Terrafamen (Talvivaaran) heinäkuun osavuosikatsauksessa oli pieni tekninen detalji, joka onkin itse asiassa elämää suurempi detalji.
“Terrafamen liiketoimintamallissa on oletettu 70 prosentin kokonaissaanti liuotuksessa, ja rakennettujen kasojen toiminnan perusteella voidaan ennakoida, että tavoitteeseen päästään.”
Mitä yhtiö tässä itse asiassa suomeksi sanottuna oikein sanoo?
Se ilmoittaa tuhlaavansa kolmasosan Euroopan suurimmasta nikkeliesiintymästä.
Jos saanti on 70%, se tarkoittaa, että 30% nikkelistä jää kaivosjätteeseen. Liian pieninä pitoisuuksina ollakseen enää hyödyntämiskelpoista, mutta kuitenkin niin suurina pitoisuuksina että se tuottaa ongelmajäteongelman. Nikkeli ei ole ole harmiton metalli, jos se liukenee ympäristöön. Lisäksi tämä nikkeli on poissa seuraavilta sukupolvilta.
Terrafamen ilmoituksen ongelma on se, että se näyttää rikkovan kaivoksen omaa ympäristölupaa, ja mahdollisesti myös kaivoslakia (Liite 1 Ympäristölupa, pdf). Vuoden 2007 ympäristölupa on näiden lukujen suhteen edelleen voimassa, koska myös yhtiö on valittanut uudemmista luvista. Vain jätevesiin liittyvissä asioissa on uudet (tiukemmat) rajoitukset.
[Huom. Yhtiön ilmoitusta voisi yrittää tulkita parhain päin, ja ajatella että tuo 70% koskisi vain primääriliuotusta, vaikka sen sanotaan koskevan koskevan koko liutusta. Ikävä kyllä silloinkin ilmoitus rikkoisi lupaa ja lakia, ainoastaan lievemmin.]
Kuinka suuri saannin pitäisi olla?
Ympäristöluvan kertoelmaosassa s 15 todetaan: “Malmia liuotetaan niin kauan, että noin 85% nikkelistä on saatu talteen ensimmäisessä liuotusvaiheessa”. Ensimmäisen vaiheen kesto on noin 15 kk; toisessa vaiheessa (sekundääri) malmia liuotetaan vielä pari vuotta lisää. Kokonaissaanniksi pitäisi siis tulla hyvinkin yli 90%. Pilottivaiheessa yhtiö hehkutti jopa “lähes 100% saannilla“.
Yhtiön juristien kanta on toki koko ajan ollut se, että kertoelmaosan luvut eivät sido yhtiötä millään tavalla, koska ne eivät ole viranomaisen antamia ehdottomia rajoja. Oikeuden kanta on ollut toinen, ja esimerkiksi kertoelmaosassa luvatun sulfaattikiintiön on todettu sitovan yhtiötä. Tämä on täysin maalaisjärjen mukaista. Lupaa haetaan sille toiminnalle joka kertoelmaosassa kuvaillaan. Jos toiminta muuttuu muunlaiseksi, lupaa on haettava uudestaan.
Kaivosalalla realistinen saanti riippuu mm tekniikasta ja malmista. Suomen kaivoksissa saannit saattavat olla jopa yli 95% (Pyhäsalmen kupari). Saman taulukon perusteella Lahnaslammen talkkikaivoksen nikkelisaanti oli aikoinaan alle 60%, mutta nikkeli olikin kaivoksella vain sivutuote.
Toisaalta Talvivaaran nikkelipitoisuus on niin alhainen (0.2%) että sitä ei voi suoraan verrata olemassaoleviin kaivoksiin. Millään normaalilla tekniikalla tätä nikkeliä ei pystytä hyödyntämään. Ei ole siis varmaa, voidaanko Talvivaaran raakun hyödyntämisessä millään päästä yli 95% saantiin.
Kuitenkin pitäisi olla selvää, että 70% kokonaissaanti ei voi mitenkään olla järkevää toimintaa, vaikka se liiketoimintamalliin sopisikin. Yhteiskunnan edun kannalta on parempi odottaa, että teknologia saadaan kehitettyä toimivaksi, ja kaivaa vasta sitten.
Näin sanoo jopa laki. Kaivoslain 18§ kieltää resurssien tuhlaamisen: “Kaivosluvan haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että: …. 3) louhinnassa ja hyödyntämisessä ei tapahdu kaivosmineraalien ilmeistä tuhlausta. 4) kaivoksen ja esiintymän mahdollista tulevaa käyttöä ja louhimistyötä ei vaaranneta tai vaikeuteta.”.
Talvivaaran alueen nikkelivarannoksi arvioidaan 4.5 miljoonaa tonnia. Jos yhtiö jatkaa tällä saannilla, se saa siis hukata pysyvästi 1.5 miljoonaa tonnia. Onko tämä “ilmeistä tuhlausta”?
Sen pystyvät viime kädessä selvittämään ainoastaan viranomaiset, samoin kuin mahdollisen ristiriidan ilmoituksen ja ympäristöluvan välillä. Mikäli kaivos aloittaisi toimintaansa nyt, on mahdoton uskoa että 70% saantiluvuilla annettaisiin aloituslupaa tai rahoitusta.
Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).
