On vanha luonnonsuojeluviidakon viisaus, että kun liito-orava astuu kuvioon, kenelläkään ei ole enää hauskaa.  Ei metsänomistajilla, ei kuntalaisilla, ei aktivisteilla, ei virkamiehillä, ei liito-oravilla, ei yhtään kenelläkään.

Tällä hetkellä lähin liito-oravakonflikti on käynnissä Paimiossa, missä kunnnalla on halua tehdä isoja hakkuita Kriivarin alueen metsissä. Metsät ovat taajamametsiä aivan asutuksen ja koulun ja päiväkodin vieressä, ja ovat aktiivisessa virkistyskäytössä.  Turun Sanomat tiivistää tilanteen kohtuullisen hyvin.

Itse olen äimistellyt tilannetta hiukan etäämpää, Luonnonsuojeluliiton piiritason luottamushenkilönä.  En ole mikään pehmeä puunhalaaja vaan kylmä byrokraattinen numeronvääntäjä, ja sillä asenteella olen tätäkin tapausta lähestynyt. Olen vahvasti sitä mieltä, että liito-oravat ovat tässä vain sivujuonne, ja todellisuudessa on kysymys aivan muusta.

Luonnonsuojelupiiri on samaa mieltä, ja on poikkeuksellisesti tehnyt myös vetoomuksen, joka lähetettiin Paimion päättäjille; teksti on myös liitteenä. (Kunta on jo ilmoittanut, että vetoomus ei vaikuta mihinkään).

Alla yritän tehdä sitä mitä aina teen, eli vääntää tuon vetoomuksen tuntemuksia numeroiksi.

Mitkä numerot tukevat kuntaa?

Energiapuusta saa nyt hyvän hinnan, ja näyttää siltä että jokainen ranka poltetaan joka poltettavissa on.   Pystyn hyvin ymmärtämään, että kunnat haluavat rahapulassaan repiä euroja irti kaikkialta mistä voivat. Vaikeampaa on  saada selville, kuinka suurista voitoista todella on kyse.

Käytännössä puun hinnnan muodostuminen on äärimmäisen monimutkainen prosessi, ja kunnilla ei tunnu olevan avoimuus ensisijaisena kriteerinä kun taajamametsistään päättävät. Tällä hetkellä ei siis ole tietoa, paljonko Paimio Kriivarin puista saa.

Täytyy siis yrittää tehdä edes karkeita arvioita.  Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen  hintatilastojen mukaan metsätilojen keskiarvohinta Varsinais-Suomessa olisi noin 4500 EUR/ha, kun pinta-ala on yli 10 ha. Tämä tarkoittaisi, että Kriivarin 14 hehtaarin metsämaan arvo olisi yli 60,000 EUR.  Koska puusto on hakkuukypsää, sen arvo on  luultavasti huomattavasti tätä suurempi, ehkä 100,000 EUR paikkeilla.

Toisesta suunnasta jotain suuntaviivaa saa myös täältä, jossa on arvioitu todellisia saatavia tuloja. Esimerkki on laskettu yhdelle hehtaarille (2000 puuta 2.24 metrin välein). Päätehakkuusta saisi tuloja tämän perusteella (ennen veroja) noin 15,000 EUR hehtaarilta — koko Kriivarista siis ehkä jopa 200,000 EUR.

On mahdoton sanoa, paljonko tästä lopulta tuloutuu kunnalle, kun itse hakkuut tehdään käytännössä välikäsien kautta. Joka tapauksessa on syytä toivoa että kunnan saamat tuotot olisivat vähintään 100,000 EUR luokassa; muussa tapauksessa kuntaa huijataan.

[EDIT klo 14:21: Kirjoituksen julkaisun jälkeen minulle muistutettiin, että Paimion teknisen johtajan paperilehdessä olleen haastattelun mukaan “hakattavan puuston arvo on vain joitain kymmeniätuhansia euroja”. Tämä tarkoittaa, että metsästä saatu hyöty pyörii todellakin alimmassa arvioimassani haarukassa, eli alle 1000 EUR/vuosi]

Tämä on nykylamassa suuri summa, ja on ymmärrettävää että mikä tahansa kunta haluaa sellaiset irtorahat noukkia jos ne ovat helposti saatavilla. Numerot näyttävät hyviltä, ja ilman numeroita ei voi johtaa.

Mitkä numerot eivät tue kuntaa?

Numeroilla johtaminen kuitenkin tarkoittaa, että myös vastapuolen argumentit yritetään arvioida numeroilla. On muistettava, että tämä on kertatulo. Seuraavan kerran tämä metsä tuottaa tuloa 70 vuoden kuluttua. Tämän vuosisadan aikana Kriivarin hakkuu siis tuottaa voittoa ehkä 1000-2000 EUR/vuosi.

Tänä aikana metsän virkistysarvo pitää siis korvata jollakin muulla. Mitä saa parilla tonnilla vuodessa? Käytännössä ei mitään.

Vertailukohtana kunnollinen leikkipuisto saattaa maksaa jopa 150,000 euroa, ja ne vaativat jatkuvaa ylläpitoa.  Kriivarin rahoilla kunta pystyisi siis ehkä hankkimaan yhden uuden leikkipaikan, muttei välttämättä pitämään sitä yllä.

Metsän pedagogista arvoa ei ole helppoa mitata, mutta jos lähimetsä on olemassa, seitsemänkymmenen  ikäpolven biologian tunnit voitaisiin pitää lähimetsässä. Kyllä ne oravien kuvat netistäkin löytyvät, mutta ei se sama asia ole. Voi olla että kunnan ei kannata tästä ilosta paria tonnia vuodessa maksaa, mutta voi se joidenkin satasten arvoista kuitenkin olla.

Metsän biodiversiteettiarvoa en osaa arvioida numeroina. Kunnilla on kuitenkin lakisääteinen velovollisuus pitää yllä myös luonnon monimuotoisuutta alueellaan. Jos sitä ei tehdä Kriivarissa, se pitää tehdä muualla. Ilmaista se ei ole missään.

Metsän terveysarvoa en myöskään osaa arvioida. On selkeitä merkkejä siitä että monimuotoinen lähiluonto vaikuttaa positiivisesti terveyteen, mutta tutkimus on vasta aivan lapsenkengissään. Jo muutaman lääkärikäynnin vähentyminen säästää kunnalle vuodessa helposti satasia.

Pitää myös huomata, että jos 2030-luvulla huomataan että monimuotoinen metsä koulun vieressä olisikin merkittävästi vähentänyt sairastumiskuluja, se saattaa harmittaa. Asialle ei kuitenkaan voi tehdä mitään ennen kuin metsä on taas kohtuullisen tasoista ehkä  2060-luvulla.

Ei siis ole millään tavalla selvää, päästäänkö Kriivarin hakkuulla edes plussan puolelle. Todellinen hyöty on joka tapauksessa paljon pienempi kuin miltä näyttää.

[Edit: tämä kappale lisätty] Metsänhoidossa ei tietenkään ole vain  yhtä vaihtoehtoa. Avohakkuun sijasta taajamametsissä voisi harrastaa vaikkapa erirakenteista metsänkasvatusta, jossa edelleen tuotetaan voittoa mutta ei pikavoittoja, ja jossa hiukan vähennetään metsän luontoarvoja mutta ei kokonaan tuhota niitä. Kompromissejä on aina mahdollista löytää, mutta se vaatii lisätyötä ja asennemuutoksia kaikilta osapuolilta.

Mitä kaikkien pitäisi tehdä? 

Tietääkseni yksikään kunta Suomessa ei edes yritä tehdä tällaisia laskelmia. Syytä olisi.  Jos metsä on aivan asutuksen vieressä, sillä on muutakin taloudellista arvoa kuin myyntiarvo — ja rajusti hakatulla metsällä taas ei ole mitään arvoa. Nämä asiat on pystyttävä arvioimaan analyyttisesti.

Paimio on nyt joutunut tapetille osittain sattumalta; samaa vääntöä käydään jok’ikisessä kunnassa. Tai tarkkaan ottaen väännön puutetta: lähes joka kunnassa hakkuut yritetään aloittaa vaivihkaa hallinnollisilla päätöksillä, ja ne ovat tulleet paikallisille yllätyksinä.

Jokaisen lähiluonnosta kiinnostuneen kannattaisikin mahdollisimman pikaisesti organisoitua kysymään päättäjiltään, mitä suunnitelmia kunnalla on taajamametsiensä suhteen. Jos tieto ei ole julkista, se on tehtävä julkiseksi. Jos numerot halutaan salata, salaus pitää murtaa. Kun numerot ovat tiedossa, voidaan alkaa aidosti keskustella siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Kirjoittaja on Suomen Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja. Tässä esitetyt numerot ovat kirjoittajan omia arvauksia.

Vetoomus Paimion taajamametsien puolesta