Aina pörröisen hellänkyyninen bloggaaja M. Kosonen on kirjoittanut loistavan kirjoituksen negaenergiasta. Hän oli viikkoa aiemmin kirjoittanut kirjoituksen omista karuista kokemuksistaan yliopiston johtamisongelmista (ehdoton must-read sekin). Pelkona oli, että se olisi kamikazeliike jonka jälkeen kaikelle saisi heittää hyvästit. Kun stubbilaisessa yhteiskunnassa hymy hyytyy, hyytyy ura ja elämä.
Eikö mitä. Kosonen ei selvästikään ole ainoa jota negatiivisuus voimaannuttaa.
“Mitä tästä ”negatiiviseksi” aluksi tulkitsemastani kirjoituksesta on kahdeksassa päivässä seurannut? Aivan käsittämätön määrä näyttöjä, jakoja, tykkäyksiä, kommentteja, laadukasta keskustelua, kannustavaa palautetta, kiitoksia, rohkaisua, vertaistukea, uusia kontakteja, oppimisen hetkiä, värikkäitä elämäntarinoita ja jopa yksi haastattelupyyntö.”
Kosonen itse muotoilee asian humaanisti niin, että “Positiivinen ja negatiivinen tarvitsevat toinen toisiaan.” Höpö höpö. Totuus on yksinkertaisesti se, että negatiivisuudelle on markkinarako. Asiaa jopa tutkitaan mm NEMO-hankkeessa.
Markkinoinpa siis omaa varianttiani. Mietin — totta kai — että kun idea on loistava, niin miten loistava se onkaan jos sen vetää vielä överiksi. Tässä siis jotain yritelmiä uuden tulevaisuuden meganegaenergiatoivotuksiksi.
Yläläpy naamaan!
Mä tunnen sun tuskan, ja diggaan sitä.
Carpe my ass!
Hei anna mä autan sua kaivamaan esiin sun sisäinen sankari. Mä haen vain hanskat ja vaseliinia, pyllistä sä valmiiks.
Hymyile. Aina. Kaikkialla. Kaikille. Aina. Kaikkialla. Kaikille. Aina.
Saat mihin uskot. Ja nyt jumankauta turpa kiinni ja uskot.
Elämä on win-win-situation. Meille muille.
Mieti ensi, miten haluaisit asioiden olevan, ja ala sitten käyttäytyä kuin niin olisi jo tapahtunut. Teitä on suljetut osastot täynnä.
Psyykkisesti vahva voittaa. Ja saa kaikki naiset. Revi siitä.
Usko itseesi niin elämä on kaunis ja diapamitkin maistuu paremmalta.
Toimii. Ja loppusanoiksi toivotan jaxuturpaan vaan teille kaikille!
Lisää näkemyksiä työttömyydestä täällä.
Kyynisyys, katkeruus ja kiukku ovat täysin aliarvioituja voimavaroja. Edellä mainittuja luonnonvaroja voitaneen pitää Suomen synkässä kulttuurissa ehtymättöminä ja silti meidän johtajat yrittävät omaksua läntisistä kulttuureista pinnallisen positiivisen kulttuuria. Tämä on suoranaista haaskausta.
Meistä jokainen on tuntenut sen voimaannuttavan potutuksen aallon sisällään kun huomaa, että fillarin renkaissa on enemmän ilmaa ulko- kuin sisäpuolella ja pumppu on kotona. Taluttaessasi fillaria kotiin räntäsateessa tavoitat aivan uuden luokan energiaa, joka oikein valjastettuna tuottaa suorastaan hämmästyttäviä tuloksia. Tällaisen energialatauksen saavuttamisen jälkeen polttopuiden pilkkominen on yhtä kevyttä puuhaa kuin maitotölkin lyttäys. Voi suorastaan ihmetellä, miksi kirves muka aiemmin oli painava…
Toiset voivat haukkua sinua kyyniseksi, he kun eivät tiedä sinun olevan oikeasti raadollisen realisti. Kun sinua kyynikoksi haukkunut peruspositiivinen kaveri kohtaa ensimmäisen kunnon vastoinkäymisen ja romahtaa, silloin voi supistaa kasvolihakset hymyn tapaiseen kouristukseen…
Have a Prozac and smile. Unless you’re a fish. Obviously.
http://www.scientificamerican.com/article/fish-on-prozac-prove-anxious-anti-social-agressive/