Kuntavaalikampanjaa ei ehkä kannattaisi aloittaa käsienheiluttelulla, mutta sellaisella kuitenkin aloitan. Pitäisikö Turun yrittää irtautua Fennovoima-hankkeesta? Jämäkkä vastaukseni: en tiedä.
Helsingin Vihreät ovat väläytelleet tällaista ajatusta Helsingissä, kun Keskon irtautuminen tuli mahdolliseksi. Yleisesti ottaen olen muiden Vihreiden kanssa aivan täysin samoilla linjoilla hyvinkin 95% ajasta. Mutta se viisi prosenttia… tämä asia saattaa kuulua siihen.
En ole peitellyt sitä, että nimenomaan luonnonsuojelusyistä olen päätynyt yleisesti kannattamaan ydinvoimaa. Tarkempia perusteluja löytyy mm täältä: Kylmää vettä ja energiaa sekä Viitteen blogi Haaste vastaanotettu.
Kun asioihin perehtyy vähänkin enemmän, on koko ajan selvempää että ilmastonmuutoskatastrofin estämiseen tarvitaan globaalisti massiivisia energiansäästöjä, massiivisesti uusiutuvaa energiaa, massiivisia määriä innovaatioita — ja yhtenä osana palettia massiivisesti ydinvoimaa.
Kolme kaaviokuvaa antaa erityisen hyvän kuvan haasteista. Jos halutaan pysyä alle 2 asteen lämpenemisen, hiilidioksidipäästöjen täytyisi käyttäytyä kuten alla. EU:n ja USA:n pitäisi supistaa rajusti; Kiinan pitäisi pysähtyä nykytasolle; ja loppujen viiden miljardin ihmisen päästöjen pitäisi jollakin maagisella tempulla kokonaan kadota. Ei näin tule tapahtumaan.
Kuvalähde: Vox
Uusiutuvia hehkutetaan, mutta jos katsotaan kaikkea energiankulutusta, ne eivät tällä hetkellä ole edes kunnollinen pisara meressä. Ei sen puoleen ole ydinvoimakaan. Todellinen ongelma — yli 90% ongelmasta– ovat öljy, hiili ja maakaasu, ja niiden käyttö on saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä. Sekä uusiutuvien että ydinvoiman on pakko kasvaa, ja rajusti.
Kuvalähde: Our Finite World.
Uusiutuvien kannattajat uskovat siihen, että uusiutuvien määrä saadaan kyllä räjähtämään kasvuun kunhan vain tarpeeksi tahdotaan. Ehkä niin, mutta tämän uskon perusteeksi ei juurikaan numeroita näytetä. Lisäksi poikkeuksetta jätetään laskuista pois uusiutuvien ulkoisvaikutukset: sähkön varastointiongelmat, siirto-ongelmat, tuulivoimaloiden vaatimat massiiviset betoni- ja kaivosinvestoinnit, harvinaisten maametallien louhiminen, biopolttoaineiden vaatimat metsähakkuut… Uuusiutuvien määrää voidaan ja tulee lisätä rajusti, mutta järkevä raja voi tulla yllättävän nopeasti vastaan.
Sen sijaan tiedetään jo historiasta, että ydinvoimalla megasuuriin vähennyksiin on päästy ja voidaan päästä. On havahduttavaa, että vaikka Tanskassa uusiutuvien lisäys on ollut huikeaa, asukasta kohden laskettuna yksi Olkiluoto 3 tulee silti tuottamaan enemmän uutta päästötöntä energiaa kuin Tanskaan samassa ajassa rakennetut tuhannet tuulivoimalat. Jos on kiire, tarvitaan sekä uusiutuvia että ydinvoimaa — ja nyt on kiire.
Kuvalähde: Partanen & Korhonen: Uhkapeli Ilmastolla. Vahva lukusuositus.
Tarkoittaako tämä, että Fennovoimaa täytyy tukea, koska ydinvoimaa täytyy aina tukea? Ei. Hankkeet voivat olla hyviä tai huonoja. Fennovoimaa harva kehuu, edes sen kannattajista. Kysymys kuuluukin, onko se niin huono että se pitäisi kaataa?
Tämä on se kysymys jonka kanssa aidosti tuskailen. Niin ydinvoiman ystävä kuin olenkin, Fennovoiman kaoottisuutta on karmea katsella. Viimeistään Migrit Solarna- kuvion on täytynyt herättää siihen, että hanke ei ole mitään normaalia länsimaista bisnestoimintaa. Venäjällä on ehkä normaalia toimia naurettavien bulvaanien kautta, suomalaiseen yhteiskuntaan sellainen ei saisi kuulua. Jos edes projektin alkuvaihetta ei saada käynnistymään ilman että pelleillään bulvaanien kanssa, mitä se kertoo yrityskulttuurin terveydestä?
Hanke tuo aivan liikaa mieleen sekoilun, jota on käyty Talvivaaran ympärillä — ja sitä aihetta olen selvitellyt jo yli kuudenkymmenen blogikirjoituksen verran. On totta että tuollainen harrastus tekee ihmisen kyyniseksi ja paranoidiksi — mutta kyllä se myös opettaa haistamaan, milloin asiat eivät ole kunnossa.
Rahallisesti Fennovoima on kieltämättä riski, emmekä pysty edes kunnolla ennustamaan kuinka suuri riski. Toisaalta, vastassa on eksistentialistinen riski: jos emme saa ilmastonmuutosta hallintaan, kaikki on yhdentekevää. Jotta öljystä ja hiilestä oikeasti päästäisiin eroon, kaikenlaista päästötöntä energiaa on tuotettava suuret määrät kaikkialla missä sitä vain voidaan tuottaa, eikä se silti tule riittämään.
Fennovoima on siis pirullisin mahdollinen hanke: se on hanke jota ei oikein voi tukea, mutta ei oikein voi vastustaakaan.
On kokonaan toinen kysymys, voiko sitä kuntatasolla käytännössä edes vastustaa. Keskon sopimuksessa oli erityispykälä jonka avulla se pääsi hankkeesta irti; kaupungeilla ei ole. Tällä hetkellä ei näytä olevan mitään todellisia laillisia keinoja päästä sopimuksesta yksipuolisesti irti, ei edes päättäjien yksimielisellä tahdolla. Laillisuusperiaate on Suomessa vahva, ja laillisesti pätevä sopimus sitoo päättäjiä vaikka se olisi kuinka hölmö. (Selkeästi epämoraalisia sopimuksia voi ja pitääkin vastustaa vaikka vankilan uhalla, mutta harvoin jos koskaan sellaisia oikeasti tulee eteen. Tässä ei ole sellaisesta kyse).
Siinä mielessä kysymys on pitkälti akateeminen. Jos Fennovoima kaatuu, se kaatuu suuriin kysymyksiin ja kansallisella (ja ehkä ennen muuta kansainvälisellä) tasolla. Paikallisesti voidaan lähinnä osoittaa mieltä. Ja tässä tapauksessa en tästä asiasta ole innostunut osoittamaan mieltä. Ilmastonmuutosta vastaan voidaan toimia tehokkaammin muilla keinoin kuin vastustamalla Fennovoimaa.
Konkreettinen (mutta melko hypoteettinen) valintatilanne saattaisi tulla eteen lähinnä silloin, jos Fennovoima lähtisi tekemään uutta suoraa rahoituskierrosta kunnilta. Olen lähes varma — joskaan en täysin — että äänestäisin tällaista lisärahoitusta vastaan. Se alkaisi olla merkki siitä, että kukaan ei tiedä sitä vähääkään mitä tiedetään nyt. Parempi olisi silloin antaa tämän hankkeen kaatua — ja mielellään alkaa pohjustamaan uutta terveempää ydinvoimahanketta.
En siis edelleenkään oikein tiedä mitä Fennovoimasta pitäisi ajatella, mutta en myöskään tiedä mitä sen kaatamishankkeista pitäisi ajatella. Hankkeen kannattajat eivät ole uraanilobbareiden kätyreitä, mutta sen vastustajat eivät myöskään ole naiiveja populisteja. Fennovoima jos mikä on aihe, josta kaksi aivan yhtä rehellistä ihmistä voi hiukan eri painotuksilla voi päätyä aivan eri lopputuloksiin.
Varoitus: Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokkaana Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.
