Voiko kunnan liikeyritys olla radikaalin läpinäkyvä, vai estääkö laki sen?
Moni kilpailutus menee pieleen, kun tilaaja voi tuijottaa vain numeroita muttei totuutta niiden takana. Läpinäkyvyys ei välttämättä ole osallistuvien yhtiöiden etu, mutta väitän että se on aina asiakkaan etu.
Kunnallisessa toiminnassa (esimerkiksi jätehuollossa) kunta on joskus sekä asiakas että yksi kilpailevista toimittajista. Vaikka tässä on ongelmansa, se avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Kunnan omistama yhtiö joutuu kilpailemaan samoilla ehdoilla kuin muutkin. Kunta hankkeen tilaajana ei saa asettaa sitä erityisasemaan. Mutta entäpä kunta yrityksen omistajana?
Toisin sanoen: mitä tapahtuu jos yhtiön omistajat — eli kuntalaiset — vaativat yhtiöltä radikaalia läpinäkyvyyttä? Konkreettisesti se tarkoittaa, että yhtiö julkaisee tarjouspyynnön yhteydessä tietoja, jotka ns “terveen järjen” perusteella olisivat liikesalaisuuksia. Yritys saattaa voittaa kilpailun, tai olla voittamatta. Lopputuloksena kilpailjat joka tapauksessa tietävät yhtiöstä paljon enemmän kuin olisi tarpeen.
Samalla kuitenkin kuntalaiset saavat toimialasta tietoa, joka muutoin jäisi pimentoon. Strategia saattaa myös hitaasti muuttaa ilmapiiriä avoimemmaksi; mitä useampi yritys tällaista linjaa noudattaa, sitä suuremmat paineet kaikille muillekin tulee. Kuntalaisten kannalta “uhraus” saattaisi siis kannattaa, vaikka se olisikin itse yritykselle liiketaloudellisesti huono.
Liikeyrityksen tehtävä vain on tuottaa omistajilleen voittoa ja lisäarvoa. Tämä strategia ei tuota kumpaakaan. Periaatteessa outojen tai huonojen päätösten tekeminen ei ole laitonta, jos omistaja ne hyväksyy. Mutta onko se käytännössä osakeyhtiölain vastaista?
En tiedä, siksi kysyn.
“Päivän heitto” on Zygomatican versio twiittauksesta. Joidenkin
kysymysten miettimiseen kannattaa kuluttaa vartti, ei enempää eikä
vähempää.
