Eilinen kirjoitukseni TE-keskusten systeemiviasta herätti kaikesta huolimatta ihmisissä optimismia: onhan olemassa osuuskunnat epäsymmetristä riskiä hallitsemaan. Ikävä olla tyly: ei ole.
TE-keskusten ohjeistuksista ja päätöksistä on ulkopuolisen lähes mahdoton saada tietoa. Ks Ylen uutinen: “Asiakirjat ovat julkisia, mutta lautakunta perustelee kieltäytymistään henkilöstöpulalla. Toimistopäällikkö N.N. vetoaa julkisuulain kohtaan, jonka mukaan tietopyynnöstä voi kieltäytyä, mikäli pyynnön toteuttaminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.” [Nimen poistin itse, koska pidän periaatesyistä tiukan linjan: koska kyse ei ole yksilöistä vaan systeemistä, en tässä blogissa käytä nimiä missään yhteyksissä].
Lisäksi löytyy ainakin tällainen Eezy-osuuskuntaan liittyvä ennakkopäätös vuodelta 2012 (lähde Journalistiliitto): “Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan kahden tuoreen päätöksen mukaan soviteltuun päivärahaan ei ollut oikeutta, koska työajan seuranta ei ratkaisvana olleissa tapauksissa toteutunut riittävällä tavalla. Päätös ei vielä ole lainvoimainen.”
En ole saanut selville, onko päätöksestä valitettu, ja miten kävi. Periaatteessa tämä on koskenut vain sitä osaa osuuskunnan asiakkaista joiden töissä ei ole työajan seurantaa, mutta toisaalta tämä koskee rajusti esimerkiksi minun kaltaisiani epätyypillisiä työntekijöitä. Jos olen vaikkapa tekemässä ukkosmittauksia (ks Joy of Lightning), mittaukset on tehtävä silloin kun ukkonen on päällä. Ne eivät välttämättä osu toimistoaikaan, eivätkä aina pidä lounastaukoja. [Kyynikko sanoisi että työajan seurantaa on aina mahdollista väärentää, mutta en myönnä sellaista koskaan tehneeni].
Mutta tämäkään ei muuta työttömän kannalta olennaista pointtia: päätöksiä on mahdoton arvata etukäteen, ja työttömyysturva katoaa heti kun yrittäjärikkomusta epäillään, ei silloin kun se todistetaan.
Lisäksi on huomioitava, että Eezy ei ole varsinainen työosuuskunta, vaan se katsotaan laskutusosuuskunnaksi, jonka kautta yrittäjä vain kierrättää paperityötään. Silloin esimerkiksi Eezyn kautta käy näin: “Laskutuspalveluosuuskuntien kautta työskentelevien osuus kasvaa jatkuvasti ja heidän asemansa työttömyysturvan suhteen on epäselvä. Periaatteessa työttömyysturvakäytännöissä on käytössä erottelu työ- ja laskutusosuuskuntien välillä, mutta tosiasiassa erot eri osuuskuntatyyppien välillä eivät ole välttämättä selkeitä – ainakaan tavalliselle keikkatyötä tekevällä. Monesti se, että työskentely laskutuspalveluosuuskuntien ei kerrytä työssäoloehtoa eikä näin oikeuta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, tulee työtä tekevälle yllätyksenä.”
Tämän linjauksen taustalla saattavat olla myös ammattiliitot, jotka eivät osuuskuntien toimintaa hyväksy (työttömyyskassaan kuuluva joutuu toki silti maksamaan jäsenmaksunsa aivan normaalisti, vaikka ei niistä hyödykään). Joka tapauksessa työttömän kannalta lopputulos on se, että laskutusosuuskunnassa on kaikki yrittäjyyden haitat, mutta siitä puuttuvat yrittäjyyden edut (vapaat työajat, mahdollisuus rikastua enemmän kuin tuntipalkan verran).
Todellisissa työosuuskunnissa on omat sudenkuoppansa. Osuuskunnan on pystyttävä osoittamaan Raadille, että se on todellinen osuuskunta jonka jäsenet tekevät yhteisiä projekteja tai ainakin osuuskunta on tiukasti fokusoitunut, ja riskit on jaettu. Miten tämä todistetaan? Raati päättää.
Lisäksi, jos henkilön osuus osuuskunnasta on yli 15%, hän muuttuu yrittäjäksi. Osuuskunnassa on siis oltava ainakin seitsemän jäsentä. En ole saanut selville mitä tapahtuu jos yksi esimerkiksi ampuu itsensä; tällöinhän muiden osuus kasvaa yli tuon 15%, ja periaatteessa he ovat kuolinhetkellä kaikki yrittäjiä. Oletan että tästä on olemassa ennakkotapauksia, mutta salaisia. Raati päättää.
Liitteenä on ohjeistus vuodelta 2013, joka todennäköisesti on aito. Koska en tiedä onko laillista levittää tätä (tosin uskon että on), en kerro lähdettä. Olennainen pointti tässäkin on, että lausunnot tekee Raati, yhtenäistä linjausta ei ole, lausunnosta ei ei voi saada ennakkotietoa, sanktiot astuvat voimaan välittömästi, eikä lausunnoista voi valittaa (koska ne eivät ole päätöksiä).
En siis halua olla negatiivinen, mutta laskutusosuuskunnat eivät ole ratkaisu. Työosuuskunta saattaa ollakin, paitsi jos Raati toisin päättää.
Lisää aiheesta: Osa 1: Miksi työttömyys halvaannuttaa. // Osa 3: Oman elämänsä toimitusjohtajat.
Asiaa. Osuuskunta ei tosiaankaan tunnu olevan toimintamuotona täysin ongelmaton, ja tuttujen kokemusten perusteella ei välttämättä edes aina kovinkaan taloudellisesti kannattavaa. Olen itsekin sivunnut aihetta tässä postauksessa.