Työministeri on haastattelussa todennut, että puolet Suomen työttömistä on hyvin vaikeasti työllistettävissä. 101,000 ihmistä on ollut yli vuoden työttöminä, ja 120,000 on tälläkin hetkellä erilaisissa työllisyys- ja kuntouttamistoimenpiteissä.
“Nämä ihmiset – vaikka työpaikkoja avautuu, vienti lähtee vetämään, investoinnit alkaa liikkumaan – niin ilman kuntoutusta, työkykyä parantavia toimia, koulutustoimia, he eivät selviä työmarkkinoilla.”
Uskon (aidosti) että ministerin tarkoitus on hyvä ja huoli on aito. On silti täysin epäselvää, onko hän oikeassa. Mihin tutkimuksiin tämä väite perustuu? Tällä hetkellä työttömyysasioissa tunnutaan laajalti luottavan perinteiseen Accordion Research -metodologiaan (vedetään lukuja hanurista).
Todennäköisesti väite perustuu tilastoihin, joita on tehty ennen nykyistä lamaa (tai taantumaa, ellei uskalla sanoa rumaa sanaa suoraan). Vielä 2000-luvun lopussa työllistymismahdollisuudet alkoivat hyvin nopeasti romahtaa vuoden työttömyyden jälkeen.
Mutta yhteiskuntakin oli silloin aivan toinen. Syyskuussa 2008 pitkäaikaistyöttömiä on noin 41,000, ja määrässä ei ollut suurta kasvua (jos ei kutistumistakaan). Syyskuussa 2014 pitkäaikaistyöttömiä oli 92,600, ja nyt puoli vuotta myöhemmin yli 100,000. Määrä on siis noussut yli 60,000:lla, ja kasvaa edelleen räjähdysmäisesti.
Tarkoittaako tämä, että vanhaan kunnon suomalaiseen yhteiskuntaan on yht’äkkiä ilmestynyt 60,000 uutta luuserialkoholistia? Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että vanhaa kunnon suomalaista yhteiskuntaa ei enää ole.
Sen sijaan elämme nyt yhteiskunnassa jossa 100,000:lle ihmiselle yksinkertaisesti ei kertakaikkiaan ole täysjärkisiä töitä — ja todennäköisesti tämä luku tulee kasvamaan ja olemaan pysyvä.
Numeroita rakastavan tärkein taito on osata ymmärtää, milloin numeroiden merkitys muuttuu. Vuonna 2008 oli dataa jonka avulla voitiin käyttää yhtä vuotta syrjäytymisriskin rajana. Silloin ihmiset jäivät työttömiksi, ja työllistyivät, ja oli mahdollista arvioida todennäköisyyksiä sen perusteella kuinka nopeasti työllistyivät.
Nyt juuri kukaan ei työllisty vapaille markkinoille, joten emme voi tietää onko vuosi edelleen riskiraja, vai onko raja nyt kaksi vuotta, vai onko riskirajaa ollenkaan. Kun ei ole dataa, ei voi tietää. Pitkäaikaistyötön tarkoittaa nyt aivan eri asiaa kuin vuonna 2008.
Silloin on suorastaan vaarallista käyttää päätösten pohjana vanhoja tilastoja. Nykyinen kriisi ei tule ratkeamaan ainakaan sillä, että vuoden työttömyyden jälkeen mekaanisesti pakotetaan nämä 60,000 uutta luuseria leikkimään piirileikkiä kuntoutuskeskuksessa.
Itselläni ei ole harmainta aavistusta, millä se ratkeaisi. Toisaalta tarvinneeko ollakaan: juuri tällaisella mekaanisella asenteella Suomi yrittää koko ajan työttömyyttään hoitaa, ja itse olen kesäkuun alussa virallisesti pitkäaikaistyötön. Jolloin, määritelmän mukaan, tasan 73 vuorokauden kuluttua en enää selviä kuin piirileikistä, eikä mielipiteellänikään ole enää niin väliä. Rullaati rullaati rullaati rullaa, hip hip hip hei.
Lisää näkemyksiä työttömyydestä täällä.
