Tekemättömien töiden lista

Nokia ilmoitti kesäkuussa aikeesta irtisanoa Suomessa 40% työvoimastaan. Tämä ei ole ensimmäinen irtisanomisilmoitus Nokialta ja samaa viestiä on kuultu useilta muiltakin ICT- eli tieto- ja kommunikaatioalan yrityksiltä. Osa syy yritysten tarpeeseen tehdä leikkauksia johtuu itse asiassa Nokiasta, sillä sen ympärille on muodostunut laaja alihankinta- ja yhteistyöverkosto. Kun yhdellä menee heikommin, se heijastuu myös muihin.

Yritykset miettivät kuumeisesti tulevaisuuttaan niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Jatkossa tarvittavien työtekijöiden osaaminen ja määrä ovat iso mysteeri. Jos on menekkiä, on myös resursseja palkata lisää väkeä ja panostaa tuleviin tuotteisiin. Heikompien aikojen koittaessa oikea aika ja tapa katkaista tappiokierre on isoa uhkapeliä. Silloin on tarve panostaa ja olla valmis tulevaan nousuun, mutta ajoituksen tai kohteen valinnan epäonnistuessa lopputuloksena on vain uusia ongelmia vanhojen päälle. Valinta sisältää aina riskin.

Eiköhän nyt uskalleta jo palata vanhaan suomalaiseen kielenkäyttöön ja puhua oikeasti ongelmista ongelmina, kaikki ei ole aina vain haasteita. Paitsi ehkä haastettaessa käräjäoikeuteen. Monelle yritykselle vielä äsken turvallinen perustyö kun on historiaa ja edessä on ongelmia ja ehkä myös niitä haasteita.

Kukaan ei osaa varmasti ennustaa Euroopan talouskriisin tulevia vaiheita, mutta sekin vaikuttavaa yritysten rekrytointiin. Viime vuonna eräs iso suomalainen laitos jäädytti uusien henkilöiden palkkaamisen kymmenisen päivää Stephen Elopin kuuluisan puheen jälkeen. Samaa “ei palkata” -viestiä kuultiin myös pienemmiltä yrityksiltä, jotka eivät tienneet sanoako irti vai ottaako lisää työntekijöitä.

Tämä koski erityisesti niitä, joilla oli yhteistyötä Nokian tai siihen voimakkaasti linkittyneiden tahojan kanssa. Ei ollut tietoa jatkuisivatko vanhat projektit vai loppuisivatko ne. Kokeneitä suunnittelijoita tarvittaisiin isoihin hankkeisiin, joita ehkä käynnistyisi pian. Uusia asiakkaita ei uskallettu ottaa, koska ei tiedetty ovatko kokeneet henkilöt vapaana tarpeeksi pitkään. Ja uusia henkilöitä ei uskallettu palkata niihin, koska vanhojakin saattaisi jäädä pian ilman työtä. Tämä oli hyvin tyypillinen yhtälö suomalaisissa ICT-alan yhtiöissä vuonna 2011.

Osa yrityksistä otti yhteistoimintaneuvottelut käyttöön kenties jo hieman ennakoivana toimenpiteenä tilanteen todennäköiselle heikentymiselle. Mikä puolestaan sai kokeneita suunnittelijoita hakeutumaan muihin yrityksiin pienemmän epävarmuuden toivossa. Samalla yrityksen tilanne muuttuikin hankalammaksi, koska vanhojenkin hankkeiden toteuttaminen vaikeutui.

Lopputuloksena oli odottaa jostain muualta saapuvaa isoa muutosta – esimerkiksi sitä uutta nokiaa.

Vuonna 2012 tilanne on toinen, epävarmuus on vähentynyt. Toivottua nousua ei ole tapahtunut ja Nokia on aloittamassa uudet, entistä laajemmat irtisanomiset.

Suomessa on nyt tarjolla erittäin kokenutta työväkeä, joilla on huomattavasti laajempaa kokemusta kuin tyypillisesti tiedetään tai halutaan uskoa. Eikä heillä kaikilla edes ole asennevammaa tai harhaluuloa omasta erehtymättömyydestään. Hyvän tuotteen tekemiseen vaaditaan eri taitoja kuin tietoon valita oikea tuote tehtäväksi. Ensimmäisen kohdan ammattilaisia on nyt vapaana eikä heitä kaikkia kannata laittaa Kansanradion oppien mukaisesti vanhainkoteihin tai rakennustyömaille. Muitakin konsteja löytyy.

Nyt on vapaalla jalalla tuotekehityksen osaajia hyvin monenlaisella osaamisprofiililla. Alleviivan sanan tuotekehitys, julkisuudessa usein kuultu sana tuotekehittely on ja kuulostaa harrastajien puuhastelulta. Tarkemman analyysin jätän Kielitoimistolle ja alan ammattilaisille.

Kaikki suunnittelutyö ei tule siirtymään Aasiaan. On huomattu, että ei sieltäkään löydy yli-ihmisiä ja että palkkakustannusten noustessa alkuperäiset isot rahalliset säästötkin haihtuvat pois. Samoin etäisyys ja erilaiset työkulttuurit tuovat mukanaan omat hankaluutensa sovittaa työt ja tarpeet toisiinsa. Kaikkea ei myöskään voida määrittää tarkasti etukäteen, joka voitaisiin helposti siirtää kauas Kiinaan tai Intiaan suunniteltavaksi ja tehtäväksi. Ja jos voidaan määritellä, se on siis jo tunnettua ja samalla jo vanhaa.

Meillä on ihan omiakin asioita eteenpäin vietäviksi, muitakin kuin mobiilipelit.

Saloon ja Ouluun tehtyjen ministerivierailujen yhteydessä olemme kuulleet, että valtio on valmis panostamaan rahaa työllistämiseen. Ei puutu kuin palkanmaksaja.

Jos itse kärjistän ja käännän kysymyksen eri muotoon, ei puutu muuta kuin tieto tai visio mitä tulisi tehdä. Sitähän se palkanmaksajakin lopulta on, joku joka yrittää tehdä jotain. Enää ei olekaan päiväkodin täti, luokanvalvoja tai komppanianpäällikkö kertomassa mitä tänään tulee tehdä. Ja kenelläkään heistä ei oikeasti ole kristallipalloa kertomaan mitä nyt tulisi tehdä, koska se on “oikein”. Sellaista pelastajaa ei ole.

Innovaationeuvostot eivät voi keksiä ja päättää kaikesta mitä tehdään ja mitä ei. Tai voi, mutta ei heilläkään ole takeita tulevasta menestyksestä. Meidän tulee tehdä ja kokeilla erilaisia asioita, niitäkin joita kukaan muu ei tee ja jotka tuntuvat kaukaisilta mahdollisuuksilta. Kauas on pitkä matka, mutta hitaastikin pääsee perille kun lähtee joskus liikkeelle.

Mitä sitten voitaisiin tehdä?

Aluksi lopetetaan surkuttelu. Nyt ollaan missä ollaan ja se ei tekemättömäksi muutu.

Meillä on kykyjä ja voimaa aloittaa hankkeita, joilla voidaan saada aikaiseksi mitä halutaan. Vaikka suomalainen Kuuhun, mutta se on jo 50 vuotta vanha idea toisesta maasta.

Meillä on paljon asioita, jotka ovat tekemättä tai kesken tai pelkästään huonosti. Niihin kenties odotetaan poliittisia päätöksiä ja kunnan tai valtion taholta toimia, että asiat etenisivät. Nyt tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän rakenteita.

Entä jos kerättäisiin ministeriöiltä, järjestöiltä ja kansalaisilta lista asioista, jotka pitäisi tehdä – TEKEMÄTTÖMIEN ASIOIDEN LISTA. Meillä on paljon esimerkkejä hankkeista, jotka on saatu käyntiin ja valmiiksi vain keskittymällä johonkin asiaan. Linus Torvalds ja Linux ei todellakaan ole ainoa esimerkki. Paikallisesti voi olla omia tärkeitä asioita, joita tulisi saada tehtyä.

Kerätään tieto mitä pitäisi tai haluttaisiin tehdä ja ruvetaan tekemään. Projektoituminen voi tapahtua itsestään, kun järjestetään oikea ympäristö ja kannustimet. Annetaan tulokset meidän kaikkien käyttöön ja perustetaan menestyksekkäimmistä oikeat yritykset.

Hoidetaan tukea kuntoon veronkevennyksillä hankkeisiin osallistuville ja vanhoille yrityksille annettavilla vähennyksillä jos ja kun panostavat moiseen työhön. Kyvykkäitä ja innokkaita vetäjiä hankkeille löytyy juuri nyt kenties enemmän kuin koskaan.

Ei tehdä tästä vaikeaa, ruvetaan tekemään töitä oikeiden asioiden eteen meidän  kaikkien käyttöön.