaupunki ei ehkä voi suoraan tukea yksittäisiä yrityksiä, ja vielä vähemmän se voi painostaa ketään kokeilemaan mitään. Mutta kaupunki voisi monella tapaa auttaa kokeilijoita ja kokeilunhaluisia kohtaamaan toisensa.  Vähintäänkin kaupunki voi rahoittaa laitehankintoja ja kokeiluja eri yksiköissään.  

Kaupunki voisi kuitenkin myös esimerkiksi antaa käyttöön kokoontumistilan tällaisiin kokeiluihin.  Kokoontumistila olisi yrityksille sopiva paikka näyttää ja testata laitteitaan nopeasti ja epävirallisesti, ja lahjoittaa prototyyppejä tai valmiita laitteita koekäyttöön.  

Toisaalta, kun lähdetään siitä että nörttivanhukset ovat tässä täysin tasavertaisia toimijoita, tiloissa pitäisi olla teknologiaa myös heidän käyttöönsä — tietokoneita, 3D-printtereitä, ja muuta laitteistoa.  Huippuosaajia jää lähivuosina eläkkeelle, eikä heidän osaamisensa mihinkään katoa, jos sille vain annetaan tilaa, resursseja ja haasteita.

Jos tämänhenkisiä konsepteja voidaan suunnitella startup-nuorille, miksei myös nörttivanhuksille? Seniorikahvilat ovat todennäköisesti sopivin palvelumuoto suurelle osalle senioreista, mutta kyllä seniorilabrallekin olisi Turun kokoisessa kaupungissa aivan varmasti tilaa.

Ylipäätään pitäisi rohkaista vanhuksia olemaan niin rohkeita kuin he pystyvät olemaan. Ei kokeilunhalu kaikilta lopu sillä hetkellä kun kansaneläke alkaa juosta.   Päinvastoin, kun työelämä ei enää paina päälle, ihmisellä voi olla paljon enemmän aikaa kaikenlaiseen uuteen. Ehkä ympärilleni on siunaantunut epätyypillisiä kuusikymppisiä, mutta tunnen useitakin jotka ovat koska tahansa valmiita mihin tahansa (vain terveys rajana).

Mikäli ajatus saa minut kuulostamaan kahelilta ja epähumaanilta tiedemiestyypiltä, voin vakuuttaa, että toivon itsekin olevani aikanaan juuri tuollainen nörttivanhus. Haaveilen osallistuvani kaikkiin mahdollisiin kokeisiin, ja työntäväni sensoreita kaikkialle minne sensoreita voi työntää.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.

Kuvan konsepti ei ole kovin hiottu, mutta kyllä silläkin kohdeyleisönsä voisi olla.  Kuvalähde:Kaleva

 

Published by

Jakke Mäkelä

Physicist, but not ideologically -- it's the methods that matter. Background: PhD in physics, four years in basic research, over a decade in industrial R&D. Interests: anything that can be twisted into numbers; hazards and warnings; invisible risks. Worries: Almost everything, but especially freedom of speech, Internet neutrality, humanitarian problems, IPR, environmental issues. Happiness: family, dry humor, and thinking about things.

One thought on “Nörttivanhukset ja kuntapolitiikka”

Comments are closed.

Translate »