Harvoin kannattaa olla lyhytsanainen ja närkästynyt, mutta ehkä nyt on sen aika. Talvivaaran onnettomuustutkintaraportti on valmistunut. Siitä riittää päiväkausiksi sulateltavaa, mutta yksi asia hyppää silmille yli kaiken:
Kipsisakka-allas on vuotanut vuosina 2008, 2010, 2012, ja 2013. Siinä ei yksikäsitteisesti ole saanut säilyttää vettä vuoden 2008 jälkeen. Siinä on yksikäsitteisesti säilötty vettä vuoden 2008 jälkeen. Itse asiassa siinä yksikäsitteisesti säilötään vettä edelleen.
Kipsisakka-altaan tyhjentämiselle on ollut viimeisin takaraja viime perjantai. Viime perjantaina yhtiö ilmoitti odotetusti, että se ei aio tyhjentää kipsisakka-allasta. Siellä on nyt vettä ehkä jopa 1.3 miljoonaa kuutiometriä, odottamassa vuoden 2014 vuotoa (ks PSAVIn päätös, sivu 13). Mahdollinen vuoto joko mahtuu sille varattuun Kortelammen varoaltaaseen, tai sitten luultavammin ei.
Ja miksikö tämä on niin yksikäsitteisen närkästyttävää? Ehkä osittain siksi, että oikeastaan en ole itsekään tiedostanut, miten yksikäsitteisen typerää tämä toiminta on. Järjettömänä ja neuvostoliittolaishenkisenä olen sitä kyllä pitänyt (ks Talvivaara 9), ja olen kokenut täydellistä kyllästymistä koko aiheeseen (Talvivaara 14). Mutta tässä on silti jotain jollakin uudella tasolla.
Siis: Kaikkein vaarallisin riskikohta on ollut tiedossa jo vuosikausia; siitä huolimatta on puuhasteltu kaikenlaista muuta ja ehkä sanottu sitä riskienhallinnaksi, mutta ei puututtu siihen ongelmaan joka tuottaa kaikkein konkreettisimman riskin ja kaikkein konkreettisimmin olisi ratkaistavissa (joko rakentamalla uusia altaita tai mieluiten siirtämällä jätevedet johonkin muualle).
Näiden blogien (Zygomatica: Talvivaara) pohjimmaisena motiivina on ollut yritys ymmärtää asioita. Myönnetään: ehkä jopa etsiä salaliittoja. Myönnetään lisää: on ollut kiehtovaa leikkiä vakoojaa, joka yrittää selvittää, miten Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen muodostama paha kombinaatti tekee pahoja asioitaan. Äly älyä vastaan.
On turhauttavaa tajuta mitelleensä älyä imbesillin kanssa.
Mitään ei ole opittu. Jos allas vuotaa veden säilömisen takia vuosina 2008, 2010, 2012, ja 2013, niin ehkäpä siinä ei kannattaisi säilöä vettä enää vuonna 2014? Ja ehkäpä myös viranomaisten ensimmäisen prioriteetin pitäisi olla saada allas tyhjäksi, keinolla millä hyvänsä? Aikaa on ollut koko vuosi 2013. On teknisiä syitä miksi se on aidosti haastavaa, mutta mahdotonta se ei olisi ollut.
Nyt sitten odotellaan vuoden 2014 vuotoa. Ei varsinaisella jännityksellä, koska ei sellaista kannata jännittää mitä pitää todennäköisenä. Odotellaan muuten vain.
[Lisäys: Suomen luonnonsuojeluliiton viesti on hieman samantapainen, mutta aika paljon korrektimpi.]Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa Talvivaarasta löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/). Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton rivijäsen.
“Näiden blogien (Zygomatica: Talvivaara) pohjimmaisena motiivina on ollut yritys ymmärtää asioita. Myönnetään: ehkä jopa etsiä salaliittoja. Myönnetään lisää: on ollut kiehtovaa leikkiä vakoojaa, joka yrittää selvittää, miten Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen muodostama paha kombinaatti tekee pahoja asioitaan. Äly älyä vastaan.”
On ollut mielenkiintoista käydä neuvotteluja Kainuun ELY:ssä Talvivaara-asioista ja seurata neuvottelukanteluiden vuotaminen välittömästi Talvivaaran käyttöön.
Jo parin neuvottelun jälkeen totesin olevani tosiasiassa eräänlainen ELY-konsultti, joten siirryin sitten “konsultoimaan” suoraan sopivia henkilöitä Talvivaarassa, ilman palkkioita.
Kiehtovaahan se on ollut, vakoojanakin.
Minä luulen että jos tällainen vuoto olisi tapahtunut vaikkapa Lahden lähettyvillä kaikki olisivat samaa mieltä: kyse on ympäristökatastrofista. Kyllä tuota sanaa voi hyvällä omalla tunnolla käyttää kun kokonaisia erämaajärviä tuhotaan. Katastrofi on määritelmän mukaan poikkeuksellisen vakava onnettomuus. Jokainen tuhottu järvi, joki tai pohjavesialue on poikkeuksellisen vakava onnettomuus eli katastrofi. Tietysti jos lähdetään siitä että järvien tuhoaminen ei ole mitenkään poikkeuksellista voidaan katastrofi sanasta luopua tässä yhteydessä.
Nämä ovat hankalia terminologiakysymyksiä, kun katastrofi ei ole tarkkaan määritelty termi. Ja niihin liittyy myös juridiikkapuoli. Ennen muuta pelastusviranomaisten mahdollisuudet riippuvat aika lailla siitä, mihin kategoriaan tapahtuma lasketaan. Vähintäänkin tuo olisi Lahdessa tapahtuneena ollut suuronnettomuus, jolloin reaktiot olisivat olleet aivan toisenlaiset.
Mutta varsinaisia katastrofeja — sellaisia joissa iso osa yhteiskuntaa menee hetkeksi polvilleen — ei oikeastaan Suomessa ole edes koettu. Riippuen toki määritelmästä. Todella hankala kysymys siis.
Kiitos Jakke vastauksestasi. Olen kyllä eri mieltä tuosta, mitä Tvaara olisi voinut tehdä vuoden 2013 aikana. Aika aseeton se oli siinäkin, vesien poistaminen kaivokselta on tehty ylivoimaisen vaikeaksi.
Ei ole pelkoa, että Talvivaaran toiminta jatkuisi “tällaisenaan 30-50 vuotta”. Yhtiö menee nurin, jos se ei saa vesiä hanskaansa nopeasti. Ekonomia ja ekologia eivät ole tässä sellaisessa ristiriidassa kuin annetaan ymmärtää.
Hannulle: Lahden lähellä ne sulfaatit olisivat menneet niin isoihin vesiin, että niistä ei olisi noussut kohua. Muistakaamme, että Tvaaran sulfaattipäästöt olivat enimmilläänkin paljon pienemmät kuin keskivertoisen sellutehtaan.
Ihmettelen, etteivät alun perin vetäneet putkea Nuasjärveen vaan päättivät purkaa vedet pienten erämaajärvien kautta. Elleivät sitten oikeasti luulleet, että sulfaattipäästöt ovat sitä tasoa, mitä prosessin koeajoissa Harjavallassa oli todettu…
No joo, on se aivan selvä että ei se vedenpoisto _helppoa_ olisi ollut, saati uuden altaan rakentaminen (luokkaa 10 MEUR per allas helposti). Valvojalla olisi silti ollut täydet edellytykset vaatia, että se laitetaan ykköstehtäväksi — ja itse asiassa sekä AVI että KaiELY laittoivatkin. Mutta kun ei edes vilautettu sanktioita, asialle ei tarvinnut tehdä mitään.
Tuo ekonominen puoli on yksi osa TLV:n ongelmaa: se ei käytännössä toimi markkinataloudessa, vaan valtion subventoimana. Tuskin olisi esim kevään osakeanti mennyt läpi ilman Solidiumia. Ja se tarkoittaa, että yhtiö on täysin arvaamaton.
Nuo sulfaattiasiatkin jokseenkin varmasti olisivat selvinneet matkan varrella, jos TLV olisi pikkuhiljaa skaalannut ylös tuota prosessia, niinkuin pitäisi tehdä jos jotain uutta ja vallankumouksellista tekee. Nyt mentiin suoraan teolliseen skaalaan, pantiin kaikki yhden kortin varaan, ja ja riskit löivät näpeille.
Se muuten vasta mielenkiintoinen kysymys onkin, ja liittyy tuohon ylimielisyyskysymykseen, että olisiko tuollainen sokeus voinut iskeä keneen tahansa. Minuun ainakin olisi. Konsepti on näyttänyt paperilla ja niin hyvältä, ja teknologia niin mielenkiintoiselta (mikä on minulle kuin huumetta), että hyvin olisin voinut imeytyä mukaan. Vastustus on minulla alkanut vasta 2012 vuodon jälkeen, kun aloin perehtyä tarkemmin riskinhallintaan (tai sen puutteeseen). Sitä ennen aihe ei kiinnostanut puoleen tai toiseen.
Talvivaara rakensi kevään 2013 rakennelmia, joilla valumavesien estetään pääsemästä kosketukseen kasojen kanssa – sehän se ongelmaksi muodostui. Ei liene taloudellisesti järkevää rakentaa uusia altaita, joita ei mitä luultavimmin tarvita sen jälkeen, kun vanhat vedet on saatu pois. Mieluummin sitä rakentaa uusia kasoja, jotka sitovat ja haihduttavat paljon vettä ja tuottavat metalleja.
Toki Talvivaara toimii markkinataloudessa – yhtiöhän on menossa nurin, omistajat ovat kärsineet valtavat tappiot ja velkojat menettänevät ainakin puolet rahoistaan. Jos yhtiö menee nurin, uudella taseella operoivat toimijat ehkä pystyvät tuottamaan metalleja kannattavasti, koska Perä & co maksoi oppirahat. Perä on monen monta kertaa todennut, että nykyinenkin hintataso mahdollistaa kannattavan toiminnan, jos tase vain on keveämpi ja nikkelituotanto vähintään 30 000 tn/a.
En usko, että sulfaattimäärä olisi pysynyt YVA-tasolla, vaikka olisi skaalattu hitaammin. Sulfaattimäärä luultavasti kehittyy epälineaarisesti, ts. loikkaa eri sfääreihin prosessikoon ylitettyä tietyn rajan.
Mitä tulee tuohon ylimielisyyteen ja sokeuteen, niin se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus isoissa projekteissa. Ne järjestäin maksavat 2 x niin paljon kuin piti ja kestävät 2 x niin kauan kuin piti. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että mitään isoa projektia ei koskaan tehtäisi, ellei sen tekijöillä olisi liikaa itseluottamusta ja liian ruusuinen kuva riskeistä. Kun best case scenario ei sitten toteudukaan, alkaa rautalangalla virittely, innovointi jne.
Harvoin närkästyttää niin kuin tämä sinun hurskastelusi ja älyllinen ylemmyydentuntosi.
Sarkasmia: Kyllä, syksyllä 2012 olisi ilman muuta ollut järkevämpää antaa varoaltaiden tulvia yli kuin johtaa vesiä kipsisakka-altaisiin ja rakentaa niiden taakse turvapato (joka valitettavasti valmistui 1,5 päivää myöhässä). Olisi saatu moninverroin tymäkämpää ainetta luontoon.
Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit ollut Talvivaaran johtaja syksyllä 2012 tilanteessa, jossa:
* valumavedet ovat yllättäneet pahanpäiväisesti
* liika vesi tukahduttaa kasat
* varoaltaat ovat vaarallisen täynnä
* avolouhos olisi saatava tyhjäksi
* tuotanto olisi saatava pidettyä käynnissä, jotta rahat eivät lopu
* uusia altaita ei ehdi rakentaa
* sinulla on lupa vesien väliaikaiseen säilyttämiseen kipsialtaissa ja lupa korottaa altaita, siis de facto lupa johtaa lisää vettä altaisiin
* sulfaattikohun pelästyttämä ELY ei nosta alimitoitettua purkuvesikiintiötä
Mitä sinä olisit tehnyt? Mitä vaihtoehtoja kaivoksen johdolla sinun mielestäsi oli?
OTKES:n raportissa Tvaara pääsee itse asiassa vähällä, mitä nyt jälkiviisaasti todetaan, että riskejä ei tunnistettu eikä niiden toteutumiseen osattu varautua. Suositukset ovat kaikki viranomaisille.
Raportti on media- ja järjestökriittinen, mitä media ja järjestöt eivät “muista” mainita. Pari otetta:
“Luontoaktivistit ja osa poliitikoista puhuivat luonnonkatastrofista tai jättikatastrofista. Myös media käytti katastrofikäsitteitä yleisesti omassa viestinnässään. Ylireagointi vääristi tapahtumien tulkintaa ja sai osan kansalaisista epäilemään viranomaisten, esimerkiksi Kainuun ELY-keskuksen antamia tietoja.”
“Se, ettei kyseessä ollut henkeä ja terveyttä uhkaava suuronnettomuus vaan vakava paikallinen ympäristöonnettomuus, jäi median uutisoinnissa lähes pimentoon, kun luonnonsuojeluliikkeet sekä useat poliittiset toimijat puhuivat ympäristökatastrofista.”
Etkä sinä ole SLL:n rivijäsen vaan hallituksen jäsen ja jäsen “asiantuntijaryhmässä”, jonka yhteenlaskettu kokemus metallien bioliuotuksesta lienee nolla päivää.
Hurskastelun sijaan voisit kertoa lukijoillesi, mitä ympäristövahinkoa Talvivaara on aiheuttanut. Ei mitään maalailua, vaan pelkät faktat ja mittasuhteet.
Hyviä ja vastaamisen arvoisia kysymyksiä esität. Pisti siinä määrin pohtimaan, että vastaus voisi oikeastaan olla oma blogikirjoituksensa, mutta laitan kuitenkin tähän.
Aloitan helposta päästä: en aika- työ- ja perhesyistä ole tänä vuonna jatkanut SLL:n liittohallituksessa, joten mitään SLL-mandaattia ei ole. Asiantuntijaryhmässä olen (ks alempana). Ryhmällä ei tosiaan ole teknologista kokemusta bioliuotuksen detaljeista, eikä se ole sellaista väittänytkään. Sivuavista tieteenaloista sen sijaan on (mikrobiologia, biokemia, kemia), ja kyllä niiden perusteella voi jo tehdä johtopäätöksiä, joskin varovasti. Mutta ryhmän kritiikki on asia erikseen.
KRITIIKIN KOHDE
Tarkkaan ottaen kritiikkini ei kohdistu syksyyn 2012, vaan talveen 2014. Aivan oikeassa olet: marraskuussa 2012 ei ollut mitään tehtävissä, kun akuutti tilanne oli päällä. Virheet oli tehty jo sitä ennen (aivan kuten OTKES-raportissa listataan).
Sen sijaan joulukuun 2012 ja tammikuun 2014 välillä olisi voitu tehdä paljonkin. Neljä kipsisakka-altaan vuotoa on osoittanut, että altaat ovat akuutti turvallisuusriski. Silti niitä ei tyhjennetä. Kortelammen padossa pitää olla tarpeeksi tilaa vastaanottaa onnettomuustilanteessa ne vedet. Sitä ei ole. Joitakin riskejä on vaikea arvioida ja ennustaa, tästä on jo neljä kokemusta. On vaikea ymmärtää, miksi se ei ole ollut ykkösprioriteetti.
OTKES-RAPORTTI JA TALVIVAARA
Raportti ei tarkkaan ottaen päästä Talvivaaraa helpolla, koska tällaisen tutkinnan tarkoitus ei ole syyttää ketään mistään. Sen tarkoitus on etsiä toimenpiteitä, joilla vastaavat tapahtumat estetään. Ja hyvin usein se tarkoittaa, että suositukset kohdistuvat viranomaisiin.
Jos katsot muita onnettomuustutkintaraportteja, niin tämä on aivan normaalikäytäntö. Esimerkiksi lento-onnettomuustutkinnoissa yhtiöille kyllä usein annetaan suosituksia, mutta lähes aina paljon suurempi määrä tulee viranomaisille. Näillä tutkinnoilla on erittäin tarkkaan rajattu päämäärä, ja niihin ei pidä lukea enempää kuin mitä niissä on.
MEDIA JA YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT
Raportti todellakin esittää kovaa kritiikkiä myös median ja ennen muuta ympäristöjärjestöjen suuntaan. Osittain perustellustikin. Ylilyöntejä on tapahtunut.
Ennen muuta termiä “katastrofi” on käytetty monessa suunnassa liian löyhästi, luultavasti myös SLL:n viestinnässä. Termeissä pitäisi olla todella tarkka. Marraskuussa 2012 tapahtui vakava paikallinen ympäristönnettomuus, ei katastrofi.
Ja tällä hetkellä toiminta aiheuttaa jatkuvaa ja koko ajan laajenevaa ympäristörasitetta, sekä riskiä uudesta vakavasta paikallisesta ympäristöonnettomuudesta. Mutta ei katastrofiriskiä missään perinteisesti ymmärretyssä muodossa.
Tuo siteeraamasi raportin toteamus 16 pitää siis ainakin osittain paikkansa. Viimeinen lause tosin on jossakin määrin ristiriidassa muun raportin kanssa, jossa todetaan että Kainuun ELY-keskuksen toiminta ja tilannekuva ei ole todellakaan ollut ajan tasalla. Jos lähtökohta on että viranomainen on aina oikeassa, luontojärjestöjen viesti on todellakin ollut vääristynyttä. Jos viranomaisten sen sijaan on mahdollista tehdä virheitä (kuten raportin mukaan on), epäluottamus ei välttämättä ole harhaista.
VAURIOT
Lopullisista vaurioista OTKESkin totesi, että niitä ei voi vielä arvioida. Täällä on tiivistetyin tämän hetken tieto:
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suomen-ymparistokeskukselta-tyly-arvio-talvivaaran-lahivesistot-merkittavasti-pilaantuneita/
Mitään massiivisia äkillisiä kalakuolemia ei ole tapahtunut, kalojen vähentymistä kyllä. Sulfaatti laimenee kyllä kun se etenee isompiin vesistöihin, tosin pohja ja syvänteet voivat kuolla hapettomuuteen suuremmalla alueella kuin kaikkein karkein ennuste antaa olettaa, jos sulfaatti kerrostuu pohjan lähelle. Raskasmetallit eivät ole mikään viaton asia, koska ne helposti rikastuvat ravintoketjussa.
Pilaantuneiden järvien ympärillä on vähän jos ollenkaan asutusta, joten sillä mittarilla laskettuna voisi toki katsoa että nämä ovat inhimillisesti yhdentekeviä (tai koskevat vain häviävän pientä määrää ihmisiä, jolloin yhteisön etu painaa enemmän).
Myös sulfaatilla pilaantuneet järvet tulevat aikanaan toipumaan, vaikka niille ei tehtäisi mitään. Se voi kestää 20-50 vuotta, mutta tapahtuu kuitenkin.
Siis: olen valmis sanomaan, että tähän asti aiheutuneet vauriot eivät vahingoita yhtäkään ihmistä, ja luontokin aikanaan toipuu niistä (joskin raskasmetallit olisi poistettava ennen kuin leviävät liian laajalle).
Sen sijaan jos toiminta jatkuu tällaisenaan 30-50 vuotta, silloin tilanne on ihan toinen. Ja jos luodaan ennakkotapaus jossa yritys saa sosialisoida riskinsä yhteiskunnalle, sitä ennakkotapausta käyttävät muutkin yritykset.
Etelä-Suomessa asuva voisi toki periaatteessa ajatella että tuo nyt vain on Pohjois-Suomessa maan tapa. Mutta tuollainen käytäntö kyllä leviää, jos se jossakin hyväksytään. Olisi lyhytnäköistä hyväksyä, että Kainuun ja Lappi ovat Etelä-Suomen siirtomaita ja raaka-ainereservaatteja.
YHTEENVETO
Siispä kyse on — ainakin itselleni — kaikkein eniten siitä, voiko tällaista toimintaa hyväksyä sivistyneessä yhteiskunnassa. Tuo kipsisakka-allas on ennen muuta konkreettinen detalji, jossa Talvivaaran ja viranomaisten hälläväli-meininki näkyy poikkeuksellisen selvästi.
Kiitän tiukkasävyistä mutta tärkeistä kysymyksistä.