Talvivaara 50: 62 != 123

Talvivaara yllättää taas, tai on yllättämättä.  Kainuun Sanomien mukaan yhtiöllä on  taas edessä samanlainen tilanne kuin keväällä 2013: sulfaattipitoisia vesiä on liikaa, ja niitä on voitava juoksuttaa ulos tai ympäristökatastrofi uhkaa.

Lehden uutista on syytä siteerata pitkästi, jotta pystyy ymmärtämään mitä yritetään hämärtää.

“- Jos avin päätös on kielteinen tai ei ehdi ennen altaiden täyttymistä, konkurssipesälle jää ainoaksi mahdollisuudeksi päästää jätevesiä hallitusti ympäristönsuojelulain 123. pykälän mukaan ilmoitusmenettelyllä, totesi Vapaavuori keskiviikkona.

Vapaavuoren mukaan on parempi päästää puhdistettuja jätevesiä hallitusti luontoon kuin joutua tilanteeseen [sic]

Talvivaara käytti lisäjuoksutuksissaan aikaisempina vuosina saman lain 62. pykälää toistuvasti niin, että oikeus kielsi sen.

Lain 123. pykälässä puhutaan onnettomuudesta, ennakoimattomasta tuotantohäiriöstä ja muusta niihin rinnastettavasta yllättävästä ja toiminnasta riippumattomasta poikkeuksellisesta syystä, joiden mukaan ympäristölupaa ei voi noudattaa.”

Teksti vaikuttaa ensi alkuun jotenkin epäkoherentilta, mutta se johtuu siitä että ympäristönsuojelulaki on muuttunut tässä välillä.  Keväällä 2013 oli vielä käytössä vanha laki, joka muuttui 1.9.2014. Talvivaara pystyy ehkä käyttämään taas kerran juristeriaa hyväkseen.

[Edit klo 19:17.  Tarkka lukija on arvioinut, että kirjoituksessani on luultavasti virhe. Tämäntyyppinen juristeria toimisi USA:ssa, mutta suomalaisessa käytännössä lainmukaisuus määritellään silloin, kun laki hyväksytään.  Alla oleva ei siis välttämättä todellisuudessa pidä paikkaansa, mutta artikkelin perusteella ainakin ministeri Vapaavuori on kuitenkin  ymmärtänyt asian näin.]

Jo tammikuussa 2013 arvioin itse, että 62-poikkeustilan käyttö ei olisi ympäristönsuojelulain mukaista (Talvivaara 3).  Kevääseen mennessä tilanne alkoi näyttää siltä, että Talvivaara piti lakia pilkkanaan (Talvivaara 4) ja että myös Kainuun ELY-keskus oli juonessa mukana (Talvivaara 7).  Huhtikuussa osoittautui, että Talvivaara oli käyttänyt pykälää hyväkseen jo peräti kymmenen kertaa, siinä missä useimmat yritykset eivät joudu milloinkaan turvautumaan siihen (Suomen Luonto 16.4.2013).

Joulukuussa 2014 Korkein hallinto-oikeus lopulta päätti, että lakia ei todellakaan pysty venyttämään tällä tavalla (ks oikeuden päätös). Mitään oikeudellisia seuraamuksia näistä poikkeamista ei  Talvivaaralle seurannut, mutta KHO:n päätös tukki tämän porsaanreiän täydellisesti.

Vai tukkiko?

Ei.

KHO:n päätös viittaa vanhaan lakiin. Uudessa laissa on uusia asioita ja uusia pykälänumerointeja. Vanha laki löytyy täältä; uusi laki löytyy täältä.  Vanhaa pykälää 62 vastaa nyt pykälä 123. Liitteessä on listattu molemmat pykälät.

Periaatteessa tilanteessa ei ole mitään epäselvää: laki on muuttunut, ja uutta noudatetaan.  Tämä on oikeusvaltion vahva periaate.

Hauskaa tilanteessa on kuitenkin se, että laki itse asiassa ei ole muuttunut. Ainakaan tuon pykälän osalta.  Näin on jo arvioinut mm Sakari Timonen omassa blogissaan. Olen itse laittanut liitteeseen vanhan ja uuden lain pykälät vertailuun, ja tummentanut identtiset kohdat. Maallikon silmin noissa pykälissä puhutaan täsmälleen samasta asiasta.

Samaa asiaa ei kuitenkaan ole erikseen vielä oikeusasteissa todettu laittomaksi uuden lain mukaan, joten sen saa tehdä. Talvivaara kykenee siis kaikessa rauhassa tekemään juoksutukset, koska lainmukaisuus määritellään vasta jälkikäteen, eikä yhtiölle tule sanktioita vaikka sen katsottaisiin jälkikäteen toimineen väärin.

Ennuste

Epäilemättä Talvivaara tulee käyttämään tätä pykälää; epäilemättä asiasta tullaan valittamaan (jo ympäristöministeriönkin kannattaisi valittaa ennakkopäätöksen takia); epäilemättä hallinto-oikeus käsittelee ilmoituksen vuoden 2015 lopulla ja toteaa ettei niin olisi saanut tehdä; epäilemättä asiasta valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen; epäilemättä KHO vuoden 2016 toteaa ettei niin tosiaan olisi saanut tehdä, ja antaa uuden päätöksen joka estää Talvivaaraa käyttämästä tätä porsaanreikää enää vuoden 2017 jälkeen.

Aion lukaista tämän blogikirjoituksen uudestaan läpi keväällä 2017 ja katsoa miten lähelle arvaukseni meni.

Taas siis tullaan kuluttamaan satoja tuhansia euroja verorahoja ja oikeuden aikaa, ja päätymään samaan pisteeseen jossa ollaan nytkin — paitsi että Talvivaara on saanut vapaasti juoksuttaa jätevesiä ehkä vuoden tai kaksikin.  Hyvä juristi on todellakin ihmisen paras ystävä.

 

LIITE: VANHA JA UUSI LAKI

Identtiset osat tekstiä on tummennettu.

Vanhan lain pykälä 62:

Poikkeukselliset tilanteet

Jos onnettomuudesta, tuotantohäiriöstä, rakennelman tai laitteen purkamisesta tai muusta niihin rinnastettavasta syystä aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että siitä voi aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jätteen määrän tai ominaisuuksien vuoksi erityisiä toimia jätehuollossa, on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä valvontaviranomaiselle.

Jos muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta, toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle.

 Uusi laki

123 §  Poikkeuksellinen tilanne luvanvaraisessa ja rekisteröitävässä toiminnassa

Jos onnettomuudesta, ennakoimattomasta tuotantohäiriöstä tai muusta niihin rinnastettavasta yllättävästä, toiminnasta riippumattomasta poikkeuksellisesta syystä taikka rakennelman tai laitteen purkamisesta luvanvaraisessa tai rekisteröitävässä toiminnassa aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että aiheutuu tilanne, jonka vuoksi ympäristölupaa tai toimintaa koskevan valtioneuvoston asetuksen vaatimuksia ei voida noudattaa tai tilanne, jossa voi aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jätteen määrän tai ominaisuuksien vuoksi tavanomaisesta poikkeavia toimia jätehuollossa, on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, taikka valtion valvontaviranomaiselle, jos valtion ympäristölupaviranomainen myöntää toimintaan ympäristöluvan, tai 116 §:n 2 momentin mukainen ilmoitus on tehty valtion valvontaviranomaiselle. Toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan on viipymättä ilmoituksen jälkeen toimitettava viranomaiselle suunnitelma, jonka mukaisesti toiminnan päästöjä ja jätteitä sekä niistä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista voidaan rajoittaa poikkeuksellisen tilanteen aikana.

Viranomaisen on ilmoituksen johdosta tehtävä päätös ja annettava tarpeelliset määräykset toiminnan palauttamiseksi lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaiseksi sekä tilanteesta aiheutuvan haitan ja vaaran poistamiseksi ja samalla asetettava määräaika, johon mennessä tämä on tehtävä. Lisäksi on tarvittaessa annettava toiminnan harjoittajan suunnitelman ja muun tiedon perusteella väliaikaiset määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräykset voidaan antaa tai toiminta kieltää, vaikka ilmoitusvelvollisuus olisi lyöty laimin.