Tämä kirjoitus on kuplinut pinnan alla jo pitkään mutta Vapaavuoren twiitti purskautti sen pintaan. “Investointi” sanana on kulutettu, joku voisi sanoa tahallaan turmeltu, näätäsanojen joukkoon.
Haluaisin sanoa ettei tuo kuvassa näkyvä twiitti ole tässä suhteessa paha sillä eihän siinä edes käytetä kyseistä sanaa. Mutta kun se on. Vaikka asiaa vähän mietinkin niin en pysty päättelemään kuuluvatko tuohon kokonaistaloudellisuuteen arvatut kerrannaisvaikutukset, yhteiskunnalliset hyödyt ja muut vastaavat.
Kuva 1.
Jos teollisuuslaitoksen pumppujen muuttaminen taajuusmuuttajalla ajettaviksi näyttäisi maksavan itsensä takaisin muutamassa vuodessa on investointi uuteen teknologiaan suurella todennäköisyydellä kannattava. Ihan varmaa se ei ole, sillä voidaanhan firma vaikka myydä ja tehdas sulkea.
Kokonaiseen uuteen tehtaaseen investoimisen tulee näyttää laskelmissa kannattavalta, muuten on vaikea saada rahoitusta. Konkurssi voi tästä huolimatta tulla nopeasti kuten Finnprotein Oy:n tapaus osoittaa.
Uuteen kunnanvirastoon satsaaminen voi vaikuttaa hyvältä kun verrataan vaihtoehtoon jossa tarvittavat tilat vuokrataan markkinoilta. Siinäkin on toki riskinsä, mitä jos kulut ylittyvät tai tuleekin pakkoliitos?
Kaikissa näissä tapauksissa investoinnin kannattavuutta voi arvioida etukäteen ainakin kohtuullisella luotettavuudella. Riittävän paljon jälkikäteen investoinnin kannattavuuden laskeminen on varmempaa, sillä useista oletuksista on jo olemassa kovia lukuja. Monesti vielä yksittäisen investoinnin vaikutus koko talouteen on niin pieni, että muun talouden kehityksen voi hyvällä omallatunnolla olettaa olleen riippumaton tehdyistä päätöksistä.
Rakennettaessa uutta liikenneinfrastruktuuria ei kannattavuus ole ihan niin selvää. Tai on se, jos firma rakentaa yksityisen tien jonka käytöstä se laskuttaa tien käyttäjiä. Useimmiten maksajana on kuitenkin kunta tai valtio ja hankkeiden kannattavuutta pyritään vertailemaan esimerkiksi arvioimalla syntyviä aikasäästöjä. Mahdollinen epäselvyys ei kuitenkaan tarkoita etteikö yhteiskunnan kannattaisi rakennuttaa teitä, kouluja tai sairaaloita. Mutta vaikka hanke olisi yhteiskunnallisesti kannattava, ei se yleensä ole kannattava rakennuttavalle kunnalle tai valtiolle. Niillä ei aina ole keinoja eikä monesti haluakaan kirjoittaa laskuja joilla käytetty raha saataisiin kerättyä takaisin.
Puiston rakentaminen varsinkin sen kaupunkikuvaa parantavan vaikutuksen osalta lienee ymmärrettävä esimerkki hankkeesta, joka voi olla yhteiskunnallisesti kannattava, mutta joka on kunnalle pelkästään kulu.
Yhteiskunnallisesti kannattavista investoinneista voidaan joissain tapauksissa tehdä myös taloudellisesti kannattavia. Tienkäyttömaksut, vesijohtoverkoston liittymismaksut ja kiinteistövero ovat mekanismeja joilla investoinnin tehnyt yhteiskunnallinen taho voisi saada takaisin kulunsa ja joissain tapauksissa jopa enemmän.
Kyse ei ole pelkästään taloudellisesti marginaalisista tapauksista kuten puistoista, (korkea)koulutuksen ja sairaanhoidon osalta halu toimia tasapuolisesti ja varsinkin sairaanhoidon osalta käytön epätasainen jakautuminen, voivat estää toimivan mekanismin luomisen.
Investointiin liittyy oleellisesti sen kannattavuus ja ainakin itse oletan, että kannattavuusarviointi on tehty kun investoinnin toteuttamista ehdotetaan. Joskus arvio voi toki olla suppea, mutta useimmiten ainakin jonkinlaiset laskelmat ovat olemassa. Ehdotettaessa investointia, tai käytettäessä ilmaisuja jotka viittaavat investointiin, annetaan ymmärtää kyseessä olevan rahallisesti kannattavan toiminnan.
Yksi ero esimerkiksi teollisuuden investointien ja yhteiskunnallisesti kannattavien hankkeiden välillä on kannattavuuden arviointi jälkeenpäin. Yhteiskunnallisilla perusteilla kannattaviksi arvioitujen investointien arviointi on vaikeaa vaikka aikaa olisi jo kulunut enemmänkin. Ei ole rahan tyyppistä mittaria, jonka määrästä voisi helpohkosti päätellä kuinka kävi. Lisäksi monien yhteiskunnallisesti kannattavien investointien aikajänne on hyvin pitkä.
Ehkä käytössä pitäisi blogin otsikon mukaisesti olla oma sana sellaisille investoinneille joiden kannattavuuslaskelmassa päästään tulon puolelle vasta ottamalla mukaan yhteiskunnalliset vaikutukset ja jälkeenpäinkin on vaikea arvioida kannattavuuden toteutumista. Tällöin tiedettäisiin mitä ollaan tekemässä: jos kyse on kannattavasta investoinnista niin rahaa voi ottaa muitta mutkitta pankista sen toteuttamiseen, jos kyse on yhvestoinnista pitää velan ottoa harkita tarkemmin jottei aiheuteta haittaa jossain muualla.
