Marko Erolan 350-sivuinen eepos Kirottu kaivos sisältää paljon tekstiä. Olen itsekin päässyt kirjan sivuille, tosin odottamattoman positiivisessa sävyssä: “Kaikista Talvivaara-kriitikoista arvostan eniten Mäkelää. Hänen johtopäätöksensä eivät ole vääriä huonon logiikan takia. Hänen premissinsä vain ovat vääriä ja hänen asenteensa kaivosvastainen.”
Omista kirjoituksistani Erola kritisoi lähinnä kirjoitusta Talvivaara 42. Linkin takaa näkyy, että hän on kommentoinut blogikirjoitusta nimimerkillä “Make”; kommmentointiaan hän on laittanut myös kirjaansa.
(Mielenkiintoista kyllä Erola teilaa erään toimittajakollegansa väittämällä, että tämä olisi tehnyt erään avainhaastattelun kertomatta olevansa journalisti. Erola ei nähtävästi kuitenkaan katso saman journalistin etiikan sitovan itseään, vaikka vapaana toimittajana esiintyykin. Omat vastaukseni toki olisivat olleet täsmälleen samanlaisia, vaikka olisin jo alusta saakka tiennyt että “Make” on salanimellä toimiva journalisti).
Ei liene yllätys, että olen Erolan kanssa lähes kaikesta eri mieltä (ks myös Talvivaara 47: Kirottu musta joutsen?) Pitkän analyysin sijasta aloitan kuitenkin Erolan johtopäätöksistä.
Erola myöntää Talvivaaran tehneen yhden selvän virheen (s 322): “Kaivoksen vesitaseen suunnittelussa ei osattu ennakoida liuotuskasoille valuvien sade- ja sulamisvesien määrää oikein. Prosessin haju- ja sulfaattipäästöt pääsivät yllättämään. Yksi virhe ja yksi yllätys aiheuttivat sen, että kaivoksella syntyi paljon enemmän ja paljon suolaisempia purkuvesiä kuin päästöt vastaanottavat pikkujärvet kestivät.”
Varsinaiset syylliset ovat kuitenkin aivan muualla.
s 322: “Kaivosta vastaa nostettuja älyttömiä rikossyytteitä ja vahingonkorvausvaateita merkittävämpää on se, että viranomaisten ja hallinto-oikeuden osuus tämän valtavan omistajavahingon syntymisessä oli ratkaiseva. On oikeustajun vastaista, että 80 000 ihmistä on menettänyt rahansa siksi, ettei kaivos hätätilassa saanut päästää vesiään entuudestaan suolaisiin järviin, joiden rannoilla on yhteensä kolme mökkiä.
s 316 (Osakkeenomistajista ja velkojista). “Me olemme Talvivaaran häviäjiä. Meidän on nieltävä tappiomme ja nuoltava haavamme. Me emme saa minkäänlaisia korvauksia vahingoista, joita viranomaiset, media ja aktivistit ovat olleet aiheuttamassa ja jotka ovat nimenomaan taloudellisia, eivät niinkään ympäristöllisiä.”
Kun tekstiä kahlaa läpi, todellisia syyllisiä näyttävät olevan ainakin seuraavat: luontoaktivistit, ahneet naapurit, Suomen luonnonsuojeluliitto, Ville Niinistö, Vihreät, Nyrstar, Suomen Luonto-lehti, Vihreä Lanka, Long Play -julkaisu, Yle, MTV3, Kauppalehti, Helsingin Sanomat, ympäristöministeriö, Kainuun ELY-keskus, syyttäjänvirasto, ja ehkä pahimpana kaikista Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Vaasan hallinto-oikeus.
Ei salaliittoteoria muuksi muutu, vaikka sitä muuksi väittäisikin. Tällaisen kokonaisuuden edessä on järkevintä vain vaieta. Osa Erolan tekstistä vaikuttaa hyvinkin kirkasjärkiseltä ja terävältä. Osa Erolan kritiikistä on aivan varmasti aiheellista. Valitettavasti vain on täysin mahdotonta arvioida, mikä osa.
Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Edellinen kirjoitus: Talvivaara 45: Miksi tässä ollaan? Seuraava kirjoitus: Talvivaara 47: Kirottu musta joutsen?
Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).
”Olen itsekin päässyt kirjan sivuille, tosin odottamattoman positiivisessa sävyssä…”
Jostain syystä sympatiseeraan sua. Vaikutat vilpittömältä ja fiksulta ihmiseltä. Siksi teen poikkeuksen ja kommentoin kirjastani esitettyä kritiikkiä täällä, vaikka muuten aion tehdä sitä vain kirjan FB-sivuilla.
”Mielenkiintoista kyllä Erola teilaa erään toimittajakollegansa väittämällä, että tämä olisi tehnyt erään avainhaastattelun kertomatta olevansa journalisti. Erola ei nähtävästi kuitenkaan katso saman journalistin etiikan sitovan itseään, vaikka vapaana toimittajana esiintyykin.”
Rinnastat kaksi ihan eri asiaa. Kerron kirjassa, että haastattelemani tutkija kertoo tulleensa jymäytetyksi yhdessä haastattelussa. Täällä käymistäni keskusteluista nostin kirjaan yhden oman postaukseni yhdestä keskustelustamme, koska olin siinä mielestäni kiteyttänyt hyvin asioita. Sinun kanssasi keskustellessani en ollut päättänyt, että käytän täällä sanomaani kirjassa. Sinusta totesin vain, että et ymmärtänyt Talvivaaran ilmoittamia tuotantolukuja ja syytit Perää valehtelijaksi. Olisiko minun pitänyt pyytää lupa sille, että käytän kaikille avoimeen blogiin kirjoittamaani viestiä?
“Erola myöntää Talvivaaran tehneen yhden selvän virheen… Varsinaiset syylliset ovat kuitenkin aivan muualla.”
Media tai muut listaamasi tahot eivät tietenkään ole syyllisiä siihen, että kaivostoiminta käynnistyi onnettomasti. Kuten kirjassa kerron, syyt ovat suunnittelussa, uuden prosessin aiheuttamissa yllätyksissä ja huonossa tuurissa. Siksi päästöt olivat paljon odotettua suuremmat ja purkuvesille luvitettu reitti alusta asti sopimaton.
Perusviestini on tämä: Kun kaivos oli lähtenyt liikkeelle väärällä jalalla, Talvivaara teki voitavansa. Viranomaiset sen sijaan olisivat voineet toimia toisin (ELY ja AVI ja YM olivat vähän eri linjoilla koko ajan). Poliitikot olisivat voineen toimia toisin. Media olisi voinut ja sen olisi pitänyt toimia toisin. Talvivaaran ongelmat olisi voitu ratkaista, jos julkinen keskustelu kaivoksen ympäristövaikutuksista ja prosessista olisi perustanut faktoille eikä mielikuville. Jos ongelmat olisi ratkaistu, ympäristön tila olisi sama kuin se on nyt (paitsi että sakka-altaan vuoto olisi luultavasti vältetty). Lähijärvet kunnostaa toimivan kaivoksen yhden kuukauden kassavirroista.
“Ei salaliittoteoria muuksi muutu, vaikka sitä muuksi väittäisikin. Tällaisen kokonaisuuden edessä on järkevintä vain vaieta.”
Kerran vielä: Talvivaara, sen laitetoimittaja ja konsultit aiheuttivat itse ongelman. Media heräsi pari vuotta myöhässä, ja sitten siitä tuli taas kerran se häntä, joka alkoi heiluttaa koiraa. Ei ollut salaliittoa. Oli kovin virheellistä narratiivia ja sen aiheuttamaa valtavaa julkista painetta, joka vaikutti päätöksentekoon, luvitukseen ja jopa hallinto-oikeuteen. Vaikka muutakin on väitetty, virkamiehet ja tuomarit ovat ihmisiä, joihin vaikuttaa julkinen kirjoittelu. Media ei tehnyt virheitä tarkoitushakuisesti. Se teki niitä ”tavallisista syistä”, mutta niiden taakse se ei voi paeta vastuuta.
Odotinkin, että journalismia tutkiva journalismini on kova pala medialle. Enimmäkseen onkin katsottu, että minulla on pienisieluinen motiivi (katkera sijoituksesta, yrittää saada hävityt rahat takaisin, syyttää toimittajia nimillä), jonka takia itse asiasta ei tarvitse keskustella.
Alkukohun (jossa oli outoja piirteitä) jälkeen on ollut hiljaista. Juha Kauppinen ei tullut keskustelemaan A-studioon kanssani. Toimittajien ammattilehti Journalisti ei ole pihahtanutkaan. Minä olen valmis keskustelemaan kenen tahansa kanssa millä tahansa foorumilla.
Marko Erola
Kiitos. Sile löytyy kyllä hyvä syy miksi media ei halua tuosta suuremmin väittelyä käydä: ei ole oikein väiteltävää, koska kirja ei ole journalismia.
Kirja on todella hyvin kirjoitettu. Mutta lopputulos on nimenomaan viihdettä: yhden sijoittajan ja yhden toimitusjohtajan katkera subjektiivinen tilitys siitä, miltä itsestä tuntuu. Vastapuolen tekemiset esitetään pitkänä listana vääryyksiä joita yhtiötä kohtaan on tehty.
Vakavin ongelma on nimenomaan viranomaisten toiminnan arviointi. Hallinto-oikeuden päätökset esitetään ikään kuin ne olisivat täysin absurdeja ja mahdottomia ymmärtää. Journalisti ei tyydy siihen selitykseen ettei ymmärrä, vaan ottaa selvää mitä vastapuoli on itse asiassa yrittänyt sanoa.
Toki asian voi “todistaa” yhdellä lauseella siitä että hallinto-oikeuden täytyy olla etelän median manipuloima. Ainoa vaan että noin paranoidia syytöstä oikeuslaitosta vastaan ei ole esittänyt edes kukaan “huru-ukko” toisella puolella.
Silloin mihinkään muuhunkaan kirjan väitteeseen on mahdoton suhtautua vakavasti.
Mitä tulee tuohon salanimellä esiintymiseen, en minä itse siitä mitenkään hermostunut. Mutta journalismista jotain tietävät tutut ovat toistaiseksi olleet yksimielisiä siitä, että itseään kunnioittava journalisti ei toimisi noin _jos_ tekee journalismia. Se on aivan eri asia jos tekee pamflettia.
Tämä on suunnaton sääli, koska potentiaalia kirjassa olisi ollut ja tarvetta vakavaan keskusteluun olisi. Tuo kirja vain ei sitä käynnistä, niin taitavasti kirjoitettu kuin onkin.
Sori, mutta alat kuulostaa fundamentalistilta. Odotin älyllisempää asennetta kuin eri mieltä olevan panettelu ja hänen argumenttiensa vääristely ja vähättely. Minun kirjani lukeneet kyllä tietävät, miksi ette halua keskustella kanssani: mielikuvilla ei pärjää faktoille.
Tiedät, että olen perehtynyt hyvin YSL62-keskusteluun ja VHO:n päätöksiin. Jos päätökset eivät minua vakuuta, siihen on syynsä. Tuomioistuinten päätökset eivät ole Jumalan sanaa, josta ei sovi keskustella. Tiedän, mitä “vastapuoli” yrittää sanoa. He eivät ole onnistuneet vakuuttamaan minua.
Väität minun väittäneen, että etelän media “manipuloi” VHO:ta. Sanoin, että tuomarit lukevat lehtiä ja se vaikuttaa päätöksiin. Kerroin, että tuomarit eivät ole käyneet Talvivaarassa. Kerroin, että useampi ELY-keskus kannusti valittamaan VHO:n päätöksistä.
Kirottu kaivos on kriittisintä journalismia, mitä Talvivaarasta on tehty. Kritiikin kärki vain kohdistuu eri paikkaan kuin tähän asti. Kolumnitkin ovat muuten journalismia, vaikka niissä ollaan jotain mieltä.
Kun esiinnyt journalismin asiantuntijana, kerropa, onko perusteltua kirjoittaa otsikolla “Tragedia nimeltään Talvivaara”, jos kertoo merkityksettömistä sulfaattien noususta kaukana kaivoksesta eikä edes pysty osoittamaan, että a) nousu johtuu Talvivaarasta ja b) nousu ei ole vain satunnaista?
Minusta sinun ja SLL:n porukan kannattaisi istua alas miettimään, miten oikeaa ja oikeutettua teidän Talvivaara-kritiikkinne on ollut. Erityisesti voisitte pohtia sitä, millaiset edellytykset teillä oli arvioida ja panetella kasaliuotusta syksyllä 2013. “Asiantuntijaryhmänne” jäsen antaa ymmärtää kirjassani, että tiedostitte epäpätevyytenne mutta jotain oli pantava ulos, kun aika oli otollinen. Medialle tietenkin riitti se, että ryhmänne vilisi tohtoreita.
Kerropa, mistä minä olen katkera?
Tämä keskustelu ei ole erityisen hedelmällistä, eikä sitä liene syytä jatkaa. Yllä kirjoittamani perusteella pidän aika varmana, että kukaan kirjan oikeasti lukenut ei tule tähän debaattiin osallistumaan.
Tuo viimeinen kappale tiivistää aika paljon. Ryhmän suuhun pannaan väitteitä joita se ei ole esittänyt, ja median ajatuksista esitetään väitteitä joita ei mitenkään perustella. Samaa tehdään kirjassa valitettavan paljon. Ei siltä pohjalta kukaan keskustele vakavasti.
Joo, pannaan poikki vaan, tämä on paitsi turhauttavaa myös turhaa, koska tällä foorumilla jankkaamme kaksin.
Kirjan “oikeasti lukeneita” on jo paljon ja hyvää palautetta tulee päivittäin. Media osallistui debattiin parilla sadalla jutulla.
Kiitos kirja-arviosta. Teit sen todella nopeasti, sillä arviosihan ilmestyi täällä jo samana päivänä, kun kirja tuli kauppoihin – ellei sitten jonkun ennakkoon pdf:n saaneen lehden toimitus rikkonut embargoa ja antanut pdf:ää sinulle. Tiedä häntä, mutta yksi toimittaja kyllä kysyi minulta julkkareissa, olenko tämän foorumin nimimerkki Make.
Hyvää jatkoa valitsemallasi tiellä. Over & out.
Kaivosvastainen? Ei minulle ole tullut sellaista mielikuvaa, kun olen näitä kirjoituksiasi lukenut. Ja muita kirjoituksia! Esim. pyöräilystä ilman kypärää ja tilastotieteellinen näkökulma sukupuolineutraalin avioliiton vääjämättömään tulemiseen. Vaikka nuo molemmat edellämainitut aiheet ovat itselleni kauhistus, olen oppinut katsomaan _mitä_ niistä sanot. Ja niinhän siellä “sanotaan” (eli ei sanota), että vain tutkit aihetta, et ota henkilökohtaisesti kantaa siihen, miten sinun mielestäsi asioiden pitäisi mennä.
Puolueettomat analyysit ja värittyneet mielipiteet ovat eri asioita. Minulla on täysi luottamus siihen, että osaat tutkia asioita sellaisina kuin ne ovat, ilman oman edun tavoittelua. Paitsi jos oman edun tavoitteluksi nimitetään sitä, mitä teet, eli toimit tutkijana. Sinulle ei olisi hyötyä tulevaisuudessa siitä, että kirjoittelisit mitä sattuu. Kyllä tässä on CV:ta tulevaa varten, hienoa työtä.
Huomautus: en ole juurikaan vertaillut muiden tutkijoiden ja Talvivaara-aihetta lähestyneiden henkilöiden julkaisuja, joten en pysty kritisoimaan ketään.
Ymmärrän toki, että osalle sijoittajista menetetty summa on iso, mutta sijoitukset ovat aina riskipeliä, jonka Erolankin olisi voinut uskoa tietävän. Monet ihmiset asuvat lähellä Talvivaaraa ja heidän oikeuksiinsa kuuluu oikeus elää puhtaassa elinympäristössä ja tätä Erola ei ole halunnut ymmärtää.
Lue se kirja, Helvi. Siinähän se pointti osittain onkin. Siellä ei asu ketään. Siellä missä asutaan Talvivaara ei vaikuta; media vaikuttaa.