Turun Vihreä konsensus 2025

Hyvä vaaliohjelma on kuin fysiikan tohtori: tylsä, yllätyksetön ja täynnä asiaa.   Turun Vihreillä on tälläkin kertaa hyvä vaaliohjelma. Vihreiden hyperdemokraattisessa organisaatiossa vaaliohjelma ei ole pienen konklaavin tekemä räväkkä keskustelunaloitus, vaan laajasti joukkoistettu harjoitus. Se on  konsensus siitä, mikä kaikkia ehdokkaita yhdistää.

Ja mikä sitten on konsensuksemme vuoden 2025 kuntavaaleissa? Tämä: “Turun Vihreät haluaa turvata asukkaiden hyvän arjen tänään sellaisella tavalla, että seuraavillakin sukupolvilla on mahdollisuus yhtä hyvään elämään.”

Loppuosa ohjelmaa on sitten tuon toteutusta.

Hyvään elämään kuuluu sekä luonnon läheisyys että suuren kaupungin palvelut että ilmastoystävällisyys. Nuo kaikki voidaan saavuttaa, jos asuminen on tiivistä, viheralueet ovat yhteisiä, ja julkinen liikenne on oletusarvo.

Hyvään elämään kuuluu myös työnteko, ja toisaalta työttömyyden tai muun huonon onnen sattuessa vahva tuki elämän saamiseksi takaisin raiteilleen.  Siihen kuuluu myös koulutus, joka on Vihreille sekä taloudellinen investointi että ihmisoikeus. Hyvä tulevaisuus Turulle edellyttää myös maahanmuuttoa. Maahanmuuttajien kotouttaminen ja kielen opetus vaatii työtä, mutta vaiva kannattaa nähdä.

Sote-asiat on nyt siirretty hyvinvointialueille, mutta kaupunki on silti aivan keskeinen sote-toimija. Tarkkaan ottaen kaupungin tehtävä on estää ongelmia ennalta, ennen kuin niistä tulee sote-ongelmia. Syrjäytymistä ehkäistään monella eri tavalla, mutta ei pidä aliarvioida aivan perusasioita.  Liikunta, kulttuuri, järjestöt — pienellä panostuksella saadaan paljon hyötyä.

2020-luku on ollut aikuisille raskas ja vaikea, mutta lapsille ja itsenäistyville nuorille vielä kertaluokkaa vaikeampi. Siksi ohjelmassa panostetaan lapsiin ja nuoriin aivan erityisen voimakkaasti.

Olen Vihreiden ehdokkaana kevään 2025 kunta- ja aluevaaleissa (Turku/Varsinais-Suomi).  Lisätietoa kampanjastani täällä.

 

Oletko myynyt sielusi hallitukselle?

Valtiovarainministerimme kertoi hiljattain ääneen asian, jota harvoin kuulee näin selkeästi sanottuna: sosiaalitukien leikkauksia saa tehdä vapaasti, kunhan ne kohdistuvat riittävän pieneen joukkoon. Ministerin mukaan enemmistö suomalaisista jopa tienaa joitakin kymppejä verohelpotusten kautta, joten keskimäärin kaikki on OK.

Siitä ministeri on täysin hiljaa, että köyhimmän kymmenyksen elämä on sitten suistettu rotkooon. Kun se ei muita koske, muut eivät piittaa pätkääkään. Nähtävästi meidät keskiluokkaiset onkin saatu ostettua hiljaisiksi muutamalla kympillä kuussa.  Kerronpa nyt konkreettisesti, mitä olemme sielumme myymisellä saaneet.

Tapausesimerkki löytyy läheltä, mutta käytän salanimiä. Tarkastellaan sisaruksia A ja B, molemmat viisikymppisiä. Lähtökohdat molemmilla olivat samanlaiset: hyvä koulumenestys, hyvä opiskelupaikka, hyvä edellytykset menestyä.

A:lla kävi tuuri. Hän on viettänyt koko elämänsä mukavaa keskiluokkaista perheellistä elämää. Ei täydellistä, mutta vaivatonta. Lapset ovat maailmalla, asunto on velaton, molemmilla puolisoilla vakituinen työpaikka. Normaaleja keski-iän haasteita ja kremppaa tietysti on, mutta työterveys hoitaa krempat nopeasti.

B:llä ei käynyt tuuri. Hän sairastui vakavasti opiskeluaikanaan. Psyykkiset ja fyysiset sairaudet ovat vuorotelleet, ja hän on ollut vuosia työkyvyttömyyseläkkellä. Äskettäin tuli avioero. B on elänyt köyhyysrajalla koko aikuisikänsä, mutta pystynyt elämään.

A ja B pitävät läheisesti yhteyttä. Ennen he kokivat elävänsä samassa todellisuudessa.  Nyt he asuvat samassa naapurustossa, mutta täysin eri universumeissa.

Listataan, millä tavoin hallitus on muuttanut B:n elämää:

    • Terveydenhoito kallistuu, aivan liikaa köyhälle. Sekä perus- että erikoissairaanhoidon maksut nousivat, samoin maksukatto. Pienituloiselle ja paljon sairastavalle nämä lisäkulut salpaavat hengityksen.
    • Kuntouttava hoito kapenee. B sai viime vuonna tuetun loman avioeron takia; enää niitä ei saa.  B:lle oli masentava isku, että hänelle tärkeä kädentaitojen ryhmä lopetettiin juuri.
    • Järjestöt lamaannutetaan. B toimii vapaaehtoisena chat-vertaisneuvojana järjestössä.  Järjestö joutui sulkemaan paikallisen fyysisen toimistonsa, kun rahoitus vietiin. Juuri järjestötoiminta pitäisi tutkitusti toimintakykyä yllä ja olisi edullista, mutta ei.
    • Lääkekulut kasvavat, aivan liikaa köyhälle. Perusomavastuu sekä lääkekatto nousevat; lääkkeiden alv nousee; lääkkeiden omavastuut nousevat.
    • Eläkkeensaajan asumistuki laski. B asuu edullisesti, mutta hänellä ei ole mistä ottaa, jos vuokra nousee nykyisestä.
    • Julkisen liikenteen arvonlisävero nousi. B käyttää sitä silti, ettei mökkihöperöidy täysin. Ja nipistää muusta.
    • Arvonlisäveron nosto iskee kaikkeen.  Parin prosentin hinnannousu on ongelma, jos ei ole edes yhtä prosenttia mistä ottaa. Jostakin pitäisi löytää rahat ruokaan, pesuaineisiin ja vessapaperiin. Puhelinliittymästä ei voi karsia, kun kaikki palvelut vaativat älypuhelimen. Jokainen kahvilakäynti kavereiden kanssa pitää miettiä erikseen tai jättää väliin. Kotona on ilmaista olla, mutta mökkihöperyys ei ainakaan terveyttä paranna.

Tämän kaiken kerrottuaankin… B kokee olevansa nyky-Suomen köyhäksi onnekas ja hyvässä asemassa. Hänellä on lähisukua aivan lähellä, ja heiltä saa apua reilusti ennen kuin ruokajono uhkaa. Kaikilla ei tällaista verkostoa ole.

Ennen muuta B kiittää luojaansa siitä, että hän on työkyvyttömyyseläkkeellä eikä perustoimeentulotuella. Eläkkeisiin ei (ainakaan vielä) lisätä satunnaisia uusia ehtoja.  Perustoimeentulotukea taas karsitaan, ja siihen lisätään summamutikassa huonosti mietittyjä lisäehtoja jotka voivat pahimmillaan kaataa kaiken. Perustoimeentulotukea saava elää jatkuvassa stressissä ja pelossa. Siinä rumbassa B tuskin jaksaisi.

Listataanpa sitten vastaavasti hiukan, miten hallitus on muuttanut A:n elämää:

    • Ei yhtään mitenkään. Kun ihminen on keskituloinen, vakituisessa työsuhteessa, suunnilleen perusterve, eikä ole ainakaan tietääkseen avioeron uhkaama, hallituksen tekemisiä ei edes huomaa.
    • Tottakai A:ta ärsyttää hintojen nousu. Mutta se on vain ärsyttävää, ei elämää lamaannuttavaa. Hinnat nousisivat osin hallituksesta riippumatta, vaikka arvonlisäverolla tumpelointi pahentaakin tilannetta.

On ikävä moralisoida. Mutta jos olet A:n tilanteessa, ja pidät tilannetta millään tavalla siedettävänä, ehkä sinun pitäisi hävetä? Voittajan on helppo kuvitella olevansa ikuinen voittaja. Todellisuudessa joka ikinen meistä voi olla yhden aivoverenvuodon tai masennuksen tai yt-neuvottelun tai avioeron tai rattijuopumustuomion päässä B:n elämästä. Ja jos emme itse tipu, joku läheinen ennen pitkää tippuu.

Oikeastaan: jos A:n kaltainen ihminen äänestää nyt hallituspuolueita ja tsemppaa sillä aktiivisesti nykyistä politiikkaa, en ole varma onko edes pieni häpeä riittävä tunne. Jos tietoisesti ostaa oman elämäntyylinsä itseään heikompien kustannuksella, ei ole mitenkään kohtuutonta nukkua öitään huonosti.

Olen Vihreiden ehdokkaana kevään 2025 kunta- ja aluevaaleissa (Turku/Varsinais-Suomi).  Lisätietoa kampanjastani täällä.

 

Vihreä vaihtoehto: talouskasvun ja degrowthin välissä

Talouspolitiikka kuulostaa mustavalkoiselta. Joko ollaan degrowthin puolesta, tai sitä vastaan. Ollaan talouskasvun puolesta, tai sitä vastaan. Asiassa on kuitenkin yhtä paljon kauniita harmaan sävyjä kun marraskuun säässä.

Degrowthia olisi helppo kannattaa, ellei se nykytilanteessa johtaisi meitä melkoiseen kaaokseen. Yksi syy siihen on eläkejärjestelmämme, joka yksiselitteisesti perustuu talouskasvuun. Siihen, että jokaisella sukupolvella menee sen verran paremmin, että he pystyvät helposti maksamaan vanhempiensa eläkkeet.  Järjestelmä on järjetön ja kestämätön, mutta sen kanssa joudumme nyt elämään.

Talouskasvua taas on mahdoton puolustaa, jos se on rajoittamatonta. Jos talouskasvua käytännössä mitataan yksikössä Temu-tonni, kuten nyt, se johtaa tuhoon.

Markkinataloudessa on kuitenkin yksi piirre, joka mahdollistaa talouskasvun suuntaamisen vähemmän tuhoisaan suuntaan. Haittaverot. Jos tuhoisille asioille isketään riittävän suuret haittaverot, ne vähenevät ilman suoraa valtion mahtikäskyäkin.

Vihreiden vaihtoehtobudjetti menee jo nyt tähän suuntaan, vaatimalla ympäristölle haitallisten tukien lopettamista. Suurin osa näistä tuista on juuri erilaisia verohelpotuksia. Veroilla voi siis ohjata yritysten ja ihmisten toimintaa. Tiedämme tämän.

Ohjausta voisi tehdä vielä paljon radikaalimminkin, ja asettaa todella kovia raippaveroja kaikkein tuhoisimmille toiminnoille. Se ei ole poliittisesti helppoa, ei pelasta täysin ympäristöä, eikä ole taloudellisestikaan ongelmatonta. Mutta se olisi käytännöllinen keino saavuttaa osa degrowth-liikkeen päämääristä nopeastikin, ilman riskialtista totaalista vallankumousta. Toivoisinkin pohdintaa siitä, voisiko tämä olla periaate, jonka taakse valtaosa Vihreistä voisi mennä.

Puhe Vihreiden puoluevaltuustossa 30.11.2024

Mielipide: Autoilun lisääntyminen ei ole luonnonlaki

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2024

Sini Ruohosen vastauskirjoitus (TS mielipiteet 31.8.) Kähärin liikenneturvallisuutta koskevaan kirjoitukseemme (TS mielipiteet 25.8.) maalaa melko surullisen kuvan Turun kehittämisen takana olevista asenteista. Ruohosen mukaan Kähärin puistotie on rakennettava, koska yksityisautoilua ei voi Turussa vähentää, eikä alueelle voi muutenkaan asettaa liikennerajoituksia, koska yksityisautoilua ei voi Turussa vähentää. Hän esittää autoilun lisääntymisen ikään kuin luonnonlakina, joka liittyy kaupungin kasvuun.

Mikään luonnonlaki se ei ole. Riittää, kun katsoo lähintä verrokkikaupunkiamme ja rakkainta kilpakumppaniamme Tamperetta. Tampereella on sijoitettu voimakkaasti joukkoliikenteeseen sekä pyöräilyn ja jalankulun tukemiseen. Tämä ei ole tapahtunut heille ilmaiseksi, eikä yksityisautoilu Tampereen keskustassa ole miellyttävää, mutta on selvää, että lähes jokaisella merkittävällä mittarilla Tampere on viime vuosina ohittanut Turun, eikä vauhti näytä hiipuvan.

Tampereen joukkoliikenne yksinään ei tuota kilpailukykyä, mutta se kertoo päätösten takana olevasta rohkeasta asenteesta. Tampereella on uskallettu siirtyä rohkeasti 1960-luvun autokaupungista 2020-luvun moderniin ja monimuotoiseen liikennekaupunkiin, ja samalla on siirrytty muissakin asenteissa ja tekemisen tavoissa puoli vuosisataa eteenpäin. Turku voi aivan hyvin tehdä saman, ellei sitä aktiivisesti vastusteta.

Kähärin puistotietä ei tarvita, jos kaavoitus- ja liikennesuunnittelussa otetaan tiukasti lähtökohdaksi, että yksityisautoilun ei anneta merkittävästi lisääntyä. Kähärin alueen sisällä voidaan aivan hyvin lisätä liikenneturvallisuutta alentamalla ajonopeuksia ja lisäämällä rajoituksia, jos otetaan tiukasti lähtökohdaksi, että asukkaiden turvallisuus ja henkien säilyminen on suurempi arvo kuin pienenkin riesan välttäminen autoilijoille.

Nummenmäellä tällainen päätös tehtiin. Sielläkin teiden katkaisemista ja läpiautoilun estämistä vastustettiin aikoinaan ankarasti hyvin samanlaisilla perusteluilla kuin Ruohosen kirjoituksessa, mutta nyt soraäänet ovat hiljenneet.

Turku on aiemminkin osannut olla rohkea, eikä ole mitään syytä lopettaa rohkeita askeleita tähän.

Jakke Mäkelä (vihr)

Metsämarja Aittokoski (vihr)

Mielipide: Kähärin asuinalueen liikenneturvallisuutta parannettava

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 25.8.2024

Autoliikenne muodostaa Kähärin alueella merkittävän turvallisuusriskin alueen asukkaille, ja heikentää alueen asumismukavuutta. Liikennettä on paljon, ja ylinopeudet ovat erittäin yleisiä. Kähärin lähelle suunnitellut uudet hankkeet (Pukkilan ja Logomon asuinalueet sekä suunnitteilla oleva matkakeskus ja tapahtuma-areena) tulevat lisäämään liikennepainetta entisestään.

Viimeistään nyt Kähärin alue on tuotava osaksi kokonaisliikennesuunnitelmaa, jossa selkeästi asetettu päämäärä on vähentää alueen läpikulkuliikennettä ja pienentää liikenteen riskejä asukkaille.

Jo kaupungin oma strategia estää periaatteessa sellaisten ratkaisujen esittämisen, jotka lisäisivät autoilumääriä merkittävästi. Turun kaupungin liikkumista linjaavan strategian mukaan kaupungissa tullaan vähentämään yksityisautoilua ja lisäämään esimerkiksi joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Tämä ei tapahdu uusia teitä rakentamalla, vaan tekemällä muista liikennemuodoista houkuttelevampia ja esimerkiksi hidastamalla autojen nopeusrajoituksia. Erityisesti pyöräily ja kävely ovat turvattomia, jos autoilu on holtitonta.

Tämä tarkoittaa, että ajoittain ratkaisuksi esitetty Kähärlän puistotie on monellakin tasolla kaupungin omien päämäärien vastainen. Sen lisäksi että ratkaisu tuhoaisi merkittävän ulkoilu- ja virkistysalueen ja todennäköisesti nostaisi nopeuksia entisestään, se ei käytännössä vähentäisi liikennettä ollenkaan. Niin sanottu induced demand -ilmiö on liikennesuunnittelussa erittäin tuttu: jos rakennetaan lisää kaistoja tai lisää teitä, liikenteen määrä kasvaa sen mukaisesti. Ratkaisujen on löydyttävä muualta, ja koko aluetta on tarkasteltava pitkäjänteisesti.

Pitkän aikavälin suunnitelmien lisäksi turvallisuutta voitaisiin parantaa välittömästi pienin ja konkreettisin toimenpitein.

Yksi alueen merkittävistä liikenteen riskitekijöistä on Kähärintiellä Juhannuskukkulalla sijaitseva ammattikoulu. Lukuisat ammattikoululaiset saapuvat kouluun omilla autoilla. Liikenneonnettomuustilastojen mukaan suurin osa ylinopeutta ajavista ja vakaviin liikenneonnettomuuksiin joutuneista on 18–24 -vuotiaita miehiä. Useiden alueen asukkaiden aitoihin ja pihoihin on jo päätynyt kouluun ajavia nuorukaisia ajokkeineen. On vain ajan kysymys, milloin aidan sijasta törmätäänkin koulumatkalla olevaan lapseen.

Välittömästi toteutettava mahdollisuus lisätä alueen turvallisuutta olisi määrittää alueelle 30 km/h nopeusrajoitus, vastaavasti kuin esimerkiksi Port Arthurissa. Tämä yksinään tuskin riittää estämään Juhannuskukkulan kaahailua, joten nopeuksien rajoittamiseksi voidaan rakentaa ajonopeuksia hidastavia elementtejä, kuten liikuteltavia tai kiinteitä ajotien kaventajia tai loivia töyssyjä. Jopa läpiajoa rajoittavia ratkaisuja voitaisiin pohtia, kuten esimerkiksi Nummen ja Itäharjun alueella. Vastaavia ratkaisuja on siis käytössä eri puolella kaupunkia, ja niiden toteuttamiseen myös Kähärissä ei ole todellisia esteitä.

Metsämarja Aittokoski (vihr)

Jakke Mäkelä (vihr)

Zygomatica.com: Ratkaisuihin ongelmia

Translate »