Talvivaaran operatiivinen osa eli Talvivaara Sotkamo Oy on tänään mennyt konkurssiin. Käytännössä tämä tarkoittanee koko yrityksen konkurssia, ja luultavasti toiminnan lopettamista. Asiassa ei ole mitään positiivista: Kainuun massatyöttömys pahenee rajusti, valtion rahoja tuhlataan ehkä satoja miljoonia, ympäristöongelmat tuottavat päänsärkyä vuosikausiksi, eikä kukaan näytä varsinaisesti oppineen mitään.
Periaatteessa asiaan ei enää ole mitään lisättävää. Jatkon kannalta kuitenkin olsii olennaista ymmärtää, missä oikein mennään. Kaatuiko yhtiö luonnonsuojelijoiden vihamielisyyteen, tai lupaviranomaisten hitauteen, tai oikeuslaitoksen epäjohdonmukaisuuteen, tai johonkin muuhun ulkopuoliseen seikkaan? Vai kaatuiko se joihinkin huonoihin yksittäisiin taloudellisiin ratkaisuihin? Kaatuiko se siksi, että kaivos rakennettiin liian huterasti ja halvalla? Vai kaatuiko se siksi, että teknologia ei kertakaikkiaan toimi?
Kaikilla noista on ollut vaikutusta. Olen itse Suomen luonnonsuojeluliiton aktiivina seurannut kaivoksen menoa lähes päivälleen kaksi vuotta (ensimmäisen kipsisakka-allasvuodon 4.11.2012 jälkeen). Ilman muuta luonnonsuojelijat ja paikalliset ihmiset ovat hankaloittaneet yhtiön elämää, samoin kuin rasittavat lupaehdot ja jatkuva käräjöinti. Kuitenkin, jos yhtiö olisi toiminut kestävällä pohjalla (eikä itse olisi valittanut jokaisesta lupaehtojen muutoksesta), sillä ei välttämättä olisi ollut näitä ongelmia ollenkaan.
Kaksi viimeistä tekijää ovat kuitenkin olleet ratkaisevia. Viimeistään kipsisakka-altaan onnettomuustutkintaraportti osoitti, että toiminnassa on ollut paljon huteruutta. Oikeus tulee aikanaan ratkaisemaan, onko huteruus ollut myös rikollista.
Mutta vielä hankalammin, yhtiön ydinprosessin toimivuudesta ei ole muuta kuin johdon sana. Jos katsotaan vain kaupallisia tuloksia, prosessi on ollut täysi floppi koska yhtiö on siinä tilanteessa kuin on. Jos kuitenkin hyväksytään että alkukankeutta voi aina esiintyä, ja katsotaan muita tieteellisiä todisteita prosessin toimivuudesta… niin, niitä ei ole.
Olen kahden vuoden aikana ollut mukana yhteensä 44 kirjoituksen tekemisessä. Kaikki kirjoitukset löytyvät täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/. Alla olevat kuusi kirjoitusta tiivistävät olennaisimpia kysymyksiä
1) Raportti I. (11.11.2013). Suomen luonnonsuojeluliiton tilaama raportti Talvivaaran tilanteesta (pdf-versio). Julkisuudessa esitettiin väitteitä, että Talvivaaran liuotusprosessia ei pystyisi pysäyttämään. Tämä ei pidä paikkansa. Prosessin pysäyttäminen on kuitenkin kallista ja kestää kauan, ehkä vuosia.
2) Raportti II. (19.11.2013). Toinen, laajempi raportti (pdf-versio). Väitteet ovat varsin kovia: ei ole mitään viitteitä siitä, että kaivoksen perusprosessia olisi tutkittu kunnolla, saati että se toimisi. Kaivos ei ole elinkelpoinen.
3) Raportin epäilyksiä vahvistaa 1.9.2014 kirjoitus Talvivaara 43: Potemkinin pilotti? “Long Playn artikkeli antaa vahvan syyn epäillä, että mitään sellaista pilottitulosta ei ollut. Jos paljon hehkutettu pilottikin on ollut pelkkää kulissia, on helppo ymmärtää miksi mitään Talvivaaran väitteitä tukevia tutkimuksia ei ole julkaistu. Niitä ei ole.”
Kuva Talvivaaran pilotista. Todellinen prosessi toimii paljaan taivaan alla. Kuvalähde: Kaleva
4) Raportti III (12.2.2014) Kolmas raportti, sisältäen arvioita luontovaikutuksista (pdf-versio) “Ryhmän näkemyksen mukaan Talvivaara ei ole elinkelpoinen, kun nämä ulkoisvaikutukset lasketaan mukaan. Tähän mennessä saatu liikevaihto on suurelta osin perustunut ympäristövastuuttomuuteen ja kustannusten ulkoistamiseen luonnolle, ja lisäksi kriittisten turvallisuustoimien laiminlyöntiin. Jos ulkoisvaikutukset otetaan asianmukaisesti huomioon velkasaneerauksessa, konkurssi on väistämätön.”
5) Raportin skeptisyyttä tukee mm 2.5.2013 kirjoitus Talvivaara 42: Manipuloinnin taidetta. “Jos haluaa vääristää tuloksia, se kannattaa tehdä juuri tällä tavalla. Niin sekavasti että kukaan ei pysty todistamaan väitteitä valheiksi, koska kukaan ei pysty selvittämään mitä itse asiassa on väitetty.”
6) Uraaniongelma kolmella lauseella (9.12.2013). Talvivaaran uraani on eräs kiistanalaisimpia kysymyksiä koko kaivoksella. Kirjoittajan oma näkemys on melko pragmaattinen. “Kaivosteollisuuden kannalta uraani on metalli siinä missä muutkin. Yhteiskunnan ja lainsäädännön kannalta uraani ei ole metalli siinä missä muutkin. Tästä seuraa yhteentörmäys.”
Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).
