“Silmät kiinni ja polje!”. Turun Sanomien paperiversio julkaisi tänään sympaattisen artikkelin Blindspin-projektista. Artikkeli tiivistää hyvin projektin hengen: järjettömyys ja vakavuus yhdessä paketissa.
Alku on letkeä. “Hämeentien varrella on kesällä voinut kohdata oudon näyn. Vastaan on ehkä ajanut valkohuivinen pyöräilijä, kirkkaansininen salkku ohjaustankoon pultattuna. Salkusta lähtee sähköjohtoja pyöräilijän päässä oleviin mustiin laseihin. Tien reunalla on seisoskellut myös outo mies kirjoitusalustan kera. Hän on projektin pääsuunnittelija, fyysikko Jakke Mäkelä”.
Siitä eteenpäin artikkeli vakavoituu. “Kyse oli historiallisesta sokkoajosta”. Teksti selittää projektin taustoja ja merkitystä paremmin kuin mitä itse osaisin. Koska tuen perinteistä journalismia, en referoi tai plagioi enempää tänne. Kehotan ennemmin hankkimaan lehden irto- tai diginumeron, tai miksei vaikkapa tilaamaan Turun Sanomat.
Artikkelissa on tiedot oikein, ja se onnistuu kuvailemaan filosofiaamme. Tiedostamme täydellisesti, että touhu näyttää varsin kahelilta. Otamme siitä kaheliudesta myös kaiken irti — tätä projektia on ollut tavattoman hauska tehdä, ja ihmiset ovat tulleet hyvälle tuulelle kun ovat kuulleet siitä. Vapaaehtoisia oli helppo löytää. Silmät kiinni pyöräilyssä nyt vain on jotain… erilaista.
Historiaa vai myötähäpeää? Aivan sama. Kuva: Niko Porjo
Samaan aikaan tätä tehdään tosissaan ja kunnianhimoisesti, jopa veren maku suussa. Aikaa ja hikeä on kulunut, ja kuluu vielä lisää. Tieteellinen artikkeli on työn alla, mutta vaatii vielä paljon hiomista. Alustavia tuloksia on osassa 8. Lopputulos tulee olemaan numeroita, jotka kertovat muille tutkijoille jotain pyöräilyn visuaalisuudesta vaativuudesta. Käytännön sovelluksiin on vielä pitkä matka.
Kuvittelemmeko oikeasti tekevämme historiaa? Emme… ja kyllä. Tässä tehdään jotain, mitä ei ole koskaan ennen tehty tieteellisesti. Projekti joudutaan kuitenkin olosuhteiden pakosta tekemään nollabudjetilla ja omalla ajalla. Kun siihen lähdettiin, ei ollut mitään tietoa tuleeko siitä vain myötähäpeää aiheuttavaa räpellystä. Ei se edelleenkään täysin varmaa ole. Mutta lopultakin: mitä väliä sillä on? Se selviää aikanaan.
Toivoisin, että Suomessa laajemminkin uskallettaisiin vain tehdä asioita, miettimättä sen tarkemmin että mitähän naapuritkin ajattelevat. Just do it.
