Minkälainen on maailma, jossa kaikki juonivat ja valehtelevat aina, kaikille, koko ajan, kaikesta?
Talvivaaran toimitusjohtaja on Talouselämän haastattelussa päästellyt täyslaidallisen vastuullista ministeriä ja valtiota vastaan, ja syyttää ministeriä valehtelusta. Kaikki oli kunnossa aina marraskuun 2014 konkurssihetkeen saakka, ja vasta konkurssi on aiheuttanut ongelmat. Valtio on tiennyt ongelmista koko ajan, joskaan mitään ongelmia ei tietenkään varsinaisesti ole ollut. Toimitusjohtajasta ja kaivoksen työntekijöistä ollaan tekemässä uhrilampaita.
Olisi helppoa kuitata haastattelu katkeran häviäjän vainoharhaisena riehumisena. Tyylillisesti haastattelu kuulostaakin välillä hiukan Karpolla-on-asiaa-huru-ukkotyyliseltä tilitykseltä. Mutta. Kaikkein paranoidein väite onkin itse asiassa erittäin mielenkiintoinen.
“Talvivaarassa on pakko lähteä poikkeusjuoksutuksiin, ja sille on löydettävä syy. Poikkeusjuoksutukset ovat mahdollisia vain, jos ilmenee jokin ‘ennalta-arvaamaton asia’. Jos annetaan kuva, että vanha johto on ollut vastuuton ja johtanut harhaan, sitä voi ehkä sanoa ennalta-arvaamattomaksi”, Perä epäilee Vapaavuoren motiiviksi.
Leikitään paholaisen asianajajaa, ja oletetaan että toimitusjohtaja olisi oikeassa. Millaisen salaliiton se valtion puolelta vaatisi?
Taustaa
Taustalla on vastuullisen ministerin heitto siitä, että Talvivaaran vesiongelmien ratkaisemiseksi voi olla pakko käyttää ympäristönsuojelulain poikkeustilannepykälää 123.
Laki muuttui vuonna 2014. Vuosien 2012-2013 aikana Talvivaara väärinkäytti vanhan lain poikkeustilannepykälää 62 yli kymmenen kertaa. Korkeimman oikeuden päätöksen joulukuussa 2014 antaman päätöksen mukaan pykälää 62 ei voi käyttää kuten Talvivaara teki.
Tilanne muuttuu kuitenkin mielenkiintoiseksi juuri siksi, että ympäristönsuojelulaki muuttui. Vanha pykälä 62 on nyt uusi pykälä 123. Käytännössä pykälät ovat identtisiä (ks Talvivaara 50). Siksi ministerin näkemys on hieman hämmentävä.
Myös Vihreän Langan haastattelema ympäristöoikeuden professori piti ajatusta erikoisena. Laki ei lakkaa velvoittamasta vain siksi, että sen numerointi sattuu muuttumaan. Uusi pykälä 123 on vieläpä ankarampi kuin vanha 62.
Missä olosuhteissa pykälää 123 voisi käyttää?
Pykälä 123 saattaisi ehkä, mahdollisesti, hypoteettisesti olla edelleen käyttökelpoinen mikäli
- Toiminnanharjoittaja olisi vaihtunut konkurssissa, ja kaikki avainhenkilöt irtisanoutuneet ja vieneet tietotaidon mukanaan
- Uusi toiminnanharjoittaja ei tietäisi taustoista mitään, eikä se olisi kyennyt millään tavalla varautumaan
- Uusi toiminnanharjoittaja ei olisi edes tiennyt, että sen pitäisi varautua johonkin.
- Vanhat avainhenkilöt olisivat aktiivisesti hävittäneet kaikki tietonsa.
- Kukaan muu Suomessa ei hallitsisi teknologiaa
Sinällään kaikki ympäristölupavelvoitteet koskevat koko ajan myös konkurssipesää, mutta jos konkurssipesästä on kadonnut kaikki osaaminen, ei se millään mahtikäskyllä yht’äkkiä palaa.
Vertailukohta voisi olla esimerkiksi jätehuoltoyritys, joka on kaikessa hiljaisuudessa kärrännyt ongelmajätteitä ympäri maakuntaa. Ennen kiinnijäämistään toimitusjohtaja ja kaikki avainhenkilöt karkaavat maasta ja hävittävät paikkatiedot. Käytännössä tilanteen pelastaminen jää tällöin kunnan harteille. Jos kunta joutuu oikomaan, sitä on vaikea syyttää.
Näyttää jokseenkin selvältä, että nuo ehdot eivät toteudu. Valtio perusti heti marraskuun alussa oman kahdeksan hengen Talvivaara-toimiston. Kainuun ELY-keskus on käynyt paikan päällä 1-2 kertaa viikossa. Mediassa on kehuttu sitä, miten sitoutuneesti avainhenkilöt ovat yhtiöön jääneet konkurssista huolimatta. Käytännössä ministerin yllätyshyökkäys on ensimmäinen kerta, kun kaivoksen toimintaa kritisoidaan näin rajusti.
Valtion tiedotuksesta ei käy ilmi, milloin ja millä tavalla Talvivaaran yllätykset ovat tulleet esille. Ovatko vasta aivan viime viikkoina, ja siksi tämä yllätystiedottaminen? Jos kaikki on tullut yllätyksenä helmikuun lopussa, niin mitä valtio on tehnyt marraskuusta tammikuuhun? Jos asiat olivat tiedossa jo marraskuussa, miksi ulostulo vasta nyt?
Ei ole kovin uskottavaa, että ministeri olisi vaikkapa viime viikolla saanut yllätysraportin, joka on muuttanut kaiken yhdellä kertaa. Tietoa on ollut, vaikka sitten sirpaleista. Raporttia ja dokumenttia on siirtynyt paikasta toiseen.
Jotta 123-kuvio toimisi, se käytännössä vaatisi että ministeri, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Kainuun ELY-keskus ja kaikki muut toimijat olisivat luoneet tehokkaan salaliiton jonka tarkoitus on todistaa että kukaan ei ole tiennyt mitään.
Talvivaaran ympärillä on nähty jo kaikki mahdollinen, joten ei tuollainen salaliitto periaatteessa mahdoton ole.
Huomattavasti todennäköisempää kuitenkin on, että asiaa ei yksinkertaisesti ole mietitty sen tarkemmin läpi. Pykälä 123 on viimeinen oljenkorsi, joka on heitetty ilmaan kun muutakaan ei enää ole. Tarinassa saattaa olla aukkoja, mutta hällä väli.
Eikö muuta vaihtoehtoa sitten ole?
Siedettävää vaihtoehtoa ei ole, mutta yksi sietämätön on: juoksuttaminen avolouhokseen. Tällainen juoksutus ei edes ole ympäristöluvan vastaista.
(Ks KaiELY:n hallintopakkopäätös 19.6.2014, kohta Perustelut. Joulukuussa 2013 yhtiö juoksutti avolouhokseen väkevää raffinaattiliuosta, minkä KaiELY tässä totesi laittomaksi, ja josta toimitusjohtaja on saamassa rikossyytteen. Ympäristöluvan mukaista sulfaattipitoista vettä avolouhokseen kuitenkin saa juoksuttaa. Kiitän Pertti Sundqvistiä tämän huomaamisesta).
Lopullinen ratkaisu se ei ole, vaan jollakin aikataululla avolouhoksenkin vesi on puhdistettava. Avolouhokseen johtaminen kuitenkin antaisi vuosikausia lisää aikaa pohtia, mitä pitäisi tehdä.
Yhtiö tosin menisi lopullisesti konkurssiin, kun louhiminen muuttuu mahdottomaksi. Kovin kauan päätöksen kanssa ei voi aikailla, koska avolouhokseen pumppaaminen ei aivan käden käänteessä tapahdu, ja kevättulvat uhkaavat jo. Mikäli pumppaus ei ala muutaman viikon sisällä, se tuskin alkaa ollenkaan.
Onkin mielenkiintoista nähdä, miten konkurssipesä (eli valtio) lopulta priorisoi tässä tilanteessa.
- Tekeekö se rehellisen mutta valtavan kivuliaan liikkeen joka kaataa kaivoksen lopullisesti, ja alkaa täyttää louhosta ennen kuin riskit aktualisoituvat?
- Ottaako se riskin olla tekemättä mitään, ja toivoo että mikään pato ei vuotaisi tai muutakaan pahaa tapahtuisi tänä keväänä?
- Odottaako se vielä akuutimpaa tilannetta, käyttää viime hetkellä pykälää 123 riittämättömin perustein, ja toivoo että viranomaiset ovat pelissä mukana ja että ainakaan raskaita syytteitä ei tule kenellekään?
- Vai yrittääkö se rakentaa aktiivisen salaliiton, jonka avulla pykälän 123 käyttö saataisiin jo nyt näyttämään perustellulta?
Mikä tahansa noista skenaarioista on periaatteessa mahdollinen. Viimeisin tuntuu kuitenkin eniten kaukaa haetulta. Kyllä salaliittoja maailmassa on, mutta useissa tapauksissa typeryys ja epätoivo ovat paljon parempia selityksiä. Tämä on sellainen tapaus.
