Suomen perustuslaista löytyy pohtimisen arvoinen pykälä luonnonsuojelijoille. Perustuslain 20 § perusteella “Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Kuka on “kaiki”? Minä en ainakaan, enkä tunne ketään muutakaan sen nimistä. Lain mukaan voimme siis tiputtaa hanskat.
Tiukan laintulkinnan perusteella luonnonsuojeluun osallistuminen voisi olla jopa perustuslain vastaista: kaikin on mahdoton ottaa vastuuta, jos hänellä ei ole myös valtaa päättää miten toimitaan.
Ei voi olla yhteensattuma, että on olemassa japanilainen romaanihenkilö nimeltä Deishuu Kaiki, jonka kuvaus henkii sitä musertavaa painetta, jota tällainen vastuu painaa: “Kaiki is a middle aged man with a very gloomy and dark appearance. He is seen always wearing a funeral suit and has a sleepy, melancholic look with baggy skin beneath his eyes.”
Vastuu on selvästi luonut myös kyynisyyttä. “Kaiki is an individual who prides himself in having no pride…. Kaiki has a very gloomy personality and subscribes to the view that there is nothing in the world that is inherently true. The only absolute in life for him is money.” Toisaalta, kenellepä meistä ei olisi?
Oli miten oli, näyttää hämmentävästi siltä, että luonnonsuojelu on perustuslain vastaista lähes kaikille, paitsi siis kaikille. Uskottava se on. Laki on sokea ja armoton, ja se luetaan niinkuin kirjoitetaan.
Sitä en osaa sanoa, missä raja täsmälleen menee. Saimaannorppakebab saattaisi ehkä olla liioittelua. Toisaalta, kun asia ei kerran ole meidän vastuullamme, vaikea sitä on mennä kieltämäänkään.
Kiitän Pertti Sundqvistiä tämän erikoisen juridisen porsaanreiän löytämisestä.
Tyypilllisen poliitikon puhetta. Jakke valtuustoon!
Jos kansa vaatii, vaikea on kieltäytyä.