Puran tähän vastaheittoon Niko Porjon liikennevaloihin esittämää puomi-ideaa ja pureskelen siihen liittyviä syitä miksi kenties ei sittenkään.
Liikenteen hyvyyttä arvioitaessa kaksi pääkategoriaa tulevat ensimmäisenä mieleen, turvallisuus ja sujuvuus. Kommenttini korostavat pääosin juuri näitä.
Kuvittelen jatkossa liikennevalopuomit käytössä. Toimiakseen hyvin, kaiken liikenteen tulee aina kulkea määriteltyjä ajokaistoja pitkin, muuthan on suljettu käytöstä puomeilla. Puomijärjestelmä koneistoineen on toteutettava jollain tavalla, olipa se sivulta laskeutuva perinteinen puomi, kadusta nouseva tai ylhäältä alas laskettava. Tukipisteen (tai useamman) on kuitenkin oltava jossain ja puomin tultava paikalleen jossain diskreetissä ajassa joka säässä.
Vastaväiteet: kyseessä on yksi ylimääräinen liikkuva härveli, joka maksaa, tarvitsee tilaa, huoltoa ja lienee häiriöherkempi paljon enemmän käytettynä kuin esim. rautatietasoristeyksissä. Itse olen ollut pari-kolme kertaa puomin takana jumissa ja ensimmäisellä kerralla lopulta nostin härpäkkeen ylös käsin Helsingin keskustan parkkihallissa. Muilla kerroilla Oulun lentokentän parkkipaikan puomit ovat olleet jumissa. Voimankäyttö on siellä estetty, mutta liikennekaaoskin oli sen mukainen sinivalkoisen siipien palauttaessa liikematkustajat kotiin. Pikajuoksu ilmoittamaan ongelmasta virkailijalle purki suman kymmenessä minuutissa. Tavallinen liikenneristeys ei kestäisi vastaavaa odotusta.
Vuoden-parin aikana Oulun lentokentällä oli enemmänkin ongelmia puomien kanssa ja muutamaan otteeseen ne jätettiin ylös ja annettiin ilmainen parkkeeraus. Pakkanen ja jää ovat merkittäviä häiriötekijöitä. Kaiken kaikkiaan liikennevaloihin tulee yksi potentiaalisesti rikkoutuva komponentti lisää, joka alas jumiin jäädessään tukkii liikenteen. Jos laite puolestaan ei tuki liikennettä, ei se luultavimmin vastaa Porjon perusehdotukseen. Tai sitten laitetaan mekaaninen puomi koulutettuine hoitajineen (ja lomantuuraajineen) nostamaan ja laskemaan sitä käsin.
Puomin sijoittaminen ja laskeutumisnopeus ovat isompiakin kysymysmerkkejä, ettei vain kolahda (minkään) ajoneuvon kattoon. Risteyksissä tulee usein tukoksia mm. risteävän kadun jalankulkijoiden takia ja autot jonottavat vähän aikaa risteysalueella voidakseen jatkaa turvallisesti yli. Joskus risteys tyhjentyy keltaisilla valoilla, huonoimmillaan vasta kummankin suunnan punaisten palaessa. Tällaisessa tapauksessa osittain risteyksessä oleva saattaa saada puomin niskaansa. Tai risteävän liikenteen lähdettyä jo liikkeelle jää mottiin puomin väärälle puolelle. Liikennevaloissa normaalein punaisia päin ajaminen tapahtuu yleensä juuri valojen vaihtuessa, ei niinkään valojen vaihduttua jo kauan aikaisemmin. Patologiset punaisia päin ajavat rajaan heti pois, niiden lukumäärä ei liene prosentuaalisesti iso ja vain heitä varten tehdyt puomit eivät puolusta kustannuksia. Moiset rikkomukset eivät ole enää vahinkoja.
Hälytysajoneuvot ajavat joskus risteysten läpi valo-ohjatusti, joissain tapauksissa puomit pitäisi erikseen pystyä ohjaamaan pois käytöstä, jolloin on taas yksi osa lisää kokonaisuuteen. Samoin erityisesti rekkaliikenne joutuu ajoittain koukkaamaan liikennevaloissa oman kaistansa ulko- tai sisäpuolelta saadakseen pitkän ja kenties normaalia leveämmän kuljetuksen mahtumaan risteyksen läpi. Jos itse näen risteyksessä kääntyvän rekan, jättäydyn tarpeen mukaan kauemmas valoista, jotta rekka saa lisää tilaa kääntymiselleen. Näissä tapauksissa puomit ovat joko heti haittana tai sitten niitä tulee siirtää taaksepäin kutistamaan tilaa pois autoilta huonoimman tapauksen mukaiseksi. Tällaiset kuljetukset eivät todellakaan ole erikoiskuljetuksia vaan ihan normaaleja rekkoja kaupunkien kaduilla. Muitakin syitä väärän kaistan käyttämiseen voi syntyä elävässä elämässä.
Joskus on tapauksia, että risteyksessä ollessa on/olisi syytä siirtyä tai antaa tilaa punaisten valojenkin palaessa. Aiemmin mainitut hälytysajoneuvot ovat yksi esimerkki, mutta taustapeilistä näkyvä kohta peräpeiliin törmäävä auto voisi olla vältettävissä muuten tyhjän risteyksen läpi ajamalla. Sinälläänhän se on kiellettyä, mutta tässäkin hätä ja laki voivat päästä hetkelliseen sopimukseen. Muitakin tilanteita voi tulla vastaan, joissa joustavakin puomi vähintään lisää reaktioaikaa ajaa pois alta. Esimerkkeinä voivat toimia YouTubesta löytyvät liukkaalla liukuvat ja tanssahtelevat autot, jotka kimpoilevat kadun reunuksista kuin keilapallot. Puomi risteyksessä ei helpottaisi kaaosta. Tai sitten pitäisi olla niin järeät rakenteet, että todella pysäyttäisi moiset luistelijat.
Autoilijat eivät aina huomaa risteystä lähestyessään valojen vaihtumista tai muusta syystä ajavat eri kohtaan kuin tiemerkinnät ohjaavat. Näitä kaikkia tapauksia ei voi ennustaa miksi kuljettaja, kenties turisti, tekee jotain poikkeavaa. Ehkä jonkun polkupyörä on jäänyt risteyksessä auton alle ja ajoneuvojen kuljettajat selvittelevät tapahtunutta, samalla kun puomi hakkaa valojen mukaan konepeltiä lyttyyn. Jos ei hakkaa, sitten pitää olla taas puomissa lisää älyä estämään se. Ja samalla laitteelle tulee lisää hintaa ja yksi vaurioitumisaltis sensori mukaan kokonaisuuteen.
Näiden esimerkkien valossa en löydä syitä kasvattaa kustannuksia ja toteuttaa puomeja yhdenkään vastariskin kustannuksella. Se, voisiko liikennevaloille ja risteyksille tehdä jotain turvallisuuden parantamiseksi on kokonaan toinen kysymys – aivan varmasti. Liikenneympyrät (tai uussuomeksi kiertoliittymät) voisivat olla monessa paikassa ratkaisu valojen ja puomien tilalle. Niiden lisäksi uusia ajatuksia ja teknologioita voidaan keksiä vapaasti.
Sama “jotain pitäisi tehdä” koskee myös liikennesääntöjen rikkomista tahallaan tai vahingossa sekä yleensäkin liikennekulttuurin muokkaamista yhteispelin suuntaan. Itse idea sujuvuuden ja itsekontrollin lisäämisestä liikenteessä ja elämässä yleensäkin on erittäin kannatettava. Yhteispeliin tarvitaan yhteiset säännöt ja valssiin sama tahti.
Mutta tällä kertaa en pyrkinyt vastaamaan asenteisiin, vain puomeihin liikennevaloissa.
Puomit eivät ole ratkaisu. Nykyisiäkin rakenteita voi käyttää jos ne suunnitellaan vastaamaan niitten käyttöä.
Suomalaisen liikennejärjestelmän perusteet, merkit ja toimilaitteet on pitkälti kehitetty 40-50 vuotta sitten. Järjestelmän ohjaus perustuu oletukseen, että järjestelmän käyttäjä on pienen kaupungin jumalaa ja vallesmannia pelkäävä asukas.
Nopeudet, liikennevälineitten kirjo ja välien monimuotoisuus aiheuttavat tällä hetkellä painetta ohjata liikennettä käyttäjien kykyjen ja tarpeitten pohjalta.
Liikennejärjestelmä tulisi uudelleensuunnitella käyttökokemus-pohjalta.
Esimerkkejä lisää blogissa.
“1. Puomi maksaa, mutta todennäköisesti vähemmän kuin ihmishenget risteyskolarissa.”
Itseasiassa ei. (Jos puhutaan ihan oikeasti rahasta eikä moraalis-henkisessä mielessä ihmisehengen arvosta, ja sekin on yhteiskunnan määriteltävä arvo, ja nykyään melko alas arvostettu arvo…) Ihmishenki on rahallisesti hyvin halpa, paljon kalliimmaksi tulee elinikäinen vammautuminen, ja epäilen että puomit kaikkiin valoristeyksiin maksaisivat huomattavasti enemmän kuin niissä syntyneet vahingot. Lisäksi jos puomit oikeasti toteutetaan sellaisiksi ettei niistä voi ajaa läpi (terroristin kestävät security bollards), niin kuinka moni kuolisi ja vammautuisi niihin epähuomiossa törmätessään? Luultavasti jo kevytrakenteiset “varoituspuomit” aiheuttaisivat vuositasolla enemmän peltivaurioiden kustannuksia kun mitä nyt kolarit.
Niin, ja olen muuten bemarikuski. :-)
Puomit kaikkiin risteyksiin saattaisivatkin maksaa enemmän kuin syntyneet säästöt onnettomuuksien vähenemisestä. Mutta sellaista ei alun perin ehdotettu, vaan järjestelmää jossa vakuutusyhtiö järjestäisi puomit sinne missä laskee sen olevan kannattavaa. Jos esimerkiksi jossain risteyksessä yhdestä suunnasta tulevat, vasemmalle kääntyvät ovat onnettomuus alttiita, niin puomi vain siihen.
Puomin ja ihmishengen hinnasta voi vääntää kättä loputtomiin, mutta se on turhaa jos saadaan aikaiseksi järjestelmä jossa jokin taho voi hyötyä puomin rakentamisesta. Tällä hetkellä tuollaista järjestelyä ei joko ole, oletukseni, tai sitten rakentaminen ei kannata. On myös paljon mahdollista että joku muu järjestely kuin puomi olisi kustannustehokkaampi.
Mitä tulee puomiin törmäilemisen aiheuttamiin kustannuksiin, niin niitä on mahdollista vähentää teknisin järjestelyin. Jo muutaman metrin tilassa ajoneuvo on mahdollista pysäyttää väkisin siten ettei synny henkilövahinkoja ja autoonkin tulevat rutut on minimaalisia. Itse kuvittelin kuitenkin alunperin parhaaksi ratkaisuksi sellaisen jossa puomi on visuaalisesti hyvin selkeä, jolloin risteykseen ei voi ajaa vahingossa, mutta mekaanisesti sellainen ettei siihen keyvesti törmääminen aiheuta vaurioita puomiin eikä autoon. Vasta kun risteykseen meneminen aiheuttaisi hyvin todennäköisesti onnettomuuden auto pysähtyisi puomiin.
Mutta oleellista on siis luoda mekanismi joka poistaa ongelmia sen sijaan että rangaistaan ja luotetaan ihmisten kykyyn ajaa turvallisesti ja virheitä tekemättä.
Otin tarkoituksellisen korostuneesti kantaa juuri alkuperäisen kirjoituksen puomeihin ja jätin auki takaportin mennäkseni myöhemmin syvemmälle Nikon merkittävään havaintoon. Käyn niistä yhden näkökulman läpi tässä.
Teknologialla voidaan parantaa liikenne- ja risteysturvallisuutta. Mutta se voi olla paljon muutakin kuin puomeja. Tuotaessa uusia teknologisia ratkaisuja arkeen, olisi syytä miettiä paitsi edut ja haitat myös vaihtoehtoiset ratkaisut jo aikaisessa suunnittelu- tai joskus jopa ideavaiheessa. Vahingossa tai tahallaan tehtyihin rikkomuksiin en ota kantaa vielä syvemmin, mutta niidenkin estämiseen on muitakin vaihtoehtoja kuin puomi risteysalueella. Mielestäni ehdotettu perusajatus on loistava, mutta toteutusmalli ei ole itse idean luokkaa.
Jos taas ajatuksena on nimenomaan selvän visuaalisen palautteen antaminen valojen vaihtumisesta estämisen sijaan, puomeja vastaava ratkaisu on toteutettavissa ylhäältä alas laskettavilla solmuilla tai tennispalloilla varustetuilla naruheijastimilla tai hyttysverhosuikaleiden kaltaisilla läpikuultavilla pehmeillä esteillä. Idean takana voi olla siis paljon muitakin toteutusmahdollisuuksia vähemmillä haittatekijöillä ja yksinkertaisemmalla toteutuksella.
Nykyisellä teknologialla kontrollia voidaan tuoda myös autoihin. Ei ole teknisesti kovinkaan haastavaa rakentaa järjestelmä, jossa liikennevalot kertovat autoille etukäteen tulevista liikennevaloista ja että auto ei ennätä enää ylittää risteystä vihreillä valoilla. Tässä tapauksessa kuljettaja voi saada tiedon näytölle tai auto voi jopa hiljentää automaattisesti valoihin pysähtymistä varten. Joissain uusissa autoissa kameroilla kuvaamalla selvitettyä nopeusrajoitusta ei anneta ylittää vahingossa, vaan nopeuden voi ylittää vain painamalla kaasupoljin tiukemmin kohti lattiaa. Vastaavasti liikennevalohidastimessa nopeuden aleneminen voidaan kumota tai kompensoida poikkeustilanteessa kuljettajan toimesta. Tai sitten liikennevaloihin voidaan sijoittaa muita radio- tai laserlähettimiä, jotka saavat autossa aikaan voimakkaan varoitusäänen tai -signaalin. Mutta ehkä näissäkin tapauksissa autoon sijoitettu kamera voisi tuoda virtuaalisen puomin ilman muita risteykseen tehtäviä muutoksia.
Haittapuolena on, että Suomessa kaikkien autojen siirtyminen käyttämään yhteistä hidastamisjärjestelmää kestäisi yli kymmenen vuotta. Lisävarusteratkaisut nopeuttavat leviämistä jonkin verran, mutta aika hoitaa silti asian kuntoon.
Ongelmaan löytyy siis monia lähestymistapoja, paljon useampia kuin tässä olen esittänyt.
Tulevaisuudessa mentäneen enemmän kohti itsestään ohjaavia autoja, eihän näin vaativia tehtäviä voi enää antaa aisteiltaan ja kognitiivisilta kyvyiltään kovin vajavaisille ihmisille. Hyvänä puolena ikä tai terveys ei ole enää este autolla liikkumiselle.
Mutta sillä välin meillä on monia muitakin vaihtoehtoja käytettävissä puomien lisäksi tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Nikon perushavainto on oivallinen, seuraavaksi kaivataan lisää älynystyröiden käyttöä varsinaisten ratkaisujen löytämiseksi.
En olisi kovin paljon huolissani kolahtelusta, enemmän siitä että ihmiset kolahdusta pelätessään hätäilevät. Puomin voi hyvinkin tehdä materiaalista joka ei helpolla vaurioita autoa vaikka laskeutuisikin siihen konepellille. En myöskään olisi kovin huolissani siitä etteikö tuollaista puomia saataisi teknisesti tehtyä varmatoimiseksi, jopa hintaan joka on kilpailukykyinen onnettomuuksien kustannuksiin verrattuna.
Yksi tapa tehdä puomista hälytysajoneuvo ystävällinen on tehdä siitä sellainen että se hitaasti painettaessa antaa periksi, mutta nopeammin työnnettäessä ottaa kopin. En tosin ajatellut että puomilla tarvitsisi pystyä pysäyttämään ajoneuvoa, vaan että kun se on alhaalla niin on paljon suurempi kynnys mennä risteykseen vahingossa tai tahallaankaan silloin kun sinne ei saa mennä.
Rekat jotka eivät mahdu omalle kaistalleen eivät kuulu sille tieosuudelle ilman erikoisjärjestelyjä. Isompi ongelma voi olla lumen poisto, mutta onnistuu se muistakin ahtaahkoista paikoista joten miksei tästäkin.
Sitä kannattaako tuollainen systeemi johonkin risteykseen rakentaa ei nähdäkseni pysty päättelemään ilman syvempää analyysiä. Jos määritellään mikä on risteyksen tavoiteltu läpäisyky, sekä poikkeustilanteet joista järjestelmän täytyy selvitä (joitakin Timo yllä mainitsee) voidaan laskea systeemin hinta, tai pyytää tarjouksia. Tätä tulee sitten verrata mahdollisiin säästöihin. Tämän vuoksi ehdotin että laitetaan vakuutusyhtiöt maksumiehiksi, rahat peritään tällöin niiltä jotka risteyksiä tarvitsevat eli vakuutuksen ottajilta lisäksi vakuutusyhtiöt ovat niitä joilla on todennäköisesti paras tieto siitä missä risteyksissä onnettomuuksien kulut (todennäköisesti) ylittävät parannuksien kustannukset. Vakuutusyhtiöt tällöin myös suoraan hyötyvät parannuksista kun niiden korvauskulut vähenevät.
1. Puomi maksaa, mutta todennäköisesti vähemmän kuin ihmishenget risteyskolarissa.
2. Onko kirjoittaja tosiaan sitä mieltä, ettei toimivaa järjestelmää pystytä tekemään missään olosuhteissa? Autotkin kulkevat pakkasessa, yleensä. Kuuhunkin on päästy, mutta puomi on mahdoton?
3. Näimme kerran kun eräs bemarikuski säikähti kun tasoristeyspuomi osui sen kattoon tai konepeltiin. Eiköhän ihmiset oppisi ajamaan puomeja vältellen, paitsi tietenkin bemarikuskit… Ja tietenkin sen reunat voi tehdä naarmuttamattomiksi.
4. Puomien tarkoitus oli estää ihmisiä ajamasta vahingossa tai tahallaan risteykseen punaisia päin. En oikein ymmärrä logiikkaa, että sitten vahingossa ajajia ei pitäisi estää, mutta patologiset rajataan pois?
5. Voisiko hälytysajoneuvoissa olla joku tekninen härveli, joka nostaisi puomin auki edestään ajoissa?
Liikenneympyrät olisivat joissain tapauksissa kannatettava ratkaisu, mutta tietenkin, jos rekoilla on kaupungissa vaikea ajaa tavallisessa risteyksessä (miksi isot rekat muuten ajaisivat kaupungin keskustassa) niin miten mahdutaan liikenneympyrä sinne tekemään?
Edelleen, aina löytyy joku joka ei noudata sääntöjä, liikennesääntöjä tai muita. Teknisten ratkaisujen avulla varmasti joitain onnettomuuksia voitaisiin välttää.