Ylen uutisen mukaan hallitus aikoo säästää 150 miljoonaa euroa nostamalla esimerkiksi terveyskeskusten palvelumaksuja yhdellä rysäyksellä 30%. Näin suurta kerta nostoa ei ole historian aikana käytännössä tehty. Silti vaikutuksista ei ole tehty vaikuttavuusarviointia.
En kuvittele pystyväni tekemään itse sellaista, koska minulta puuttuu data joka ministeriöillä oletettavasti on käytössä. Teen kuitenkin kertaluokka-arvioita.
Suuruusluokista saa kuvaa vaikkapa Oulun kaupungin sivuilta. Terveyskeskuslääkärin käynti maksaa 16,10 EUR; sairaalan poliklinikkamaksu on 32,10 EUR; maksulliset lääkärintodistukset 40-50 EUR. Vuosittainen maksukatto on 679 EUR.
Terveyskeskusmaksu kasvaisi siis reilut 4 euroa, sairaalakäynti lähes kympin. Keskituloiselle ja suhteellisen terveelle ihmiselle tämä ei ole merkittävä rasite. Sairaalle ja köyhyysrajalla elävälle se voi olla kynnyskysymys. Luvut pitää suhteuttaa nimenomaan elintasoon.
Viimeisin löytämäni laaja Tilastokeskuksen selvitys on vuodelta 2011 (ks Taulukot 1-3). Käytän näissä laskuissa nuorimman ikäryhmä (alle 35-vuotiaiden) lukuja. Vanhemmissa ikäluokissa tulokset ovat vielä karumpia. [Edit klo 15:40: Lisätty Taulukot 2-3 ja selvennetty, että kyseessä ovat nettotulot]
Huomionarvoista on, että köyhin kvintiili käyttää jo nyt käytettävissä olevista tuloistaan terveydenhoitomenoihin yli kaksi kertaa suuremman osuuden kuin rikkain. Hyvätuloisen kuluja tämä 30% korotus nostaisi vain noin 0.4%, kun taas köyhimmän menot kasvaisivat jo prosentin.
Kaikkein köyhimmillä ja sairaimmilla ero on vielä suurempi. Jos terveydenhoito vie pitkäaikaissairaalla vaikkapa viidenneksen tuloista, elämä kallistuisi yli 5%. Tällaisia suhteellisia shokkeja ei kestä kenenkään talous, ei hyvä- eikä huonotuloisen.
Taulukko 1
Taulukko 2: 35-64-vuotiaat
Taulukko 3: Yli 64-vuotiaat
Mutta voisiko tämä uudistus silti olla yhteiskunnalle edullinen? Ilman kunnon dataa on mahdoton tehdä muuta kuin kertaluokka-arvioita, mutta tehdään sitten kertaluokka-arvioita.
Oletukset
Tehdään karkein mahdollinen arvaus. Oletetaan, että kaikkein sairain desiili ei pysty enää maksamaan tätä lisäystä, vaan vähentää peruspalvelujen käyttöä 30%. Samalla sama porukka lisää päivystyspalvelujen käyttöään 30%.
Kuinka kallista päivystys sitten on? Tästä on vaikea löytää kovin järkeviä arvioita, mutta aivan alimman arvion saa katsomalla yksityisten lääkäriasemien päivystyshintoja. Tyypillisesti lääkärikäynnin hinta päivystysajan ulkopuolella on 100% suurempi kuin normaaliaikaan. Tämä ei vielä ota huomioon sitä seikkaa, että yksityisellä puolella ei päivystysluonteisesti tehdä kovinkaan monimutkaisia operaatioita.
Toisaalta yksityisissä sairaaloissa perusvuorokauden hinta on usein noin 500 EUR. Yksityisellä puolella lyhin lääkärikäynti (20 min) on usein luokassa 50 EUR. Voidaan siis hyvin karkeasti arvioida, että sairaalakäynti on vähintään kymmenen kertaa kalliimpaa kuin peruslääkärillä käynti.
Hyvin karkealla pensselillä maalaten voidaan arvioida, että päivystys/sairaalaatyyppinen terveydenhoito on hoitokertaa kohden 2-10 kertaa kalliimpaa kuin ennakoiva terveydenhoito; karkeana arviona ehkä 5 kertaa. Erotusta ei kuitenkaan julkisella puolella suoraan maksa potilas, vaan suurin osa lisähinnasta tulee veronmaksajille.
Jos siis yksittäinen ihminen vähentää perusterveydenhoidon käyttöään 30% mutta vastaavasti lisää päivystyshoidon käyttöään 30%, säästöjen sijaan yhteiskunnalle tulee lisäkuluja. Kulut kasvavat 30%-200%; todennäköisimmin ne suunnilleen tuplaantuvat.
Kokonaissumma yhteiskunnalle?
Käytännössä noin ei tapahdu läheskään kaikkien kohdalla. Keskituloinen ei edes huomaa muutaman euron korotusta (ja luultavasti käyttää joka tapauksessa työterveyshuoltoa). Voidaan olettaa, että tämä koskee lähinnä alinta kvintiiliä.
Laskutehtävä on silloin varsin yksinkertainen. Oletetaan ensi, että jokaisessa desiilissä terveydenhoitokulut ovat samansuuruiset, 20 yksikköä. Neljässä ylimmässä desiilissä kulut laskevat odotetusti 30% eli noin 6 yksikköä kussakin. Säästöä siis syntyy 24 yksikköä.
Alimmassa kvintiilissä kulut nousevat 30-200% eli 6-40 yksikköä. Käytännössä köyhien nousevat kulut siis nollaavat rikkailta saadut säästöt. Vaihteluväli on suuri, ja toki säästöäkin voi syntyä lähes 20%. Vastaavasti kulut voivat myös kasvaa yli 20%.
Tässä arviossa on äärimmäisen suuria epävarmuustekijöitä. Ehkä suurin avoin kysymys on se, siirtyykö tuo 30% heikennys todellisuudessa noin suoraan päivystyskuluihin. Todennäköisesti ei. Todellinen kulujen nousu alimmassa kvintiilissä jää siis pienemmäksi kuin tässä oletettu, ja näin ollen on erittäin epätodennäköistä että uudistus sentään nostaisi kokonaiskuluja. Nollille se voi silti viedä.
Euroiksi muunnettuna: 150 miljoonaan säästöjen sijasta on todennäköisintä, että nettosäästöä ei synny oikeastaan ollenkaan. Parhaassa tapauksessa voidaan säästää ehkä 100 miljoonaa; huonoimmassa tapauksessa kulut lisääntyvät tuon 100 miljoonaa.
Mitä pitäisi tehdä?
Täysjärkisessä yhteiskunnassa nämä laskut olisi tehty jo asetuksen valmisteluvaiheessa, todellisella datalla. Sen jälkeen voitaisiin tehdä tietoinen päätös siitä, onko köyhimpien uhraaminen silti yhteiskunnan kokonaisetu. Nyt heidät uhrataan ilman että on mitään tietoa, onko se sen arvoista.
