Kirkon nelivuotiskertomus on järkälemäinen teos täynnä viisaita numeroita ja dataa. Niin järkälemäinen, että — myönnän — tuskin olisin sitä koskaan avannut ellei yhtymän strategiaryhmässä olisi siihenkin tutustuttu. Luku 4 (Kirkolliset arvo-orientaatiot) jäi kummittelemaan päähäni pidemmäksikin aikaa. Se antaa yhden kurkistusraon suureen kysymykseen: edustavatko kirkon luottamushenkilöt kirkon jäseniä, vai edustavatko he jotakin muuta?
Datan perusteella he edustavat jotakin aivan muuta.
Kyselytutkimuksilla on pystytty tunnistamaan neljä erilaista arvo-orientaatiota, jotka ovat tosin osin päällekkäisiä, mutta kuitenkin selkeästi tunnistettavia.
- ”Yhteiskuntaorientaatiossa korostetaan sellaisia asioita kuin ilmaston ja ympäristön kannalta kestävää elämäntapaa, rohkeiden toimien vaatimista poliittisilta päättäjiltä köyhyyden vähentämiseksi, vähemmistöjen puolustamista yhteiskunnallisessa keskustelussa, globaalin oikeudenmukaisuuden edistämistä ja kehitysyhteistyötä sekä heikompiosaisten auttamista.”
- ”Julistusorientaatio puolestaan muodostui kirkon evankelioivan ja julistuksellisen roolin painottamisesta. Siihen kuuluvat sellaiset tehtäväalueet kuin evankeliumin levittäminen, Jumalan sanan julistus ja raamattuopetus, rukouselämän vahvistaminen sekä lähetystyö ulkomailla.”
- ”Yhteisöorientaatio selittyy yhteisöllisten tehtäväalueiden roolin korostamisesta. Kyseiselle orientaatiolle ominaisia painotuksia olivat esimerkiksi mahdollisuuksien tarjoaminen hiljaisuuteen vetäytymiselle ja hengelliselle syventymiselle, kodinomaisten yhteisöjen tarjoaminen, kirkollisiin toimituksiin panostaminen sekä mahdollisuuksien tarjoaminen pyhän kohtaamiseen kirkon liturgisessa elämässä.”
- ”Dialogiorientaatioon kuuluivat voimakkaimpina korostuksina dialogi muiden uskontojen kanssa sekä vuorovaikutus toisten kristillisten kirkkokuntien kanssa.”
Orientaatio ei periaatteessa tuollaisenaan kerro, onko henkilö liberaali vai konservatiivi — mutta muuta dataa yhdistelemällä sitäkin tietoa löytyy.
Koska orientaatiot ovat osin päällekkäisiä, yksittäistä ihmistä ei läheskään aina voi lokeroida siististi mihinkään niistä. Taulukon 4.4 tiedot kuitenkin kertovat, kuinka suuri osuus vastaajista on pitänyt tietyn orientaation teemoja erittäin tärkeäinä, eli käytännössä voisi katsoa kuuluvansa siihen ryhmään. Luvut eivät siis summaudu sataan prosenttiin. Taulukosta pistää heti silmään yksi sarake. Perinteisiin julistajiin identofioituu noin 10% jäsenistä, mutta yli puolet luottamushenkilöistä. Muissa orientaatioissa luvut eivät poikkea läheskään niin paljon.
| Yhteiskunnalliset | Perinteiset julistajat | Yhteisön rakentajat | Dialogihakuiset | |
| Työntekijät | 41% | 43% | 30% | 15% |
| Luottamushenkilöt | 36% | 51% | 27% | 12% |
| Jäsenet | 32% | 9% | 11% | 15% |
Sisältöä tämä tieto alkaa saada, kun se yhdistetään vastaajien omiin arvioihin siitä, kuinka konservatiiivisia/liberaaleja (tai vasemmalla/oikealla) he ovat. Tämä kuvio kertookin jo paljon. Perinteiset julistajat kokevat olevansa huomattavasti muita konservatiivisempia ja myös oikeistolaisempia. Ja aivan erityisesti tämän orientaation luottamushenkilöt kokevat niin.
Ei ole ongelma, että osa luottamushenkilöistä on konservatiivejä — jokaisella on mielipiteen vapaus. Mutta se alkaa olla jo jonkinasteinen ongelma, jos enemmistö luottamushenkilöistä on aivan eri linjoilla kuin 90% jäsenistä. Tämä data ei suoraan sitä todista, mutta suuntaviivaa se antaa.
Syy tälle vinoumalla on täysin selvä: kun äänestysprosentit alkavat ykkösellä, on aivan selvää, että pienikin hyvin organisoitunut vähemmistö pystyy dominoimaan. Toisaalta, koska luvut ovat niin pieniä, ei tarvita mitään liberaalia tsunamia että kirkko muuttuisi. Pienikin virta uurnille voi riittää.
Vastaus on siis selvä: demokratia toteutuu äänestämällä. Ei millään muulla.
Julkaistu Turun Vihreän Kirkon blogissa. Jakke Mäkelä on ehdolla Katariinanseurakunnassa, numeroilla 35 ja 56.
