Huomasin yllättäen päässeeni fanittamaan Marko Erolan Talvivaara-kirjaa. Kirjassahan kaikki Talvivaara-skeptikot teilataan perusteellisesti. Itsekin sain kuulla kunniani, tosin paljon ystävällisemmin kuin kukaan muu kriitikko.
Kuvittelin olleeni melko tyly kuvaillessani kirjaa vainoharhaiseksi ja journalistin eettisten sääntöjen vastaiseksi (Talvivaara 46) ja todetessani, että kirjan peruspremissi on virheellinen (Talvivaara 47). Siksi olin hiukan yllättynyt, kun huomasin kirjan Facebook-sivulla tällaisen nimissäni esitetyn kehun.
Lainaus on hieman yllättävä, mutta tarkistin: kyllä se on aivan sanantarkka. Noin olen tosiaan sanonut kirjoituksessa Talvivaara 46.
Ja kyllä, kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että olen käytännössä sanaton.
Konteksti kuitenkin hieman muuttuu, kun katsotaan myös tekstiä tuon siteerauksen ympärillä. Tässä koko teksti:
“Kun tekstiä kahlaa läpi, todellisia syyllisiä näyttävät olevan ainakin seuraavat: luontoaktivistit, ahneet naapurit, Suomen luonnonsuojeluliitto, Ville Niinistö, Vihreät, Nyrstar, Suomen Luonto-lehti, Vihreä Lanka, Long Play -julkaisu, Yle, MTV3, Kauppalehti, Helsingin Sanomat, ympäristöministeriö, Kainuun ELY-keskus, syyttäjänvirasto, ja ehkä pahimpana kaikista Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Vaasan hallinto-oikeus.
Ei salaliittoteoria muuksi muutu, vaikka sitä muuksi väittäisikin. Tällaisen kokonaisuuden edessä on järkevintä vain vaieta. Osa Erolan tekstistä vaikuttaa hyvinkin kirkasjärkiseltä ja terävältä. Osa Erolan kritiikistä on aivan varmasti aiheellista. Valitettavasti vain on täysin mahdotonta arvioida, mikä osa.”
Kyllä, olin kirjan luettuani sanaton. Sanattomaksi minut kuitenkin veti Erolan vainoharhaisuus, ei Erolan taidokkuus.
Tämä esimerkki osoittaa piinaavan kliinisesti, miksi kukaan Talvivaara-kriitikko ei ole alentunut väittelemään Erolan kanssa, eikä tule alentumaan. Koko kirja on kirjoitettu juuri tällä tekniikalla. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa, sitä saatetaan vääristellä.
Yksi esimerkki siitä miten tekniikkaa toimisi muualla: Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan “liito-oravan kolopuut voi esimerkiksi hakata polttopuiksi, koska kotitarvehakkuusta ei tarvitse tehdä metsänkäyttöilmoitusta”. Niin siellä sanotaan. Sanantarkasti.
Joskus raja ärhäkän kriitikon ja trollin välillä on hiuksenhieno. Tällä kertaa ei ole. Trollille ei kannata antaa minkäänlaista turhaa huomiota, ja siksi Erola saa jatkossakin kiehua yksin omassa liemessään.
LISÄYS klo 13:28
Erola on tarkentanut näkemystään FB-sivullaan, ja liitän vastineen sellaisenaan. Sen perusteella en koe tarvetta muuttaa näkemystäni, enkä myöskään näe syytä syvempään keskusteluun.
Milloin ryhdytään tarkastelemaan vaikeinta asiaa, bioliuotuksen toimivuutta? Miksi se sivuutetaan kaikissa dokumenteissa, kirjoissa ja muissa pohdinnoissa? Sehän, loppujen lopuksi, ratkaisee kaivoksen tulevaisuuden.
Tuo on aidosti hankala kysymys, kun miettii mitä toimivuus tarkkaan attaen *tarkoittaa*. Kyllähän kaivos on nikkeliä tuottanut, välillä reippaastikin. Jollakin tasolla joissakin olosuhteissa liuotus kyllä toimii. Ydinkysymys kai on että saadaanko toimimaan luotettavasti ja tasaisesti kaikissa sääolosuhteissa, ja jos tulee häiriö niin muuttuuko prosessi epävakaaksi. Sitä ei näytä kukaan kysyvän. En tosiaan tiedä miksi.
Jakke, vastaukseni tähän uusimpaan väärinkäsitykseesi on nyt lisätty Kirotun kaivoksen FB-sivulle.
Marko Erola
Kiitän tarkennuksesta. Haastetta en kuitenkaan ota vastaan.
Ystävällisin terveisin,
Jakke Mäkelä