[Kirjoitus on maaliskuulta 2015. Nyt kesäkuussa 2015 näyttää kuitenkin siltä, että juuri näin tapahtuu: valtio haluaa emoyhtiön mukaan, koska mikään rehellinen kaupallinen taho ei lähde. Lisäksi valtio joutunee maksamaan käynnistämisen lähes kokonaan, eli ottamaan kaikki riskit].
Helsingin sanomien pääkirjoituksessa kehutaan estoitta Talvivaaran uusinta yritysratkaisuyritystä. Pääkirjoituksessa on yksi jokseenkin ainutlaatuinen kommentti.
“Emon edustajat ovat periaatteessa kaupan kannalla, mutta samalla tehdään selväksi, että uusien ostajien kannattaa antaa jonkinlainen omistusosuus uudesta yhtiöstä vanhoille omistajille. Asia on ymmärrettävä siten, että jos tällainen siivu on tiedossa, prosessissa kukaan ei asetu hankaloittamaan asioita.”
Juuri näin ei missään nimessä markkinataloudessa toimita. Jos yhtiö markkinataloudessa epäonnistuu, omistajat menettävät rahansa, brutaalisti ja armotta.
Mediassa on keskitytty heruttamaan sääliä piensijoittajien menetyksistä paitsi iltapäivälehdistössä myös Ylessä. Sääli on tässä tapauksessa sairautta. Varsinkin viime vaiheessa piensijoittajat ostivat osaketta pikavoittojen halussa. Mikä laulaen tulee se viheltäen menee, markkinataloudessa.
Emoyhtiön uhkausta ei jostain syystä ole tarkemmin avattu julkisesti, mutta entinen toimitusjohtaja on avannut sitä näin: “Perän mukaan ilman emoyhtiötä ja tiettyjä emoyhtiön omistuksia kaivosta ei voi käyttää.”
Uhkaus tuskin voi pitää paikkaansa. Jos emoyhtiö ylipäätään jotakin omistaa, omaisuus (laitteistot tai IPR) myydään konkurssissa. Jos emoyhtiöllä on aidosti ainutlaatuisia osaajia, heidät palkataan hyvällä rahalla uuteen yhtiöön. Käytännössä kyseessä tuntuisi lähinnä olevan vanhan johdon kiristysyritys.
Mitä tapahtuu jos tällainen kiristys menee läpi? Yksinkertaista: emme silloin elä markkinataloudessa, vaan gangsterivaltiossa. Tarpeeksi suuri oligarkki pystyy saamaan läpi vaatimuksia, joista pk-yrityksen johto naurettaisiin suoraan pihalle — ja valtakunnan päälehti vielä pitää tilannetta hyväksyttävänä.
Oikastaan tilanne voi silloin olla vielä huonompi.
Periaatteessa uusi yhtiö on riippumaton ja voi hyväksyä millaisia ehtoja tahansa. Käytännössä valtiolla on 15% omistusoikeus Terrafame-yhtiön kautta ja käytännössä tätäkin suurempi mahdollisuus vaikuttaa kaupan ehtoihin. Jos Terrafame haluaa antaa kädenojennuksen vanhoille omistajille poliittisista syistä, se pystyy kyllä sen tekemään, varsinkin jos ojennus on pois sen 15% osuudesta. Pääomistaja Audleylla on tuskin silloin mitään asiaa vastaan tai sen puolesta.
Ainoa ongelma? Tuo ei ole kovinkaan kaukana jonkinasteisesta fasismista — valtion ja yritysten liittoutumasta. On ennen muuta muistettava, että emoyhtiön suurin yksittäinen omistaja on valtio. Solidiumin 120 miljoonaa yhteisiä verorahoja haihtuu konkurssissa. On ymmärrettävää, jos valtio haluaa suojella omia sijoituksiaan.
Niin se ei kuitenkaan voi tehdä, juuri siksi että se on valtio. Viime kädessä valtio tekee kaikki pelisäännöt. Näiden sääntöjen on oltava kaikille samat. Suomessa säännöt ovat selvät: valtio voi osallistua teolliseen toimintaan, mutta se ei voi häiritä vapaata kilpailua. Emoyhtiön henkiin jättäminen poliittisista syistä jos mikä olisi vapaan kilpailun sääntöjen rikkomista.
Tästä kaupasta (mikäli se toteutuu) voi olla montaa mieltä. Kannattaa silti tarkkailla ennen muuta sitä, mitä tapahtuu vanhalle emoyhtiölle. Säälimätön konkurssi tarkoittaa, että valtio toimii suurin piirtein normaalien markkinatalouden sääntöjen mukaan. Vanhojen omistajien pelastaminen tarkoittaa… vaikea sanoa mitä täsmälleen, mutta mitään hyvää se ei ainakaan tarkoita.
Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).
(Kuvalähde: izquotes.com)
