Maapähkinää, maitojauhetta, kasviöljyä ja vitamiineja.
Siinä resepti, jonka avulla estetään nälkäkuolemia. Tämän rautaisannoksen jokainen ainesosa on tarkkaan mietitty. Maapähkinää tarvitaan, jotta annos maistuisi hyvältä – nälkään kuoleva kun menettää loppuvaiheessa ruokahalunsa. Kasviöljystä puolestaan saa energiaa, eikä se pilaannu kuumissakaan olosuhteissa nopeasti. Maitojauheessa taas on kalsiumia, joka sitoo aineosat yhteen puolikiinteäksi tahnaksi. Tällöin rautaisannosta ei tarvitse sekoittaa (todennäköisesti likaiseen) veteen.
Tämä täydellinen ja korvaamaton tuote on patentoitu. Yksityinen firma saa päättää, millä hinnalla Unicef ja kumppanit sitä saavat hankkia. Voiko se olla oikein?
Rautaisannoksen kehitti ranskalainen Nutriset-niminen yritys, joka haki sille patenttia vuonna 1997. Sen jälkeen yhtiö on tuottanut sitä Plumpy’Nut-nimellä yksinoikeudella Unicefille ja muille humanitäärisille organisaatioille. Patentti on voimassa muun muassa suuressa osassa Afrikkaa.
Nutriset ei ole hyväntekeväisyysyhdistys. Osittain aluepoliittisista syistä se antoi vuoteen 2010 saakka tuottaa Plumpy’Nutia vain yhdessä tehtaassa Ranskassa. Kuukauden annosten hinta on noin 60 dollaria. Se on paljon.
2000-luvun lopussa Nutriset sai erittäin paljon kielteistä julkisuutta. Jopa jyrkän neutraali Lääkärit ilman rajoja (Médecins Sans Frontières) -järjestö kirjoitti sille tiukkasävyisen avoimen kirjeen. Käytännössä yhtiötä syytettiin monopoliaseman väärinkäytöstä. Nutrisetin patenttia on myös yritetty kaataa, mikä ei ole kuitenkaan onnistunut, sillä juridisesti patentti on lainmukainen.
Vuonna 2010 Nutriset taipui lopulta solmimaan sopimuksen, jossa sallitaan tuotteen paikallinen valmistus Afrikan köyhimmissä maissa erittäin pienellä lisenssimaksulla. Kompromissin avulla tilanne on saatu vähintäänkin siedettäväksi. Patentti vanhenee vuonna 2017.
Onko tässä kyse hyvän ja pahan taistelusta?
Nutrisetin patenttia yritettiin kaataa sillä perusteella, ettei elämän ja kuoleman kysymyksiin liittyviä tuotteita pitäisi patentoida. Oikeusjuttu kuihtui kuitenkin kokoon.
Kuka voi määritellä, mikä on humanitäärisesti niin merkittävä patentti, että se pitäisi purkaa? Entä jos tuotteen vaikutus huomataan vasta jälkikäteen? Pitäisikö kaikki lääketieteelliset patentit kieltää? Kuka sen jälkeen enää tekisi kallista tuotekehitystä? Ajatus on kaunis, mutta se ei toimi.
Olisi aivan liian helppoa sanoa, että Nutriset on paha ja että kaikki humanitäärisesti kriittiset patentit pitäisi kieltää. Nutrisetin patentin takana on kuitenkin paljon tutkimustyötä ja osaamista. Tutkimusta on rahoittanut mm. Ranskan valtio, mikä tuo mukaan omat moraaliset kysymyksensä. Plumpy’Nut on loistava, jopa korvaamaton tuote, eikä patentti missään nimessä ole turhanaikainen. Jos ylipäätään mikään patentti on ansaittu, tämä on sellainen.
Patenteista vaihtoehtoisiin ratkaisuihin
Kehitysmaat voivat vaatia pakkolisenssejä esimerkiksi halvoille versioille lääkkeistä. Tätä mahdollisuutta on kuitenkin käytetty äärimmäisen harvoin. Prosessi on hyvin raskas, eikä kaikkein köyhimmillä mailla (toisin sanoen sellaisilla, joissa on nälänhätää) yksinkertaisesti ole resursseja kansainväliseen patenttisotaan. Intia on toistaiseksi ainoa, joka siihen on puolivahingossa pystynyt – yhden kerran.
Erilaisia kompromisseja ja sopulisenssejä sen sijaan tehdään paljonkin, esimerkiksi HIV-lääkkeiden suhteen.
Yksi ratkaisu on siirtyä patenteista jonkinlaiseen kilpailujärjestelmään. Silloin kerätään kansainvälinen monen miljoonan potti, jonka saa ensimmäinen firma, joka kehittää vaikkapa uudenlaisen malarialääkkeen. Käytännössä malli tuskin toimii aivan näin suorasukaisesti, koska testaus on hidasta ja kallista.
Esimerkiksi Humanitarian Innovation Fund on rahoittanut erilaisia hankkeita konkreettisten ongelmien ratkaisemiseksi. Rahamäärät ovat kuitenkin olleet kymppitonneja, eli rutkasti pienempiä kuin mitä todella suurten kysymysten ratkaisemiseksi vaaditaan. Palkkiosummien täytyisi olla pikemminkin satoja miljoonia, ja/tai valtioiden tulisi osallistua testauskuluihin. Idea saattaa silti olla jatkokehittelyn arvoinen.
Plumpy’Nutin kaltaiset tapaukset ovat kaikin tavoin koukeroisia. Aina ei voida tietää etukäteen, mikä tuote lopulta osoittautuu ylivoimaiseksi. Esimerkiksi katastrofiavun suhteen arvokkaimpia saattavat olla tuotteet, jotka on alun perin suunniteltu hiukan eri tarkoitukseen – vaikkapa ultrapienet vedenpuhdistusfiltterit.
Toimiviin ratkaisuihin vaaditaan osaamista, joka ylittää useiden eri teknologia-alueiden raja-aidat. Voidaan siis kysyä, miten on mahdollista järjestää kilpailu, jos haluttua vastaustakaan ei vielä tiedetä.
Seuraavia ongelmatapauksia varten on mietittävä yhteisiä pelisääntöjä. Kehitysmaiden patenttiongelmia on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän, eikä humanitäärisen avun ongelmia ole käytännössä tutkittu lainkaan. Ongelman ratkaisemisella olisi merkittävä vaikutus kehitys- ja katastrofiavun tehokkuuteen.
Kirjoitus on julkaistu Tieteen ja teknologian Vihreät — Viite ry:n vaalilehdessä Alaviite 2015.
Lisää aiheesta englanniksi: Plumpy’Nut sekä Dangerous Patents.
Aiheeseen liittyvää: “What is humanitarian IPR?“; “Trolling on the human rights“; “How farners were punished for using a shovel“.
