Maailmasta löytyy mielin määrin patentteja, joiden tekijöiden mielenterveyttä tekisi mieli epäillä. Parhaita on listattu esimerkiksi täällä. Niille on helppo nauraa. Siksi teenkin päinvastoin, ja otan ne haudanvakavasti (ks huomautus kirjoituksen lopussa). Koitan selvittää, onko päättömissäkin patenteissa sittenkin päätä. Usein ei ole, mutta matkan varrella ainakin oppii jotakin. English version: click here.
Patentti US 5,971,829 vuodelta 1999: Moottoroitu jäätelötötterö. Vain alkukieli tekee idealle tarpeeksi kunniaa. ” A novelty amusement eating device for supporting, containing, rotating and sculpting a portion of ice cream or similar malleable food while it is being consumed compromising: a hand-held housing, a cup rotatably supported by the hand-help housing and adapted to receive and contain a portion of ice cream or food product of similar consistency, and a drive mechanism in the hand-help housing for imparting rotation upon the cup and rotationally feeding its contents against a person’s outstretched tongue.”
Jostakin syystä tätä patenttia näkee jatkuvasti erilaisilla hullujen patenttien listoilla. Osoitan, että epäreilusti.
Keksintö muistuttaa kahta aikaisempaa: US 5,209,692 (pyörivä karamellitikku) ja US 5,536,054 (väpättävä tikkari). Keksijän mukaan nämä eivät ole relevantteja, koska “kumpikaan laite ei ole tyydyttävä silloin, jos halutaan syödään pehmeämpää ruokaa kuten pehmytjäätelöä, jogurttia, tai vamukasta”. Patentti on siis myönnetty aivan pätevin perustein.
Pieni analyysi osoittaa että aihealue on itse asiassa varsinainen patenttien miinakenttä. Patenttia US 5,209,692 on siteerattu 44 kertaa vuosina 1994-2009, esimerkiksi patentissa US 5,7500,981 (korvanpuhdistusväline). Patenttia US 5,536,054 on siteerattu 22 kertaa, esimerkiksi US 5,676,988 (UFO-tikkari). Kilpailu on siis raakaa.
Jäätelötuuttipatentteja on ollut olemassa jo kauan; Linda Stradley‘n artikkeli mainitsee ainakin neljä patenttia jo ennen vuotta 1925.
IDFA raportoi että pelkästään USA:ssa myydään lähes 6 miljardia litraa jäätelöä vuodessa. Ei ole tietoa kuinka suuri osa tästä myydään tuuttimuodossa, mutta tuutteja myydään joka tapauksessa satoja miljoonia.
Patentointi on rahaa. Tässä patentissa on järkeä jos a) tarpeeksi monet haluavat käyttää tällaisia härpäkkeitä ja b) he suostuvat maksamaan niistä.
Patentin saaminen USA:ssa maksaa suuruusluokassa 10,000 USD (karkea arvio täällä). Laitteen valmistuskuluja on vaikea arvioida, mutta 4 USD on tuskin pahasti pieleen. Jos tuutin saa myytyä viidella eurolla, ja voittomarginaali on 5%, niin periaatteessa voittoa voisi kertyä 25 senttiä kupilta.
Käytännössä tällaiset vimpaimet myytäisiin huvipuistoissa. Noin 300 miljoonaa amerikkalaista käy vuosittain huvipuistoissa. Hyvinkin kolmasosa heistä ostaa jäätelöä. Suurin osa tottakai ostaa tavallisia ei-mekaanisia tuutteja. Mutta jos edes 1% ostaa härpäketuutin, markkinan koko on miljoona.
Huvipuistoja ja valmistajia on paljon, joten yksittäisen tuotteen on vaikea saada suurta osuutta. Oletetaan kuitenkin, että valmistaja pääsisi 10% osuuteen. Sadasta tuhannesta tuutista kertyisi tällöin voittoa 25 tuhatta dollaria vuodessa.
Kymmenen tuhannen dollarin patenttisijoitus kuolettuisi siis jo ensimmäisen vuoden aikana, ja valmistajalla olisi monopoliasema näissä tuuteissa. Patentointi ei välttämättä ole huono idea.
Yllä olevat luvut ovat hihasta ravistettuja, mutta tuskin ne kertoimella kymmenen vääriä ovat. Tuuttivalmistajalla sitä vastoin on ollut todellisia lukuja käytössä, joten hän on pystynyt arvioimaan kannattavuuden. Hän on voinut hyvinkin päätyä samaan lopputulokseen kuin yllä: patentointi ei tuo autuutta, mutta se kannattaa bisnesmielessä.
Tämä patentti ei siis ole hullu eikä edes typerä. Hupsu kyllä, mutta ei typerä. Jäätelö on suurta bisnestä; huvipuistot ovat suurta bisnestä; yhdistä nämä kaksi, ja pienelläkin tuotteella voi yht’äkkiä olla huomattava arvo. En tiedä onko keksijä tienannut tällä mitään, mutta todelliseen saumaan hän on silti iskenyt.
Näissä tapauksissa linjani on aika kova. Yleisön on helppo nauraa, mutta mitäpä olette itse viimeksi yrittäneet?
Kaikki Patenttimörökölliraportit: klikkaa tästä.
Huomautus: en käytä nimitystä “patenttimörökölli” sattumalta. Patenttipeikot ovat patenttimaailmassa hankala ja vakavasti otettava tekijä. Minä en ole. Näillä analyyseillä ei ole juurikaan tarkoitusta, eikä ainakaan mitään laillista merkitystä. En ota mitään kantaa varsinaisiin juridisiin väitteisiin. Näissä blogeissa mahdollisesti esiintyviä uusia ideoita ei lain mukaan enää voi patentoida, jos kohta ei kannatakaan.
