Työttömyyteen liittyviä asiallisia blogeja on alkanut ihailtavasti osua eteen. Työtönkin pystyy olemaan analyyttinen, vaikka välillä vajoaisikin synkkyyteen. Mutta sitten on yksi blogi joka on aivan toisenlainen: Töihinpotkijat. Sen kunniaksi on sanottava, että se tosiaankin on aidosti toisenlainen, ja herättää todella paljon ajatuksia. Mutta. Mutta mutta. Mutta mutta mutta.
Asiaakin löytyy
Blogissa on asiaa seassa, ja terävää analyysiä.
“Matalapalkkatöiden ongelma on siinä, että niistä maksetaan liian vähän rahaa suhteessa työntekijän elintaso-odotteeseen. Oli kyse kuntouttavasta työtoiminnasta tai osa-aikatyöstä, kritiikki kohdistuu samaan asiaan: maksetulla korvauksella ei pysty rakentamaan elämää, sillä pitää itsensä korkeintaan hengissä.” (Orjatyötä vai taitavaa aktivointia? )
Juuri noinhan asia on.
“Aika on ajanut ohi siitä, että ihmisille annetaan työpaikka. Antamiseen ei ole yksinkertaisesti varaa. Työntekijän on otettava oma työ haltuunsa, omistettava se ja luotava siitä jotain merkityksellistä. Työntekijän tuotava lisäarvoa yritykselle, oltava tuotantotekijä eikä pelkkä kuluerä. Tähän tarpeeseen vastaavat nimenomaan yrittäjämäiset, proaktiiviset ja intoa pursuavat työntekijät – olivat he sitten duunareita tai toimihenkilöitä.” (Yrittäjämäisyys kunniaan)
Ikävä kyllä noin asia on. Myös arvio Tulevaisuuden töistä on kyyninen mutta osuva: vanhustenhoito, tarjoilija, vartija, putkimies, rakennustyöntekijä, showbisnes. Nämä työt eivät tule katoamaan.
Ja löytyy myös aivan järkeviä ja inhimillisiä ajatuksia. “Nostetaan esimerkiksi työttömyysturvan suojaosuus 300 eurosta 1000 euroon, johon asti päivärahaa ei tarvitse laskea sovitellusti.”
Mutta sitten
Blogin tarkoitus on provosoida, ja sitä se myös tekee. Esimerkkejä löytyy paljonkin, mutta puran yhden kärjistetyimmän kirjoituksen.
“Olisiko kovin törkeää väittää, että työllistyminen on kohtalaisen helppoa, jos vain viitsii nähdä työnhaun vaivan?” (Orjatyötä vai taitavaa aktivointia? )
Olisi. Monen tekisi varmasti mieli muotoilla jopa niin, että vittu olisi aivan perkeleen törkeää, mutta jätettäköön muotoilematta. Sensijaan analysoidaan hiukan sisältöä.
Sen sijaan että toteaisi: ”Marssi jokaisen lähialueen omakotitalon pihalle, ja kysy maksaako asukas pari hunttia jos teet lumityöt kuukauden ajan. Jos vastaus on kyllä, sinulla on toimeksiantaja. Tämän jälkeen tee työ, laskuta toimeksiantajaa laskutuspalvelun kautta, ja katso kuinka nettopalkka kilahtaa tilille. Kymmenen pihaa, á 200€, on 2000€ kuukaudessa. Työnantajamaksujen, 15% tuloveron, laskutuspalvelun provikan ja arvonlisäveron jälkeen käteen jää noin 1170€.”
Melkoisia aukkoja löytyy heti: kuka maksaa 200 EUR/kk siitä, että joku könyää paikalle joskus illansuussa kun on ehtinyt kolata muut yhdeksän pihaa? Niinä parina kolmena päivänä kun lunta ylipäätään sataa jos sataa (etelässä ei sada)?
(Kuva: Quickmeme.com)
Tuollainen työ laitetaan ehkä teinin viikkorahan ehdoksi, ei siitä ulkopuoliselle kahtasataa makseta.
On aivan varmaa, että suuri osa pitkäaikaistyöttömistä pystyy tienaamaan osa-aikatöillä 1000€/kk jos ahkeruutta, osaamista ja halua riittää.
Mielenkiintoista. Lasketaan hiukan auki. Tuossa bisnesmallissa lähdetään siitä, että viime kädessä naapurit maksavat palkan silppusopimuksilla. Nykysysteemi tekee tällaisen silpputyön lähes mahdottomaksi, mutta toimisiko se massatyöttömyydessä ylipäätään?
Pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä 93,000 ja määrä kasvaa; kaikkiaan määrää menee yli 300,000 laskutavasta riippuen. Työllisiä on 2.4 miljoonaa. Jos ajatellaan että raha pitäisi saada lumityötyyppisesti taskurahana, niin jokaisen työllisen pitäisi kaivaa lompakostaan 40 EUR kuukaudessa.
Tällä siis elätetään vain yksi pitkäaikaistyötön, eikä sillä makseta mitään sivukuluja — käytännössä se on pimeää tuloa. Palkkalaskurin mukaan tonnin bruttotulosta jää verojen jälkeen 940 EUR. Tämä on OK, veroja pitää maksaa. Sen sijaan sivukulut ovat 215 EUR.
Tämä ilman vakuutuksia, jotka käytännössä ovat pakollisia, varsinkin jos tekee fyysisesti raskasta työtä jossa on myös suuri vastuu (tässä tapauksessa liukkaus). Maksettavaksi tulee ainakin tapaturmavakuutus ja vastuu- ja oikeusturvavakuutus. Käytännössä todellisessa työssä kertoimeksi tulee vähintään 1.5. Siis tonnin palkkaa varten pitää laskuttaa 1500 EUR, eli 60 EUR jokaiselta työssäkäyvältä.
Toisin sanoen, jokaisen työssäkäyvän suomalaisen — sairaanhoitajan, kaupan kassan, rekkakuskin — pitäisi pystyä maksamaan 60 EUR kuussa jostakin palvelusta sen sijaan, että tekisi itse. Hyvätuloiselle tämä saattaa tuntua pikkurahalta, mutta 2100 EUR/kk tienaavalle mediaanikansalaiselle se ei sitä ole, eikä sellaisia makseta.
Tällä katetaan siis vain pitkäaikaistyöttömät; jos haluttaisiin kaikki työttömät katettua, liikutaan heti yli 200 EUR/kk luokassa.
Blogissa esitetty esimerkki on siis täysin absurdi, ainakin näillä työttömyyslukemilla. Se ei osoita minkäänlaista realismin tajua tai kosketusta todelliseen elämään, saati alkeellistakaan laskukykyä.
Toisaalta bloggaaminen on vapaahenkistä touhua, ja blogeissa saakin kärjistää ja heitellä ja provosoida vaikka faktat eivät aivan hallussa olisikaan. Varsinkaan jos ei ole alan ammattilainen. Nyt sitten seuraakin olennaisin kysymys: ketä kirjoittajat ovat, mikä heidän ammattitaitonsa on, ja ketä he yrittävät provosoida?
Ongelma: Provokaatio suuntautuu heikkoihin
Provokaatio on todella hyvä ja tehokas vaikutuskeino — kun se kohdistuu tasavertaisiin. Vaan tässä tapauksessa, kuka provosoi ketä?
Pientä googlaamista joutuu harrastamaan jotta saa selville taustoja. Kirjoittajat toimivat työhönvalmentajina Jyväskylän seudun Töihin!-palvelussa, eli TE-keskuksessa. Toisin sanoen he ovat virkamiehiä, tai ainakin heillä on viranomaisen valta valmennettaviinsa. Tämä viranomaisyhteys ei blogista käy selväksi.
“Olemme vuosia valmentaneet ammatiksemme työttömiä työelämään ja nähneet, mitä vaatii menestyminen työmarkkinoilla, mitä virheitä tulee välttää ja miten parhaan avun saavat todellakin ne, jotka ovat valmiita auttamaan itseään.” (Mitä ja miksi ihmeessä).
Ammattitaitoa pitäisi siis riittää. Näin ollen edellä ollut analyysi on tuskin ollut ammattitaidotonta, vaan sen on yksinkertaisesti tarkoitus provosoida ajattelemaan eri tavalla. Brutaalilla tyylillä.
Konsulttitoimintana voisin hyvin ymmärtää tällaisen asenteen. Voisin jopa aivan hyvin ajatella itse meneväni tällaiseen valmennukseen, jos se olisi vapaaehtoista. Olen jo ollut hiukan vastaavantyyppisessä koulutuksessa, ja pidin sen kyynisestä asenteesta (ja hyödyin siitä — ainakin tiedän millaisella fontilla työhakemukset pitää kirjoittaa).
Mutta siinä oli yksi valtava ero: niillä konsulteilla ei ollut osallistujiin viranomaisvaltaa. Lisäksi he toivat oman inhimillisyytensä esille: heidänkin firmansa sopimus kilpailutetaan, eikä jatkosta ole mitään tietoa. Varmasti osa osallistujista koki kurssin ahdistavana, mutta en usko että kukaan sitä pelkäsi.
Sen sijaan, jos joutuisin tällaisen viranomaisen puhutteluun, pelkäisin enemmän kuin koskaan. TE-keskuksen viranomaisilla on työttömään lähes elämän ja kuoleman valta.
Kysymys on aivan yksinkertainen: Onko tämä viranomaiselle sopivaa käytöstä? Kirjoittajat kirjoittavat periaatteessa yksityishenkilöinä, mutta kuitenkin omasta aihealueestaan ja pitkään kokemukseensa vedoten, siis asiantuntijaroolissa.
Ja nähdäkseni vastauskin on yksinkertainen: ei ole. Jopa armeijassa simputtaminen on ainakin virallisesti kiellettyä. Kirjoittajilla on ehkä ollut hauskaa kirjoittaessaan, mutta kohteilla ei ole.
Heh heh.
En tiedä miten kirjoittajat todellisuudessa kohtelevat asiakkaitaan. On täysin mahdollista, että tositilanteessa heillä on psykologista silmää. Se ei silti oikeuta tätä blogia. Kieltää tätä ei tietenkään voi koska myös virkamiehillä on mielipiteen- ja sananvapaus. Halveksia kuitenkin voi; sekin on mielipiteen- ja sananvapautta.
Vielä tiiviistäen, kärjistäen ja provosoiden (mihin minullakin on oikeus): vaikka blogissa on hyvää asiaa, niin kirjoittaja-kohde-asetelma tekee siitä koulukiusaamista ja henkistä väkivaltaa. Vaikka faktat olisivat kohdallaan (mitä ne eivät ole) niin tällainen asenne ylemmyysasemassa on täysin sietämätön.
Ei riitä, että blogissa on hyvääkin materiaalia. Voi koulukiusaajakin aivan hyvin olla joskus oikeassa. Jos uhri haisee pissalle, hän haisee pissalle (ainakin jos tarpeeksi kauan tönitään ja hakataan). Pitäähän siitä saada sanoa suoraan? Vai? Vai? Eikö? Kerro? Häh?
Miten asiasta puhutaan kiusaamatta?
Tässä on esimerkkejä siitä, miten aiheesta voisi blogata.
Lisää näkemyksiä työttömyydestä täällä.
