Miksi työttömyys halvaannuttaa, osa 4: Hallituksen esitys 94/2015

Paholainen elää yksityiskohdissa.  Hallituksen esitys 94/2015 näyttää päällisin puolin yhtä tylsältä ja tekniseltä kuin mikä tahansa hallituksen esitys.

“Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia ja työttömyysturvalakia. ….  Maksuvelvollisuuden uudesta määrittelystä johtuen työttömyysturvalakiin ehdotetaan vähäisiä muutoksia, joista merkittävin on yrittäjämääritelmän muuttaminen. Samoin työttömyysetuuksien rahoituksesta annettuun lakiin ehdotetaan vähäisiä, lain toimeenpanoa helpottavia muutoksia.”

Ja niin edespäin.  Näyttää siltä, että vain kaksi tahoa on tajunnut lukea esityksen läpi analyyttisesti, ja yrittänyt ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa.  Kummallakin on oma lehmä ojassa, koska niille tästä muutoksesta saattaa olla suoraa haittaa. Silti ne ovat oikeassa.

Ukko.fi-palvelun blogissa muotoillaan näin:   “Ajatus on hyvä ja tärkeä, mutta valitettavasti lakimuutos rankaisee ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä.”

YTK:n blogissa taas todetaan näin:   “Muutos saattaa käytännössä johtaa siihen, että työttömän työllistyminen pienimuotoisesti kaikilla muilla tavoin kuin palkansaajana johtaa ansioturvan menetykseen heti. Työtön menettäisi yhden vaihtoehdon työllistyä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää työttömyys. Tämä ei ole kenenkään etu eikä varmaan kenenkään tavoite.”

Lisäys 25.11. Myös Suomen Ekonomit sekä Suomen journalistiliitto ovat esittäneet skeptisiä näkemyksiä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että esityksen vaikuttavuususarviot ovat jääneet vähintäänkin puolitiehen.

Todettakoon, että en tarkastele asiaa kliinisen neutraalisti. Olen itse fysiikan tohtori ja akateeminen silpputyöläinen: vuodesta 2012 olen ollut työttömänä yhteensä noin vuoden, ja pätkätyösopimuksia on ollut noin seitsemän, pisin muistaakseni neljä kuukautta.  (Taustaksi voi lukea ensimmäisen “Miksi työttömyys halvaannuttaa”). Projektit ovat olleet äärimmäisen mielekkäitä, mutta jos rahoitusta ei ole sitä ei ole.  Minä en tule selviämään tästä lamasta hengissä, ellei järjestelmä mahdollista joustavuutta. Ja nyt tämä esitys halvaannuttaa taas yhden potentiaalisen joustokeinon.  En pysty edes kvantifioimaan sitä raivon määrää, jonka taas kerran tunnen. Mutta pyrin kuitenkin tässä säilyttämään ainakin osan loogisuudestani.

Huom! Saadun palautteen pohjalta olen pohtinut näitä näkemyksiä uudelleen; ks Lisäpohdintaa.  (Teksti on lisätty myös kirjoituksen perään). En vedä tämän kirjoituksen mielipiteitä sinällään takaisin, mutta todellisuus on joka tapauksessa monitahoinen. Ks myös abstraktimpi jatko-osa “Mikä taikasana helpottaisi työttömien tilannetta eniten?”

Mitä esitys aiheuttaa?

Esityksen tulkinta ei ole aivan suoraviivaista. Usean lukemisen jälkeen alan kuitenkin arvella, että yllämainittujen blogien tulkinta on oikea. Nykyinenkin työttömyysturvalaki on periaatteessa armoton: ihminen on joko työtön, palkkatyössä, tai yrittäjä.

Jako on armoton, koska yrittäjällä ei ole mitään sosiaaliturvaa. Joillekin tämä sopii. Useimmille ei.  Ks “Oman elämänsä toimitusjohtajat”.  Yrittäjyys voi olla aivan toimivakin ratkaisu, jos se tapahtuu suunnitellusti ja omasta vakaasta tahdosta. Sen sijaan odottamaton pakkoyrittäjäksi joutuminen on nykylamassa käytännössä itsemurhatuomio.

(Sivuhuomautuksena: väitteeni on helppo ohittaa sillä, että olen hemmoteltu teoreetikko joka ei tiedä yrittäjyydestä mitään. Tämä ei aivan tarkkaan pidä paikkaansa: kun jäin Nokialta työttömäksi, yhtiö kustansi minulle useiden viikkojen yrittäjäkoulutuksen. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Koulutuksen kautta tajusin että yrittäjänä en pärjäisi, eikä pärjäisi käytännössä kukaan lähimmistä tuttavistanikaan. Kuinka moni yrittäjyyttä ihannoiva mahtaakaan tajuta, että 2000 euron kuukausipalkka edellyttää, että liikevaihto on 50 000 EUR vuodessa, aivan minimissään? Tai että yrittäjä ei pysty saamaan edes toimeentulotukea vaikka olisi sananmukaisesti kuolemassa nälkään?)

Vanhassa järjestelmässä on kuitenkin ollut pieni harmaa alue.  Itsensä työllistäminen on tehty äärimmäisen hankalaksi, mutta se on kuitenkin ollut jossakin määrin mahdollista lähinnä (laskutus)osuuskuntien kautta. Niissäkin on ollut sudenkuoppia ja riskejä, eikä osuuskunnan kautta tehty työ esimerkiksi kerrytä työssäoloehtoa.  Ne ovat kuitenkin tarjonneet ainakin teoriassa vaihtoehdon sille, että makaa verkkopaita päällä sohvalla ja juo kaljaa kuten kunnon työttömän kuuluu.

Esitys 94/2015 poistaa tämän vaihtoehdon. Kun laki tulee voimaan 1.1.2016, ihminen joka ei ole turvallisessa vakituisessa työpaikassa on joko sohvalla kaljoitteleva työtön tai hirressä roikkuva pakkoyrittäjä.

Kuinka moniin esitys vaikuttaa?

Kohdassa 4 arvioidaan esityksen vaikutukset. “Oletettavasti suurin osa yritystoimintaa harjoittavista henkilöistä olisi jatkossa työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjiä joko sillä perusteella, että heillä on velvollisuus ottaa yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vakuutus tai sillä perusteella, että he tekevät ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa. Tältä osin yrittäjämääritelmän muuttamisesta ei aiheutuisi työ- ja elinkeinotoimistolle nykyiseen verrattuna lisää työtä.”

Ihan mukavaa, että hallintoylimystölle ei tule uusia rasitteita. Mutta entä hallintoalalamaiset? Kuinka monesta ylipäätään puhutaan?

Ukko.fi-palvelua käyttää blogikirjoituksen mukaan noin 18 000 ihmistä.  Eezy.fi-palvelussa on suunnilleen saman verran.  Muista laskutuspalveluista on vaikea löytää tarkkoja tietoja, mutta yhteensä noin 50 000 lienee järkevä hehtaariluokka.

Noin 50 000 suomalaista saattaa siis tammikuun alussa huomata olevansa pakkoyrittäjiä ja menettäneensä kaiken sosiaaliturvan.  Ei soviteltua ansiopäivärahaa; ei työmarkkinatukea;  ei edes mahdollisuutta toimeentulotukeen.

Toisaalta monilla ei myöskään ole realistisia mahdollisuuksia elättää itseään “yrittäjyydellään”.  Laskutuspalveluhan kannattaa lähinnä siinä tapauksessa, että toiminta on hyvin pienimuotoista. Jos toiminta on vähänkään laajempaa, tulee yleensä halvemmaksi tehdä paperityöt itse kuin maksaa välityspalkkioita.  Ja itsekin tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat rekisteröityneet näihin palveluihin juuri siksi, että yrittäjyys ei tule kysymykseenkään.

Ei pidä ylidramatisoida.  Läheskään jokainen noista 50 000 ihmisestä ei tule hirttämään itseään.  Todennäköisesti suurin osa on jo ainakin henkisesti freelancereita, jolloin siirtyminen viralliseksi pakkoyrittäjäksi ei ole mikään varsinainen elämänmuutos. Jos joku kuitenkin on kuulunut laskutuspalveluun välttääkseen kohtuuttoman yrittäjäriskin… no, toivottavasti itsemurhaluvut eivät sentään tuhansilla nouse ensi vuonna.

Miten tämä on mahdollista?

Olisi helppo syyttää kaikesta perusporvarihallitusta, mutta tällä kertaa tällä älyttömyydellä lienee myös ay-liikkeen tuki.  Ay-liike on pyrkinyt jo pitkään täysin avoimesti murtamaan kilpailijanaan pitämänsä laskutusosuuskunnat. Nyt se siinä onnistuu.

Käytännössä on vaikea nähdä, miten mikään päätös voisi olla enää tätä huonompi. Vielä 80-luvulla saattoi hyvinkin olla perusteltua jakaa ihmiset skalpellilla kahtia palkansaajiin ja yrittäjiin. Mutta jos viimeisen tilaston mukaan työttömiä on 337 000 ja avoimia työpaikkoja 66 000, on selvää että emme enää elä yhteiskunnassa jossa tällainen kahtiajako oli järkevä.  Pätkä- ja silpputyöt ovat pysyvä osa suomalaista todellisuutta, myös akateemisesti koulutetuilla. Asetus 94/2015 toimii täysin tästä todellisuudesta irrallaan.

Prokrustes lienee ollut roolimallina esitystä 94/2015 tehdessä. Jos ihmiset eivät mahdu muottiin hyvällä, niin mahdutetaan sitten pahalla.

LISÄYS

Suomen Yrittäjien Harri Hellsténin kommentti Facebook-sivullaan:

Sosiaalisessa (ja ilmeisesti muussakin) mediassa on tänään puhututtanut eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys 94/2015 (tämä: https://www.eduskunta.fi/…/Hallitu…/Documents/HE_94+2015.pdf), jossa mm. muutetaan työttömyysturvan yrittäjämääritelmää.

Some-raivon on ymmärtääkseni synnyttänyt tämä blogikirjoitus https://www.ukko.fi/hallituksen-ehdotus-omaa-tyota-tekemal…/. Em. blogissa arvellaan, että hallituksen esityksestä seuraa se, että itsensä työllistävät henkilöt jäävät jatkossa ilman ansiosidonnaista työttömyysturvaa, koska heidät luokiteltaisiin yrittäjäksi.

Edellinen blogikirjoitus perustuu ymmärtääkseni puolestaan tähän blogikirjoitukseen https://ytk.fi/…/tyon-pitaisi-kannattaa-aina-mutta-onko-lop….

Asiaa on em. kirjoitusten innoittamana asiaa ihmetelty myös ainakin täällä http://www.zygomatica.com/…/miksi-tyottomyys-halvaannuttaa…/
ja täällä
https://www.facebook.com/ilmanoikeutta/photos/a.1492648137668922.1073741827.1492641697669566/1636465403287194/?type=3&fref=nf ja kauhisteltu mm. sitä, miten tuntityöläiset eivät jatkossa enää saa työttömyysturvaa.

Olen vastannut Suomen Yrittäjissä yrittäjien sosiaaliturvaan liittyvästä yhteiskuntavaikuttamisesta ja edunvalvonnasta nyt kuuden vuoden ajan ja tämänkin esityksen osalta lausunut SY:n suulla sekä esityksen valmistelleen ministeriön että eduskunnan suuntaan. Esityksessä on kyse seuraavasta:

Työttömyysturvajärjestelmämme tuntee sekä työlainsäädännöstä että kaikesta muusta sosiaaliturvalainsäädännöstä poiketen työsuhteisen työntekijän ja yrittäjyyden välissä toimivan ns. omassa työssä työllistyvän henkilön. Käytännössä omassa työssä työllistävä on henkilö, joka ei työskentele työsopimussuhteessa, vaan harjoittaa itsenäisesti ammattiaan, mutta ei toimintansa pienimuotoisuuden (tai ansiotarkoituksen puuttumisen vuoksi) täytä yrittäjän eläkevakuutuksen vakuuttamisvelvollisuuden edellytyksiä. Omassa työssä työllistyvä ei voi vakuuttaa työskentelyään työntekijöiden eikä yrittäjien kassassa koska kyse ei ole työsopimussuhteessa tai YEL-yrittäjänä toimimisesta.

Omassa työssä voi työllistyä päätoimisesti tai sivutoimisesti. Sivutoimisuutta arvioidaan täysin saman lainsäännöksen mukaan kun yrittäjällä. Sivutoiminen omassa työssä työllistyjä voi saada soviteltua työttömyysetuutta. Päätoimisesti omassa työssä työllistynyt voi saada työttömyysetuutta ilmoitettuaan TE-toimistoon toimintansa päättyneeksi.

Yllä on siis kuvattu nykytila.

Hallituksen esityksessä 94/2015 työttömyysturvan yrittäjämääritelmää ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se jatkossa kattaisi myös em. omassa työssä työllistyvistä ansiotarkoituksessa työskentelevät. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että ko. henkilöihin sovellettaisiin jatkossa yrittäjäsäännöksiä, ei omassa työssä työllistymistä koskevia.

ELI:

1. Sivutoimisen toiminnan arvioimisessa sovellettaisiin edelleen samaa pykälää kuin nyt. Jos siis toiminta on sivutoimista nyt ja olosuhteissa ei tapahdu muutoksia, on se sivutoimista jatkossakin ja ko. henkilö voi nauttia soviteltua päivärahaa.

2. Yrittäjämääritelmän piiriin tulevat henkilöt voisivat jatkossa vakuuttaa työskentelynsä yrittäjäkassassa. Tätä mahdollisuutta heillä ei siis tällä hetkellä ole.

3. Jotta nykyisin omassa työssä työllistyvät eivät joutuisi nykyistä huonompaan asemaan muutoksen myötä, on yksityisen elinkeinonharjoittajan (sisältää em. omassa työssä työllistyjät) työttömyysetuudelle pääsemistä samassa hallituksen esityksessä helpotettu.
Heidän osaltaan jatkossa yritystoiminnan lopettamiseksi riittäisi mahdollisen YEL:n lopettaminen sekä ilmoitus TE-toimistoon toiminnan päättymisestä.

Sen lisäksi, että tällä varmistetaan nykyisten omassa työssä työllistyvien osalta saumaton siirtymä yrittäjäkäsitteen alle, tarkoittaa muutos myös sitä, että ne yli 200 000 kaupparekisterissä olevaa toiminimeä sekä varmasti kymmenet tuhannet rekisteröimättömät toiminimi-yrittäjät pääsevät jatkossa entistä helpommin työttömyysturvalla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Y-tunnusta ei enää jatkossa voi pitää synonyyminä yrittäjyydelle, koska verottajan rekistereistä poisto ei enää ole edellytys työttömyysturvalle pääsemiselle.

4. Nykyisin omassa työssä työllistyvät yksinyrittäjät pääsevät uudistuksen myötä myös “nauttimaan” vain yrittäjiä koskevasta poikkeuksesta eli ns. palkansaajaan rinnastettavan yrittäjän käsitteestä. Käytännössä itse asiassa siis heiltä ei välttämättä jatkossa edellytettäisi koko toiminnan lopettamista työttömyysetuudelle pääsemiseksi vaan he voivat saada päivärahaa toimeksiantojensa välissä.

MITÄ UUDISTUKSESTA SIIS SEURAA:

1. Nykyisin omassa työssä työllistyvien osalta mikään ei käytännössä muutu, vaikka heidät lainsäädännössä luokitellaan uuteen ryhmään. Paitsi, että he voivat jatkossa vakuuttaa työskentelynsä työttömyysturvassa. Ja he voivat saada helpommin työttömyysetuutta toimeksiantojen välissä.

2. Valtava määrä toiminimi-yrittäjiä pääsee helpommin työttömyysetuudelle ja toiminimiyrittäjän työttömyysturvariski pienenee.

3. Työntekijän työttömyysturvalle ei tapahdu yhtään mitään.

MITÄ UUDISTUKSESTA EI SEURAA:

1. Kenenkään työttömyysturva ei katoa mihinkään.

2. TE-toimistojen virkailijoiden osaaminen ja ymmärrys ei lakimuutoksen myötä tietenkään lisäänny mihinkään. TEM:llä on suuri vastuu saada järjestelmän soveltaminen vastaamaan lain tarkoitusta ja odotusaika päätösten osalta kohtuulliseksi.