Luonnonsuojeluharrastuksen mielenkiintoisimpia hetkiä ovat ne, kun tajuaa miksi jokin asia menee pieleen. Paimion Kriivarin metsähakkuissa tuli nyt tällainen hetki. Kriivarin hakkuut ovat suurta skaalaa ajatellen myrsky vesilasissa, mutta yhden ainoan lehtiartikkelin kautta on mahdollista nähdä syvärakenne joka siihen myrskyyn on johtanut.
Paimion kunta haluaa hakata lähimetsää aivan koulun ja päiväkodin vierestä. Luontojärjestöt ja jotkut paikalliset asukkaat vastustavat tätä hakkuuta. Itse olen ollut kirjoittamassa Luonnonsuoujeluliiton Varsinais-Suomen vetoomusta, jonka taustoja avaan täällä.
Kunnan viranomaisten mukaan häirintää organisoivatkin ennen muuta juuri ulkopuoliset järjestöt. Paikallista vastustusta on kuitenkin vaikea verifioida, koska kunta itsekin on ilmoittanut että valituksia ei ole käsitelty, ellei niitä ole osattu kohdistaa juuri oikealla tavalla juuri oikealle hallinnolliselle taholle.
(Sivujuonteena: on mielenkiintoinen kysymys, onko tämä hallintolain mukaista. Hallintolain 23 pykälän mukaan “Viranomaisen, jolle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle.” On kuitenkin epäselvää, onko vapaamuotoinen vetoomus tässä suhteessa “asiakirja”. Todennäköisesti ei, ja luultavasti lakia ei ole rikottu. Paimion toimintakulttuurin positiivisimmaksi puoleksi voikin arvioida sen, että välttämättä se ei ole aivan selkeästi lainvastaista. Jokin muu kunta saattaisi ottaa hiukan laveamman ajattelutavan, ja edes näytellä välittävänsä kuntalaisten ja järjestöjen näkemyksistä).
Business as usual siis, mutta varsinainen mielenkiintoinen pointti löytyi tämän päivän Turun Sanomien paperiversiosta. Paimion tekninen lautakunta (jonka toimivaltaan hakkuut siis kuuluvat) on käsitellyt asiaa torstaina, eikä muuta hakkuupäätöksiään. Kokouksessa on ainakin jollakin tasolla esitelty myös joitakin vetoomuksista, jolloin laillituuspuoli on varmistettu.
Varsinainen mielenkiintoinen pointti tulee myöhemmin.
“Kriivarin hakkuut nousivat esiin myös ympäristölautakunnan kokouksessa viikolla. Puheenjohtaja HT (kok) painottaa, ettei ympäristölautakunnalla ole toimivaltaa asiassa, joka kuuluu tekniselle lautakunnalle. Lautakunta päätyi kuitenkin pyytämään nähtäväkseen Paimion kaupungin puistometsien käsittelyohjeet. –Pyydämme ohjeita nähtäväksemme, koska niihin kohdistuu mielenkiintoa, T toteaa.”
Tämä oli heureka-hetki. Taajamametsien hakkuu ei kuulu ympäristölautakunnalle? Toteutus varmasti kannattaakin jättää tekniselle lautakunnalle, mutta mielenkiintoinen pointti on tämä: ympäristölautakunta ei tiedä, millaisia (ympäristö)käytäntöjä hakkuissa sovelletaan, eikä ole tähän mennessä välittänyt edes ottaa selvää?
Ympäristölautakunta vastaa kuitenkin ympäristönsuojelusta. [*Edit: tätä kappaletta tarkennettu klo 14:45] Kunnilla on velvollisuus huolehtia esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilymisestä alueellaan — tähän liittyen kunta voisi aivan hyvin tehdä esimerkiksi luontoselvitykset ennen hakkuita, vaikka laki ei absoluuttisesti tähän velvoittaisikaan. Kuka muu tässä asiassa voisi toimia esimerkillisesti kuin kunta, ja kuka muu tätä asiaa voisi valvoa kuin ympäristölautakunta? Mutta jos ympäristölautakunnalle ei edes kerrota mitä ollaan tekemässä, miten se voisi edes teoriassa valvoa tai edes suositella mitään?
Paimion järjestelmä on kaikesta päätellen vahvasti suomalaisen kuntastandardin mukainen. Kunnilla on (hyvästä syystä) lähes täydellinen autonomia järjestää lautakuntansa miten parhaiten katsoo. Silloin jo lautakuntien tehtävänmäärittely kertoo jokseenkin suoraan sen, onko niillä mitään mahdollisuutta selvitä tehtävistään.
Turkulaisena tuntuu pahalta kehua Turkua, mutta otan sen silti vastaesimerkiksi Paimiolle, koska se on lähin merkittävä kaupunki. Turku on ympäristönsuojelupuolella(kaan) kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta sillä on edes yritystä.
Tässä Paimion määritelmä: “Ympäristölautakunta toimii rakennusvalvontaviranomaisena ja ympäristönsuojeluviranomaisena. Lisäksi lautakunta toimii maa-aineslain tarkoittamana valvontaviranomaisena ja hoitaa eri laeissa kunnalle määrätyt rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun viranomaistehtävät.”
Toisaalta esimerkiksi Turussa on yhdistetty kaupunkisuunnittelu ja ympäristö samaan lautakuntaan: “Kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnan tehtäväalueena on viihtyisän, toimivan, terveellisen ja turvallisen elinympäristön edistämiseksi ja säilymiseksi järjestää rakennetun ja luonnonmukaisen ympäristön suunnittelu ja ympäristönsuojelu sekä ympäristöterveydenhuolto kestävän kehityksen edellyttämällä tavalla.”
Kummalla lautakunnalla on edes teoreettiset mahdollisuudet selvittää mitään laajempaa kokonaisuutta?
Jos kunta haluaa strategisesti kastroida ympäristönsuojelunsa, sen kannattaa toimia kuten Paimiossa: tehdä erillinen ympäristölautakunta, jolle ei anneta mielekästä tekemistä eikä kerrota mitään ylimääräistä. Kunnallisen autonomian takia kukaan ulkopuolinen (tai käytännössä sisäpuolinenkaan) ei pysty tälle asialle tekemään mitään. Näin järjestelmä saadaan toimimaan jouhevasti.
Kirjoittaja on Suomen Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja. Tässä esitetyt mielipiteet ovat kuitenkin kirjoittajan omia näkemyksiä.
[*Tähdellä merkittyä kappaletta täydennetty: kunnalla ei metsänomistajana ei ole lakisääteistä velvollisuutta teettää minkäänlaisia luontoselvityksiä, ellei se halua. Toisaalta mikään laki ei kiellä kuntaa haluamasta.]
