Talvivaara 52: Mitä ei pidä kysyä?

Mitä tarkoittaa “varautumisen laiminlyönti”?

Talvivaaran tilanne on mahdollisimman sekava, ja valtion tiedotus ehkä vielä sekavampaa. Ministeri on julkisesti puhunut mahdollisuudesta, että ympäristönsuojelulain poikkeuspykälää 123 käytettäisiin perustelemaan poikkeusjuoksutukset luontoon.

Oikeusasiantuntijoiden mukaan tämä on vähintäänkin kyseenalainen ajatus.  Ympäristönsuojelulaki muuttui vuonna 2014, ja uuden lain pykälä 123 vastaa vanhan lain pykälää 62.  Talvivaara käytti vuosina 2012-2013 pykälää 62 yli kymmenen kertaa oikeuttamaan erilaisia poikkeustoimia, ja korkein hallinto-oikeus on sittemmin todennut että pykälää ei voi käyttää niin vapasti. Uusi pykälä 123 on jopa tiukempi kuin vanha 62 (ks Talvivaara 50 sekä Talvivaara 51).

Tilanne on kuitenkin epätoivoinen. Todennäköisesti joka tapauksessa ajaudutaan tilanteeseen, jossa ympäristölupaehtojen mukaisesti toimiminen on mahdotonta. Jos ympäristölupaa on pakko rikkoa, miten silloin tulee toimia?

Talvivaaran konkurssipesän nykyinen johto ei todennäköisesti ole vastuussa siitä, miten huonoon tilanteeseen laitos ajettiin ennen kuin se kaatui valtion käsiin. Valtio ei siis välttämättä ole syyllinen siihen, että luvan mukaisesti on mahdotonta toimia.  Siitä huolimatta valtion on nyt tehtävä päätöksiä (tai luotettava onneensa).

Onko ympäristönsuojelulaissa muita pykäliä, jotka voisivat liittyä tuollaiseen pakkotilanteeseen? Kolme pykälää saattaisi tulla kyseeseen. Kaikkien tarkka tulkinta on hankalaa, eivätkä ne varsinaisesti tarjoa ulospääsyä ongelmasta.

Pykälä 7

“7 §  Velvollisuus ehkäistä ja rajoittaa ympäristön pilaantumista

Toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintansa päästöt ympäristöön ja viemäriverkostoon mahdollisimman vähäisiksi.”

Talvivaaran riskitaso kullakin hetkellä on periaatteessa melko yksinkertaisesti määritelty: padot ovat vaarassa, jos veden pinta nousee sallitulle ylärajalle.  Sen jälkeen padon vuotamisen tai murtumisen vaara kasvaa nopeasti.

Vaihtoehtoina on siis joko antaa padon täyttyä yli ja ottaa pieni riski suuresta äkillisestä päästöstä, tai tehdä varma poikkeusjuoksutus jonka päästömäärä pystytään arvioimaan ja ennakoimaan. Kumpi näistä “rajoittaa [pilaantumisen] mahdollisimman vähäiseksi”? Tuo on lähes kompakysymys, koska näitä riskejä on käytännössä mahdoton määritellä yhteismitallisesti.

Mahdollisimman vähäinen ympäristön pilaantuminen tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä, että kaikki turvalliset tilat käytetään ensin. Käytännössä tämä tarkoittaa myös avolouhosta. Avolouhokseenhan on laillista juoksuttaa myös sulfaattipitoista vettä (ks Talvivaara 51).  Ympäristövahingot ovat tällöin pienimmät.

Vasta kun kaikki tila on todella käytetty, juoksutus jokiin alkaa olla pakollinen vaihtoehto jos se estää patojen murtumisen.  Tällöin myös pykälän 123 käyttö, siis ilmoituksen teko, saattaisi olla perusteltua, jos muut keinot on jo aidosti käytetty.
Pykälä 14
“14 §   Pilaantumisen torjuntavelvollisuus

Jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta, toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin pilaantumisen tai sen vaaran ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on muutoinkin havaittuaan, että toiminta ei täytä sille tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin vaatimusten noudattamiseksi.”

Pykälä siis velvoittaa vahinkojen ja haittojen rajoittamisen mahdollisimman vähäiseksi. Käytännössä jokiin juoksuttaminen on parempi vaihtoehto kuin patojen murtuminen. Jos siis nämä kaksi ovat aidosti ainoat vaihtoehdot, juoksuttaminen on luultavasti oikea ratkaisu.

Toisaalta, tuossa on mm termit “viipymättä” ja “havaittuaan, että toiminta ei täytä” . Talvivaarassa puutteet on nyt havaittu, julkisesti ja kovaan ääneen. Mihin tarpeellisiin toimiin on ryhdytty?

Pykälä 20

“20 §  Yleiset periaatteet ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että:

1) menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate);

2) noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate).”

Vaihtoehtoisissa ratkaisuissa tulee valita ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate. Toisaalta ratkaisun tulee olla tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas. Mikäli yhtiö menee ratkaisun takia konkurssiin, on vaikea ajatella että se olisi kustannustehokas. Tämäkään pykälä ei siis anna yksiselitteistä vastausta.

Pykälä 123

Olennaista pykälän 123 soveltamisessa on tilanteen ennakoimattomuus. Jos ennakoimattomaan tilanteeseen kuitenkin joudutaan, niin  “…on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä…”   Edellytys siis on, että poikkeustilanne on jo tapahtunut.

Etukäteen tehty ilmoitus ei ole tämän pykälän mukaista, koska silloin tilanne ei voi olla ennakoimaton. KHO:n päätökset liittyvät juuri tähän seikkaan. Tilanne on melko pirullinen: jos etukäteen tiedostetaan että tilanne on odottamaton, se ei voi olla odottamaton.

Sama pykälä myöhemmin:

“Viranomaisen on ilmoituksen johdosta tehtävä päätös ja annettava tarpeelliset määräykset toiminnan palauttamiseksi lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaiseksi sekä tilanteesta aiheutuvan haitan ja vaaran poistamiseksi ja samalla asetettava määräaika, johon mennessä tämä on tehtävä. Lisäksi on tarvittaessa annettava toiminnan harjoittajan suunnitelman ja muun tiedon perusteella väliaikaiset määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräykset voidaan antaa tai toiminta kieltää, vaikka ilmoitusvelvollisuus olisi lyöty laimin.”

Jos siis lähdetään siitä, että ilmoitus tehdään, kun jotain on jo tapahtunut ja sitten viranomainen antaa määräykset (asianosaisia kuultuaan), niin Talvivaara ehtii juoksuttaa huomattavia määriä vettä ennen kuin päätös tulee. Päätöksestä voi valittaa, mutta valitus ei kohdistu Talvivaaraan, vaan viranomaiseen ja päätökseen. Talvivaaraa ei saa vastuuseen hallinnollisin keinoin, vaan ainoastaan rikosoikeudellisin.

Talvivaaralle paras taktiikka?

Talvivaaran kannalta paras taktiikka menisi luultavasti seuraavasti:

Tulisi olla aivan hiljaa pykälien tulkinnasta ja ylipäätään välttää puhumista. Nyt vesitilanteella yritetään painostaa viranomaisia, mutta tämä tuskin onnistuu. Jos mahdollisesta poikkeustilasta kerrotaan etukäteen, se ei enää ole odottamaton poikkeustila.

Jos on mahdollista itse päättää milloin hätätilanne iskee päälle, sen kannattaa iskeä päälle perjantaina kello 16 jälkeen, tai mieluiten pääsiäistä ennen torstai-iltana.  ELY-keskusten päivystyskapasiteetista ei ole tietoa, joten parhaassa tapauksessa ilmoitus ehdittäisiin käsitellä vasta seuraavana arkipäivänä (pääsiäisenä melkein 100 tunnin kuluttua). Kun juoksutusnopeus voi olla hyvinkin 2000 kuutiota tunnissa, vettä saattaisi olla maastossa satoja tuhansia kuutioita ennen kuin viranomainen ehtii edes avata sähköpostin. Kun päätöksenteko kestää oman aikansa (sisältäen mm yhtiön kuulemisen), puoli miljoonaa kuutiota saatettaisiin hyvinkin saada juoksutettua kaikissa olosuhteissa.

Yhtiö voisi väittää, että se toimi pykälien 7, 14 ja 20 perusteella ja teki siksi 123:n vaatiman ilmoituksen.  On täysin mahdollista, että KHO aikanaan toteaisi, että rikokseen ei ole syyllistytty,.  Jos juoksutushetkellä kertakaikkiaan on  jäljellä vain kaksi vaihtoehtoa, juoksutus on niistä pienempi paha.

Lain mukaisin taktiikka?

Talvivaaran ongelmat on nyt tunnistettu, joten pykälien 7, 14, ja 20 perusteella niitä vastaan täytyisi nyt varautua. Ennen muuta olisi etsittävä ympäristön kannalta parhaat ratkaisut, jos sellaisia on.

Julkisuudessa on esitetty, että mitään muita vaihtoehtoja ei olisi kuin juoksutus luontoon. Tämä ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa: kaivokseen juoksutus on täysin fyysisesti mahdollinen vaihtoehto. Se on kuitenkin ehkä taloudellisesti mahdoton, jolloin se ei välttämättä olisi pykälän 20 mukaisesti kustannustehokas.

Voi olla, että asian laillisuus on mahdollista selvittää vasta jälkikäteen oikeusteitse. Toisaalta, vielä olisi aikaa selvittää se. Selvityksen tekemisessä olisi vain se pirullinen puoli, että sen jälkeen pykälän 123 käyttäminen olisi entistä mahdottomampaa. Mahdollinen poikkeustilannehan ei olisi enää ennakoimaton, kun se on jo tunnistettu selvityksessä.

Toisaalta, jos selvityksiä ei tehdä, onko silloin syyllistytty varautumisen laiminlyömiseen?  Talvivaaran tilanne tiedetään nyt, ja kevättulviin on vielä aikaa. Pykälät 7, 14 ja 20 antavat vahvasti ymmärtää, että vahinkoja tulee estää nimenomaan ennakolta. Yrityksellä on myös selvillälovelvollisuus omasta toiminnastaan.

Kaikille helpoin taktiikka?

Kaikille olisi helpointa, ettei kukaan esittäisi näitä kysymyksiä.

Kaikille hankalin taktiikka?

Kaikille olisi hankalinta, jos joku esittäisi näitä kysymyksiä.

Jos kysymykset on esitetty, herää esiin kysymys olisiko ne pitänyt tiedostaa? Ja jos olisi, olisiko pitänyt aloittaa varautuminen? Ja jos ei aloitettu, onko kyseessä varautumisen laiminlyöminen? Jos on, kuinka suuri rikos on kyseessä, ja ketä siitä syytetään?

Nyt kysymykset on joka tapauksessa esitetty. Yhtäkään vastausta niihin ei tosin löytynyt.

Kirjoitus on tehty yhdessä Pertti Sundqvistin kanssa.  Kirjoittajat kuuluvat Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Edelliset aiheeseen liittyvät kirjoitukset: Talvivaara 50:  62 != 123 sekä Talvivaara 51: Salaliiton anatomia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).