Talvivaaran oikeudenkäynnissä todisti eilen todistaja, jonka näkemys voi sananmukaisesti painaa satojen miljoonien eurojen edestä: Talvivaaran biolioutusprosessin alkuperäinen kehittäjä. Käytännössä tässä on henkilö, jolla on teoreettinen kokonaisnäkemys koko kaivoksen pohjimmaiseen kuolemankysymykseen: saadaanko bioliuotus toimimaan Kainuun ilmasto-oloissa, valtavassa skaalassa, paljaan taivaan alla?
Valitettavasti vain kolme mediaa näyttää noteeranneen asiaa oikein mitenkään: MTV, Savon Sanomat, sekä Kainuun Sanomat. Kaksi viimeksimainittua on ilmeisesti haastatellut teknologiajohtajaa myös erikseen.
Kun artikkeleissa on lähinnä journalistien tekemiä yksittäisiä nostoja ilman koko kontekstia, on vaarallista vetää liian syvällisiä johtopäätöksiä. Jotain arvioita pystyy kuitenkin tekemään.
Ennen muuta itseäni kiinnostaa se, miten todistelu suhtautuu vuonna 2013 tehtyyn arvioon, jota olin itsekin tekemässä (Talvivaara 30: Toimiiko bioliuotus?). Koko arvio pdf-muodossa löytyy täältä. Sama tiimi teki vuonna 2014 aiheesta vielä laajemman arvion (Talvivaara 39) jonka pdf-versio löytyy täältä. Bioliotuksen osalta tärkein sisältö on kuitenkin vanhemmassa raportissa.
Arvion pääasiallinen johtopäätös: “Tässä dokumentissa arvioidaan julkisesti saatavien tietojen perusteella, mitä pilotti itse asiassa on todistanut. Johtopäätöksemme on, että pilotti ja varsinainen kaivostoiminta eroavat toisistaan ratkaisevasti. Toisin sanoen Talvivaara ei ole pystynyt esittämään riittävän pitäviä todisteita sen puolesta, että liuotus toimisi kunnolla täyden mittakaavan prosessina.”
Arviossa esitettiin neljä väitettä, joista kolmeen ensimmäiseen saadaan nyt ainakin jonkinlaisia vastauksia. Neljäs väite liittyy saantoprosenttiin ja taloudellisuuteen, eikä teknologiajohtajan haastatteluista voi sen suhteen päätellä mitään. Tosin “Riekkola-Vanhasen mielestä 30 000 tonnin vuotuinen nikkelisaanto on Terrafamessa periaatteessa mahdollinen, ”jos hommat osataan tehdä oikein”.” Ehkä. Toki on niin, että jos asiat tehdään oikein, niissä saatetaan onnistua.
Väite 1
MTV: “– Kasan hoitaminen on taitolaji. Kun koekasaa tehtiin, henkilökuntana oli diplomitöitään tekeviä teekkareita. Koekasaa hoidettiin kuin keskoskaappia. Kun isoon tuotantoon siirryttiin, kasaa hoitamassa oli ihmisiä, jotka eivät tajunneet, kuinka tarkkaa työtä se on, Riekkola-Vanhanen kertoi.”
Tämä ajatus on lähes sanasta sanaan sama, kuin omassa arviossamme. Keskoskaappi on uusi termi; itse käytimme kasvihuonetta.
Skaalaero on todellakin huomattava: raporttimme toteaa, että “pilotissa oli kaksi koekasaa, kooltaan 60 metriä kertaa 30 metriä, kun taas jokainen tuotantokasojen neljästä lohkosta on kooltaan 400 kertaa 1200 metriä. Koko siis monisatakertaistettiin yhdellä kertaa .” Lisäksi ja ennen muuta pilotissa kasa peitettiin. “Aluksi liuotuskasa oli katettu kirkkaalla, muovisella, läpäisemättömällä kalvolla, ja myöhemmin vaahtomuovimatolla. Altaat olivat myös katettuja.” (Heikkinen 2008) Tarkoituksena oli estää haihdunta sekä lumen ja veden pääsy kasoihin ja altaisiin.“
Teknologiajohtajan lausunto on omalla tavallaan henkeä salpaava. Jos vauva pysyy hengissä keskoskaapissa, niin on todistettu että se selviää hengissä alastomana Kainuun talvessa. Niinkö?
SS toteaa myös: “Koekasasta analysoitiin kaikki sinne menevä ja sieltä tuleva aines, myös jätejakeet. Varsinaista jäteveden tutkimusta ei alkuvaiheessa voitu tehdä, koska tehdas alkoi tuottaa jätevettä vasta, kun se oli toiminnassa.”
Tätä ei ole aivan helppo tulkita, mutta se viitannee siihen, että prosessin kaikki osa-alueet on testattu erikseen, ja kaikki tuotu ensimmäistä kertaa yhteen vasta sitten kun kaivos on jo pyörinyt massiivisella tasolla. Jätevettähän syntyy vasta siinä vaiheessa, kun liuos on ensin pyörinyt primäärikasassa, sen jälkeen sekundäärikasassa, ja sekundäärikasaan on saostunut suurin osa sulfaatista jarosiitiksi (jos on). Koko tätä ketjua ei ole misään vaiheessa kokeiltu pienessä skaalassa.
Väite 2
“2. Pilotin ja todellisen tuotannon ero on niin merkittävä, että Talvivaara on kuvannut toimintansa ympäristölupahakemuksessa väärin. Ympäristöluvan kuvaus toiminnasta perustuu pilottihankkeeseen ja erityisesti arviot vaikutuksista poikkeavat toteutuneista. Todellinen toiminta ei ole vastannut sitä toimintaa, jolle ympäristölupa on myönnetty. Talvivaaran olisi tullut hakea ympäristöluvan muutosta heti, kun se havaitsi tuotannon poikkeavan kuvatusta. Valvontaviranomaiset eivät ole tätä seikkaa myöskään havainneet, tai siihen reagoineet.Tämä on merkittävä syy ongelmiin.”
MTV3: “Mangaanin osalta Riekkola-Vanhanen vieritti vastuuta osin ympäristöviranomaisille. – Me ei saatu ympäristöviranomaisten määräyksestä nostaa veden ph-tasoa tarpeeksi korkealle, jotta mangaanin osalta tilanne olisi parantunut. Valitettavasti kemia ei tottele ympäristölupamääräyksiä.”
Jos vaikutuksia ei tiedetä tarkkaan etukäteen, silloin on haettava lupaa ympäristöä rasittavalle tutkimustoiminnalle. Niitäkin lupia saa. Ongelma ei siis ole siinä että viranomaiset simputtivat ja kuristivat muutoin elinkelpoista elinkeinotoimintaa, vaan siinä että elinkeinotoiminnaksi ilmoitettu tekeminen olikin käytännössä vasta tutkimustoimintaa.
Väite 3
“Kaivoksen tämän hetken toiminta ja ennen muuta tiedotus viittaa siihen, että bioliuotuksen vaikeuksia ei haluta tuoda selkeästi esiin. Kaikki tiedotus keskittyy kemialliseen ja mekaaniseen prosessiin (esimerkiksi suljettuun kiertoon), ilman mainintoja mikrobiologiasta, joka kuitenkin on Talvivaaran prosessin ydin. “
Jotenkin tuntuisi, että tässä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Talvivaaran koko imagokampanja vuodesta 2004 on perustunut siihen, että siellä on töissä maailman parhaita asiantuntijoita. Tuskin on mahdollista, että nyt vuonna 2015 uuden johtajan ensimmäinen tehtävä on yrittää jostakin haalia asiantuntijoita.
KS:n artikkelissa on myös pitkä selostus siitä, että teknologiajohtajan mielestä syksy on mikrobiologian kannalta aivan väärä aika käynnistää kaivos. ” Riekkola-Vanhasen mukaan Talvivaaran malmissa uinuvat mikrobit tarvitsevat lämpöä herätäkseen toimimaan. Kun kasa rakennetaan talvea vasten, ympäristön lämpötila painuu helposti liian alhaiseksi…. Mustaliuskeessa olevat mikrobit tarvitsevat kunnolla toimiakseen yli 20 asteen lämpötilan. Silloin mikrobit alkavat kasvaa nopeasti ja liuottaa malmista metalleja. Mineraalien biologinen hapetus tuottaa lopulta itsessään lämpöä. – Nyt kun mikrobit nukkuvat kivessä, ne tarvitsevat herättelyjakson, jolloin kasteluveden on oltava reilusti yli 20-asteista. Jos kasteluvesi on sitä kylmempää, bakteerit kasvavat heikosti. Ja jos bakteerit eivät toimi, metalleja liukenee vain vähän eikä vettä haihdu. Tällöin kasat voivat jäätyä.”
Koska teknologiajohtaja on ollut eläkkeellä jo vuosia, on toki mahdollista että kaivokselle on sinä aikana kertynyt uutta tietotaitoa, jonka avulla käynnistys voidaan tehdä talveakin vasten. Tosin edeltävä kommentti asiantuntijoiden hakemisesta sotii hieman tätä tulkintaa vastaan. Lisäksi oman huomioni kiinnitti se, että Talvivaaran uusimmissa työpaikkailmoituksissa ei käytännössä haettu ketään mikrobiologiaan liittyvää henkilöä. Mahdollisesti nämä ovat niitä asiantuntijoita jotka hankitaan ulkomailta.
Voi siis olla, että uudet toimijat tietävät mikrobiologiasta enemmän kuin prosessin alkuperäinen kehittäjä. Tai sitten edelleenkään mikrobiologiaa ei pidetä ydintoimintana.
Entä sitten?
Tältä pohjalta ilmeisesti pitäisi uskoa, että Talvivaaran toiminnan uudelleenkäynnistäminen on valtiolta hyvä idea. En ole täysin vakuuttunut. Biolioutuksen suhteen olemme yhä siinä tilanteessa, että sen on osoitettu toimivan keskoskaapissa. Ainakin irrallisena prosessina, ilman että on testattu esimerkiksi sitä, saadaanko sulfaatit saostumaan hallitusti sekundäärikasalla.
Tästä on vielä todella pitkä matka siihen, että se toimii Talvivaaran vaatimassa kokoluokassa ja Kainuun brutaalissa ympäristössä taivasalla. Jos valtion päämäränä olisi käynnistää bioliuotuksen tutkimus esimerkiksi yhdellä kasalla, se voisi olla järkevääkin. Nyt sen sijaan rynnistetään täysillä suureen skaalaan. Tosin valtion päämäärissä ei suurta logiikkaa tunnu olevan muutenkaan (ks “Talvivvaara 56: Me tienataan tällä“).
Lisäkommentti
Näiden uutisten lööpityskään ei välttämättä valtavasti herätä luottamusta. Teknologiajohtajan haastattelut on otsikoitu näin: Savon Sanomat: “Bioliuotuksen asiantuntija käynnistäisi Talvivaaran kaivoksen pian.” Kainuun Sanomat: “Metallintuotanto voi tyssätä talveen.” Siis kumpi? Varsinaista ristiriitaa tuossa ei tosin loppujen lopuksi ole, koska aikaisemman artikkelin “pian” viittaa ehkä lähimpään vuoteen. Toinen artikkeli taas viittaa siihen, että sen vuoden aikana syksy on huono käynnistyshetki, ja pitäisi odottaa kevääseen. Pikaisella lukemisella ja taustoja ymmärtämättä on silti täysin mahdoton päätellä, miksi otsikot näyttävät ristiriitaisilta.
Tilanne nyt ei sentään aivan niin paha ole kuin pari vuotta sitten huomaamani tapaus (Talvivaara 25), jossa yhdestä Talvivaaran tilaamasta huuhaa-gallupista media onnistui kirjoittamaan ainakin kahdeksan keskenään ristiriitaista huuhaalööppiä. Mutta ei tässä myöskään sellaista kuvaa pääse syntymään, että kukaan mediassa olisi oikeasti analysoimassa näitä asioita.
Yhden päivän lööpit vuonna 2013. Sama tutkimus pohjana.
Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).
