“Jos haluaa vääristää tuloksia, se kannattaa tehdä juuri tällä tavalla. Niin sekavasti että kukaan ei pysty todistamaan väitteitä valheiksi, koska kukaan ei pysty selvittämään mitä itse asiassa on väitetty.”
Muita Talvivaara-kirjoituksia: http://www.zygomatica.com/talvivaara/
Elinkeinoministerin kommentti Talvivaarasta herätti: valtio aikoo tehdä ”kaiken laillisen ja järjellisen”, jotta Talvivaaran kaivostoiminta voisi jatkua. Jotta voisi tehdä järjellisiä päätöksiä, pitää olla järjellisiä tietoja. Onko ministerillä järjellisiä tietoja, joiden perusteella hän voi päättää verorahojemme käytöstä tähän tarkoitukseen?
Yksi tärkeimmistä tietolähteistä on yhtiön vuosikatsaus, ja ennen muuta juuri sen yleistajuinen 2013 ja Q1/2014 osavuosikatsaus (pdf). Vuoden 2013 tilinpäätös on sanalla sanottuna karmiva. Sen sijaan Q1 osavuosikatsaus tarjoaa (taas kerran) esimerkin siitä, miten taitavaa on taitava manipulointi.
Osavuosikatsauksessa viitataan siihen, että tilanne on parantumaan päin. Virallista tulosennustetta ei anneta, mutta kerrotaan positiivisia asioita jatkosta. Talvivaaran toimitusjohtaja on todennut, että “nyt tuotantokäyrä yhdestä Sotkamon liuotuskasasta osoittaa, että alkuvuonna malmia on tuotettu jo yli 30 000 tonnin vuositahtia.”
30 000 tonnia on juuri se maksimimäärä, jonka Talvivaara ympäristölupansa mukaisesti voi tuottaa. Mikäli tuo tieto pitää paikkansa, se tarkoittaa että kaivos pystyy kohta toimimaan täydellisesti viritettynä. Ministerin kannattaa ehdottomasti luvata tukea, jotta yhtiön tarina ei lopu pikkurahan puutteeseen juuri nyt kun ollaan murroksen kohdalla.
Pitääkö väite paikkansa?
Vastaus on hieman savolainen. Väite ei ole valetta. Se vain ei ole totta.
Koska se on niin taitava esimerkki manipulaatiosta, sitä kannattaa käydä läpi hiukan tarkemmin. Kuva 1 kertoo kaiken, sitä kautta että se ei kerro mitään. Kuvasta voi tunnistaa ainakin seitsemän ongelmakohtaa.
Kuva 1: Ydinkuva ja seitsemän ongelmaa
Ongelmat 1 ja 2. Miksi harmaa viiva ei kuvaa sitä mitä pitäisi?
Harmaan viivan pitäisi ilmeisesti kuvata nikkelin pitoisuutta g/l, mutta oikealla akselilla yksiköt ovat m3/h. Kuvaaja ei siis edes kuvaa sitä, mitä väittää kuvaavansa. Tämän voisi ehkä laittaa huolimattomuuden piikkiin, ja onneksi seuraavalla sivulla onkin tarkempi kuvaaja nikkelipitoisuudesta (kuva 2).
Sekavuutta tosin lisää se, että kuvaajan 2 aika-akseli yltää maaliskuun loppuun, kun taas kuvaaja 1 yltää vain maaliskuun alkuun. Kuvaan 1 on oletettavasti käytetty jotain siloitusta, jolloin on vaikea tietää mitä todelliset arvot ovat. Silmämääräisesti, kuvan 1 korkeimmat arvot saattaisivat olla hieman yli 1500 mg/l ja lopun arvo taas noin 1300 mg/l.
Kuva 2: Nikkelipitoisuus pidemmältä aikaväliltä.
Ongelma 3: Onko edes pitoisuuden nousu todellinen?
Pitoisuus on selkeästi lähtenyt laskuun helmikuun loppupuolella. Se on korkeimmillaan ollut noin 1500 mg/l, ja lopussa jossakin 1300 mg/l tienoille.
Toisin kuin kuvasta 1, kuvasta 2 huomaa mielenkiintoisen seikan, jota on nähty ennenkin. Lähtötaso tammikuussa 2013 on ollut korkea juuri sen jälkeen, kun joulukuussa on ollut seisokki. Vastaava efekti on nähty ennenkin (ks mm Talvivaara 17, Vihreä Lanka 31.10.2013). Pitoisuuden nousut ovat olleet noin 200 mg/l, ja kestäneet 2-3 kuukautta ennen kuin ovat taas laskeneet.
Onko nykyinenkin taso itse asiassa keinotekoisen korkea seisokin takia? Todennäköisesti on. Efektin suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida. Jos ylimäärä on tuon 200 mg/l, se tarkoittaisi, että “todellinen” pitoisuus helmikuun lopussa on ollut vain noin 1100 mg/l, mikä on surkea tulos.
Joka tapauksessa pitoisuus on alle puolet siitä, mitä sen pitäisi olla. Vasta pitoisuustaso 3000 mg/l on hyvä. Kuva 3 osoittaakin, miten surkea nykytila on. Kesällä 2011 on muutaman viikon ajan päästy tämän raja-arvon yli (tosin seisokin jälkeen, ja hyvin lyhyesti). Nyt ei hätyytellä edes puolia siitä.
Kuva 3: Historiallisia pitoisuuksia (ks Talvivaara 17).
Ongelma 4. Miten sinisistä viivoista päästään punaiseen viivaan?
Kuvassa 1 vaakasuoralla punaisella viivalla on ilmeisesti jotain tekemistä pystysuorien sinisten viivojen kanssa. Mitä tekemistä? Se ei selviä materiaalista, mutta digitoin käsin datat sillä tarkkuudella kuin se oli mahdollista (csv-muodossa).
Digitoinnin perusteella punainen viiva on täsmälleen sinisten viivojen keskiarvo. Tämä on mielenkiintoinen löydös, mutta mitä tekemistä sillä on minkään kanssa? Se ei mistään selviä. Punaisella merkitty 9 t/day tarkoittaa vajaata 3300 t/vuosi. Jos siis päästään punaiselle tasolle, neljä kasaa tuottaisi yhteensä noin 13 000 t/vuosi. Mitä tekemistä tällä on toimitusjohtajan uhoaman 30 000 tonnin kanssa?
Ongelmat 5 ja 7. Miksi pitoisuus ja tuotto lähtevät laskuun aikasarjan lopussa, ja miksi aikasarja loppuu ennen aikojaan?
Pitoisuus on ollut maksimissaan noin 5.2., ja on sen jälkeen lähtenyt jokseenkin tasaiseen laskuun. Lisäksi noin 27.2. myös tuotantomäärä on lähtenyt laskuun. Kun mittaus on jostakin syystä lopetettu 4.3., on mahdoton tietää mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Herääkin kysymys, miksi mittaus lopetettiin 60 päivän jälkeen, kun kvartaalin pituus on 90 päivää? Jos pitoisuus jatkuisi korkeana tai lähtisi nousemaan, se näyttäisi yhtiön kannalta ilman muuta paremmalta.
Tämä on erityisen mielenkiintoinen kysymys, kun siihen yhdistetään kysymyksen 3 ilmiö. Jos aina aiemminkin nousu on ollut keinotekoinen, ja kestänyt vain pari kuukautta, olisi varmasti kiusaus näyttää vain paras kaksi kuukautta.
Onko siis liukeneminen lähtenytkin huonontumaan maaliskuussa, ja tätä peitellään? Todennäköisesti ei, koska kuvan 2 perusteella liukeneminen olisi ainakin hetkeksi parantunut ennen kuin taas lähti laskuun.
Talvivaaralla on tiettyä karkeaa luonnonlahjakkuutta numeroiden manipuloinnissa, ja peittelyselitys tuntuu uskottavalta. Se olisi helppo kumota näyttämällä myös maaliskuun aikasarja tarkalla resoluutiolla.
Ongelma 6. Mitä tässä oikeastaan on yritetty väittää?
Tämä on ehkä kaikkein ongelmallisin kysymys. Mitä toimitusjohtaja oikein on yrittänyt todistaa? Ilmeisesti kaikkien näiden epävarmuuksien perusteella on tehty projektio siitä, miten paljon koko kaivos tuottaisi hypoteettisessa tilanteessa, jossa kaikki kasat ovat käytössä ja kaikki menee hyvin.
Tilanne ei ole tällainen. Kuvasta 4 huomataan — ja tämän yhtiö on myös ilmoittanut — että kaksi neljästä kasasta on kuollut kokonaan. Lisäksi kasa 4 toimii tällä hetkellä huonommin kuin kasa 1.
Kuva 4: Kasojen tilanne
Katsauksessa on lause “Q1 2014 nickel production of 3,068t best since Q3 2012”. Jos tuotanto jatkuu tällä tahdilla, tänä vuonna tuotettaisiin 12 000 tonnia. Siis nykytilastakaan ei pysty mitenkään vetämään toimitusjohtajan mainostamaa ihannetilaa.
Ei myöskään ole kunnon mekanismia, jolla siihen päästäisiin. Metallitehtaan läpi menee teoriassakin korkeintaan 1500 m3 tunnissa, josta nikkeli poistetaan. Käytännössä määrä on katkosten takia koko ajan pienempi (kuva 5). Kuvan 5 nuolen on ilmeisesti tarkoitus väittää, että virtaama olisi kasvamassa merkittävästi, mutta myös tuo nuoli on harhaanjohtava. Käytännössä taso ei ole vuoden 2012 jälkeen kohonnut, vaan on systemaattisesti alle 1200 m3/h.
Tuo virtaus on hieman yli 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos pitoisuus on 1.5 g/l, nikkeliä saadaan korkeintaan 15 000 tonnia. Jotta päästäisiin edes lähelle 30 000 tonnia, pitoisuuden on oltava pysyvästi yli 3 g/l.
Käytännössä tilanne on vielä hankalampi: Koska ensimmäisellä neljänneksellä saatiin talteen vain 3000 tonnia, puuttuva 27 000 tonnia pitäisi saada talteen yhdeksässä kuukaudessa. Tämä vaatisi 4 g/l pitoisuuksia.
Kuva 5: Läpivirtaus metallitehtaan läpi.
Vuosikatsauksesta löytyy yksi lause, jonka periaatteessa selventää mutta käytännössä hämmentää. “Heaps 1 and 2 only cover 40% of primary heap pad; production rate corresponds to > 30,000t nickel p.a. should the heap pad be full.” Muotoilu on lievästi sekava, mutta otetaan kuitenkin tulkinta, joka on Talvivaaran kannalta edullisin: kasa 1 on täysikokoinen (25%), kasa 2 vajaa (15%).
Kun kuvasta 1 lasketaan yhteen päivittäiset saannit, saadaan kahden kuukauden summaksi suunnilleen 540 tonnia (ja siitä projisoimalla noin 810 tonnia koko kvartaalin aikana). Koko vuoden saanniksi kasasta 1 tulisi hieman vajaa 3,000 tonnia — olettaen että liukeneminen ei huonone.
Toisaalta jää hämäräksi, mistä ensimmäisen kvartaalin 3000 tonnin tuotto on itse asiassa saatu. Jos kasat 2 ja 3 eivät tuota käytännössä nikkeliä ollenkaan, kasojen 1 ja 4 yhteissumma olisi korkeintaan 1600 tonnia.
Sekundäärikasoista liukenee jonkin verran, mutta liukeneeko todellakin vähintään 1400 tonnia? Periaatteessa ehkä voisi. Sekundäärikasat ovat suuria ja niissä on paljon nikkeliä, koska primäärissä liuottaminen on epäonnistunut. Toisaalta, jos liukeneminen tapahtuu sekundääreistä, se ei kasva vaikka primääriprosessi paranisi. Käytännössä sekundaari tuottaisi koko ajan tuon 1400 tonnia kvartaalilta, eli noin 6000 tonnia vuodessa. Yhä edelleen primäärikasojen pitäisi tuottaa 24 000 tonnia. [Edit: Ilmeisesti sekundäärit on vuoden alussa kytketty pois kierrosta, koska niistä ei liukene enää mitään. Tämäkään ei siis voi olla selitys].
Valehteleeko toimitusjohtaja?
Esitän ajattelumallin, joka ei edellytä että toimitusjohtaja olisi juridisesti valehdellut.
Oletetaan, että kasa 1 tuottaa kuvan 1 mukaisesti koko loppuvuoden. Silloin sen kokonaistuotanto on 3000 tonnia. Huomioidaan edelleen, että kasan 1 pinta-ala on vain 25% kasojen kokonaispinta-alasta.
Voidaan tehdä projektio, että jos kaikki muut kasat olisivat olemassa, ja jos ne tuottaisivat yhtä hyvin kuin kasa 1 nyt, niin silloin koko primääriosa tuottaisi yhteensä noin 12 000 tonnia. Nikkelipitoisuus on kuitenkin nyt vain alle 1.5 g/l. Jos se nousisi sille tasolle 3.5 g/l jossa Talvivaara olisi onnellinen, tuotto olisi juuri tuon 30 000 tonnia. Jos nämä kaikki ehdot toteutuisivat, toimitusjohtaja puhuisi totta.
Todellisessa maailmassahan niitä muita kasoja ei ole, eivätkä ne tuottaisi kunnolla vaikka olisivatkin, eikä tuollaisia pitoisuuksia ole koskaan saavutettu. Mutta ekonomin ajatusmaailmassa tässä ei ole mitään väärää.Taloustieteessä riittää että numerot on ynnätty oikein; mitään totuuspohjaa niissä ei tarvitse olla. Juridisestikaan mitään väärää ei ole tapahtunut — missään ei ole väitetty, että tuolla laskelmalla olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Todellisuudessa toimitusjohtaja toki johtaa ihmisiä harhaan — osakkeenomistajat ja ministeri mukaan lukien. Kaivoksella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä tänä vuonna 30 000 tonnin tuotantoon, eivätkä kasan 1 luvut anna siihen suuntaan edes viitteitä. Käytännössä kokonaistilanne on täsmälleen yhtä huono kuin tähänkin asti. Jos joku on ottanut toimitusjohtajan puheet vähänkään vakavasti… no, toivottavasti pelaa vain omilla rahoillaan, eikä veronmaksajien.
Jos haluaa vääristää tuloksia, se kannattaa tehdä juuri tällä tavalla. Niin sekavasti että kukaan ei pysty todistamaan väitteitä valheiksi, koska kukaan ei pysty selvittämään mitä itse asiassa on väitetty.
Useat henkilöt ovat auttaneet pähkäilemään tätä kysymystä, mutta kirjoittaja ottaa täyden vastuun siitä että ei ole kyennyt ymmärtämään. Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).
En tunne tämän Maken taustoja, mutta haiskahtaako täällä olkinukke?
Ei välttämättä. Mistään en käytännössä ole Maken kanssa samaa mieltä, mutta on ihan hyvä yrittää ymmärtää miten vastapuoli maailmaansa hahmottaa. Käytännössä lähtökohdat (arvot) on kyllä niin päinvastaiset että eipä käytännössä taida löytyä mitään yhteistä säveltä. Mutta hyvä tajuta, että niin asia on.
Olkinukke? Väitätkö, että vääristelen Jaken argumenttia?
No, ei olla samaa mieltä siitäkään. Minun käsittääkseni verottaja on tukevasti voitolla Talvivaarassa. Potentiaali on edelleen niin valtava, että valtion kannattaa olla kaivoksen tukena. Yksin valtion rahkeet eivät riitä, mutta kortta kekoon vaan, jos yksityistä isoa rahaa löytyy ja velkoja leikataan.
Monta kantoa on tosiaan kaskessa, mutta niistä ratkaisevin on tämä vesiongelma. Se ei ratkea kuoppia kaivamalla, koska jokainen kaivettu kuoppa täytyy kyllä vedestä. Tällä hetkellä kaivos ei saa ulos edes puhdistettuja vesiä, jotka maapohja-altaissa seistessään kontaminoituvat uudelleen. Ongelmaan on edullinen ja toimiva ratkaisu: putki Nuakseen.
Jos kaivos ei saa putkea tehdä, lupa pitää tasapuolisuuden nimissä ottaa pois esim. sellutehtailta. Niiden sulfaattipäästöt ovat paljon Talvivaaraa suuremmat.
Listaamasi asiat ovat kaikki tärkeitä. Talvivaaralla ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa hoitaa ympäristöasioita tai -vakuuksia, kun vain tuotantoa on riittävästi. Laskepa millaiset kassavirrat yhtiö tekee, kun tuotanto on vaikka 25000 tn/a ja nikkelin hinta on edes nykyinen 18000 $/t. Ja huomaa, millaisella kulmakertoimella nikkelin hinta on noussut, kun varastotasot ovat ensin tasaantuneet ja sitten hieman nytkähtäneet alaspäin. Pari kaivosta, kun putoaa pelistä pois…
Nähtäväksi jää, vakuuttavatko Talvivaaran näytöt isot kv. sijoittajat. Itse uskon, että rahat löytyvät vielä kerran. Sitten on onnistuttava tai firma kaatuu (kaivos ei kaadu siihenkään, koska nikkeliliuotuksen toimivuudesta on selkeä näyttö, joku jatkaa terveellä taseella).
Itse en omista Talvivaaraa, enkä aio omistaakaan ennen kuin saneerausohjelma ja rahoitus on julkistettu. Sitten vasta tiedämme, miten paljon omistukset liudentuvat.
Uskon asioista on vaikea kiistellä. Toisaalta, viimeistään vuoden parin sisään nähdään kumpi on ollut vähemmän väärässä.
Niin, uskon asia tämä on viime kädessä. Samasta datasta päädymme hyvin erilaisiin näkemyksiin. Mutta on tämä myös toivon asia. Sinä toivot kaivoksen sulkemista (jos olet SLL:n virallisella kannalla) ja minä en, koska käsityksemme ympäristövahingoista eroavat suuresti. Ehkä pitäisi keskustella niistä.
Tämä blogi on ainoa paikka, jossa voi käydä järjellistä keskustelua kaivokseen kriittisesti suhtautuvan ihmisen kanssa. Kiitos siitä.
Ei niitä paikkoja tosiaan paljon ole missä peruuttamattomasti eri mieltä olevat vastapuolet pystyisivät kohteliaasti puhumaan, ja vaikeaahan se meilläkin on… Mutta hyvä että yritetään. (Ja joo, kannatan kaivoksen sulkemista, tosin ihan SLL:n kannasta riippumattakin).
Tässä keskustelussa on ollut se erittäin hyvä pointti että saatan tajuta miksi näkökulmia on käytännössä mahdoton sovittaa yhteen. Onko väärin sanoa, että sinun leirille tämä on viime kädessä (kovasti kärjistäen) eräänlaista pokerinpeluuta? Ainoa lopulta olennainen mittari on saadut voitot, osingot, ja ehkä osakkeen arvon nousut.
Ymmärrän ajattelutavan, koska kyllähän se on raha joka yhteiskuntaa pyörittää. En kuitenkaan hyväksy sitä. Jos yritys on vain osake, unohdetaan että kaikki mitä yritys tekee koskettaa myös ympäristöä, ihmisiä, ja yhteiskuntaa (hyvässä ja pahassa).
Tuo ympäristötuho on hyvä kysymys, ja siitä täytyy jossain vaiheessa tehdä oma kirjoitus. Lyhyesti: kaikkea ei vielä tiedetä, akuutti tuho on joka tapauksessa hyvin paikallista (tuhoa on, sen on VTTkin vahvistanut), ja vaikka laajenisikin niin se koskee vain hyvin pientä määrää ihmisiä (Laakajärven tai Jormasjärvenkään rannalla asuu harva, ja Nuaseen taas sulfaattia mahtuu).
Siis ei se ole “akuutti katastrofi” siinä mielessä kuin sana yleensä määritellään.
Vaan krooninen ongelma — samalla tavalla kuin vaikka paperitehtaat 60-luvulla. Vaikkapa Kokemäenjoki oli kuollut silloin. Niiden ympäristöimpakti on kovalla työllä saatu hyvin matalaksi vaikka sulfaattia syntyykin (joet ja järvet eivät ehkä ole priimakunnossa, mutta elinkelpoisia kuitenkin, ja lapset uivat Kokemäenjoessa). Talvivaarassa ei kuitenkaan ole pienintäkään merkkiä että tuollaista työtä aiottaisiin tehdä, päinvastoin. 30 vuotta samalla asenteella tarkoittaa, että alue kuolee biologisesti isolla alueella.
Ja ennakkotapaus on vielä pahempi: tämä löysentää muidenkin kaivosten työmoraalia (käytännössä jokainen on jossain vaiheessa jo nyt rikkonut ympäristölupaansa, yleensä melko vähän tosin). 50-100 saastuttavaa kaivosta saastuttaa jo ison alueen.
Mutta kyllä tätä voi tarkastella myös kylmän teknologisesti: näen että Talvivaara on yhä edelleen R&D- ja pilottitasolla, vaikka nikkeliä onkin toki tuotettu. Järkyttävillä taloudellisissa tappioilla ja laista välittämättä en helppo tuottaa mitä vaan. (Luulisi että jo sekin sanoo jotain, että toimitusjohtajaa odottaa maksimissaan neljän vuoden linnatuomio jos syyte menee läpi). Ei se mitään kaupallista toimintaa ole, jos viiden vuoden jälkeen ollaan tässä tilanteessa. Eikä sellaiseen pidä myöntää ympäristölupia. (Nythän laajennus torpattiin ympäristöluvan päivityksessä, eli yli 30 000 tonnin ei lähivuosina edes voida mennä).
Mutta tuokin on uskon asia. Vaikea on ymmärtää mihin perustat uskosi siihen että prosessi on kunnossa, ellei sinulla sitten ole asiasta syvempää sisäpiirin tietoa? Kaikki ulkoa nähty viittaa 100% siihen, että se saadaan hetkittäin toimimaan ihanneolosuhteissa ja suurella hellyydellä, mutta ei jatkuvasti ilman huolenpitoa tässä skaalassa ja näissä ilmasto-olosuhteissa — ja sehän se olennainen on. Ei nikkeliä ole muuallakaan onnistuttu bioliuottamaan (kuparia on monessa paikkaa, mutta prosessi on paljon helpompi).
Mutta erittäin hyvin silti tiivistät, että toivosta tässä on kyse myös. Noinhan sen tiivisti myös prosessin kehittäjä Riekkola-Vanhanen MOT:ssä. Mutta se nyt vaan on niin että tuotekehitys- ja pilottivaiheessa saa ja pitääkin toivoa, mutta sitten kun mennään tämän skaalan toimintaan, täytyy tietää ja osata.
Jakke, en tunnista itseäni leiristä, johon katsot minun kuuluvan. En puolusta Talvivaaran omistajia, puolustan totuutta, suhteellisuudentajua ja päähän potkittuja. Mitä enemmän asiaan perehdyn, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että suuren yleisön kuva Talvivaarasta on harhainen. Ei siellä ole tunaroivaa ja ympäristöstä piittaamatonta kaivosta, vaan uudenlaisen tuotanton käynnistämisen kanssa odotettuja ja odottamattomia vaikeuksia kohdannut kaivos, joka tekee kaikkensa asioiden kuntoon laittamiseksi.
Sellutehtaiden sulfaatit ovat edelleen suurempi krooninen ongelma kuin Talvivaaran. Myös muiden kaivosten sulfaattipäästöt ovat isommat. Jos Talvivaara suljetaan tänään, 99% man sulfaattipäästöistä jää ennalleen. Näin ollen ei voi sanoa , että Talvivaara olisi huono ennakkotapaus. Kaikki kaivokset ovat varmaan kauhusta jäykkänä seuranneet, miten Talvivaaraa kohdellaan. Ne tietävät, mikä ero Talvivaaran julkisuuskuvalla ja todellisuudella on. Myös viranomaiset tietävät, kuten OTK:n raportista voimme lukea.
Talvivaara on edelleen R&D -vaiheessa – tästä olemme samaa mieltä. Ainakin 30 000 tonnia on saatava aikaan, jos kaivos aikoo toimia kannattavasti (kaikki vastuut hoitaen). Tämä on sivumennen sanoen syy siihen, miksi eläkeyhtiöt vetäytyivät Talvivaarasta. Kaivos ei enää täyttänyt niiden pörssisijoituksille asettamia kriteereitä. On mahdollista, että ne sijoittavat kaivokseen uudelleen jonkun pääomarahastonsa kautta.
Tulosjulkistuspäivän iso uutinen (jonka media missasi) oli tuo mainitsemasi luvan päivitys, joka teoriassa vaarantaa 50 000 tn tuotantotavoitteen. Käytännössä AVI:n ele oli symbolinen. Jos 30 000 tonnia syntyy kestävällä tavalla, lupa 50 000 tonniin heltiää. Jos 30 000 tonnia ei synny, kaivos ei lupia tarvitse, koska se on konkassa.
Elämme todella erikoisessa maailmassa, jos Perä saa linnaa siitä, että parin pienen, virkityskäytöltään lähes merkityksettömän metsäjärven vesi on tilapäisesti suolaantunut ja mikroskooppiset pohjaeliöt ovat kärsineet. Sulfaatin osalta lupaa ei ole edes rikottu. Julkinen paine rangaistuksen langettamiseksi on tietenkin kova, mutta ei kai tämän maan ympäristölainsäädäntö voi sentään jainalaista olla.
Ympäristöluvan rikkomisesta: SLL:n suhtautuminen on fundamentalistista, one strike and you’re out, one sin and you’re a sinner. Rikkeitä tulee, mutta velvoitevalvonnat yms. pitävät huolen siitä, että rikkeet huomataan, syyt voidaan korjata nopeasti ja vahingot jäävät vähäisiksi. Olen koko ajan ihmetellyt kohua siitä, miten Talvivaara “oikeuttaa” juoksutukset YSL §62:lla. Miten voi oikeuttaa pykälällä, joka velvoittaa vain ilmoittamaan, jos lupaehtoja on rikottu? Laki tunnustaa sen, että joskus on ison vahingon välttämiseksi hyväksyttävää ellei suorastaan velvoittavaa aiheuttaa pieni vahinko.
Näkökulmiamme on mahdoton sovittaa yhteen, koska arvotamme kaivoksen aiheuttamat ympäristövahingot niin eri tavalla. Minusta ne ovat niin vähäiset, että kaivos jatkakoon, jos rahoitusta löytyy. Sinusta ne ovat niin suuret, että näytät kampanjoivan rahoituksen löytymistä vastaan ja tulkitsevan tuotannollistaloudellisia faktoja tarkoitushakuisesti.
Uskoni perustuu aikaisempiin näyttöihin ja vuosia jatkuneeseen harjoitteluun. Tuotannon kaikista vaiheista on hyviä tuloksia. Louhinta ja murskaus ovat toimineet jo pitkään, bioliuotus sujui ennen vesipöhöä ja näyttää sujuvan taas, ja tehdasta osataan ajaa. Vain vesi estää koko ketjun toiminnan. Vesitaseen suunnittelussa tuli iso virhe, josta ympäristö on maksanut pienen hinnan ja omistajat karmaisevan.
Talvivaara sai aikanaan suuret rahat, koska sen suunnitelmat olivat suuret. Entä jos kaivos olisi aloittanut pienesti ja skaalannut hissukseen? Olisiko ketään kiinnostanut rahoittaa hanketta? Olisiko lisärahoitusta saanut vuosiin finanssikriisin alettua? Olisivatko suuren skaalan haasteet, ennen kaikkea vesipöhö, vielä edessä? Onko pilotissa pilotin ongelmat ja suuressa skaalassa suuren skaalan ongelmat? Muuttuuko määrä laaduksi?
Hyviä kysymyksiä heität, vaikka kyllä me aika eri universumissa elämme. Jos on normaalia käynnistysvaiheseen liittyvää nikottelua että joudutaan säilömään happamia liuoksia altaaseen jonka kipsiä sen tiedetään liuottavan, ja tarvitaan parissa vuodessa 13 poikkeuslupaa, ja yli sata huomatusta jne, niin… Aika ainutlaatuinen startup se silloin on.
Pilotin ja suuren skaalan ongelmat voivat olla erilaisia, mutta siksi rampup tehdäänkin hitaasti. Ja jos siihen ei saada rahoitusta, silloin hanke ei ole alunperinkaan elinkelpoinen. Tässä tapauksessa kiireelle ei varsinkaan olisi ollut syytä jos, kuten sanot, on melkein luonnonlaki että nikkelin hinta nousee. Ennen pitkää se olisi käynnistetty joka tapauksessa.
Mutta tuo jainalaisuus jä mietityttämään kaikkein eniten. Tämän takia on ERITTÄIN tärkeää että tällaista dialogia on, vaikka se molempien hermoille käykin. Aina on hyväksi joutua kyseenalaistamaan omia näkemyksiään.
Pitää huomioida että ei näissä ympäristöasioissa se ole mikään jainalaisten viherpiipertäjien ääni mikä määrää, vaan lain ja viranomaisten. Ympäristölupa on lupa saastuttaa, eli se on sopimus yhtiön ja *VALTION* välillä siitä, miten paljon tärväämistä saa tehdä jotta voi tehdä bisnestä. Siinä tasapainotetaan bisnes ja ympäristö.
Noissa 62-poikkeusluvissakaan ei kohauta olemassaolo, vaan määrä ja perustelu. Normaali firma ei joudu niihin elinaikanaan. Kaksi per vuosi voisi olla huonoa tuuria, kymmenen ei. Semminkin kun ne eivät ole olleet lain edellyttämiä force majeure- tapahtumia, vaan omien virheiden korjailua. Se poikkeuspykälä on olemassa hyvästä syystä, mutta ei väärinkäytettäväksi.
Kyllä ymp-lupaa voi täysin perustein verrata työturvallisuusasioihin. Pitäisikö firman saada joustaa niistä, jos ne haittaavat toimintaa? Tai siis, varmasti olet sitä mieltä että näitä kahta ei voi verrata, mutta se ei ole sinun eikä minun päätettävissä vaan lainsäätäjän ja viranomaisten. Tällaisessa yhteiskunnassa me elämme (joka ei täysin miellytä kumpaakaan).
Ymp-järjestöjen tilitys saa eniten mediahuomiota, mutta suuressa osassa valituksista myös toiset viranomaiset (mm SOTE) ja kunnat valittavat. Ja valitukset ovat lähes poikkeuksetta menneet ainakin osittain läpi. (Plus, yhtiö itsekin valittaa tarpeen mukaan). Ei kyse siis ole kiusanteosta, vaan laillisuuden valvonnasta. Työturvallisuuspuolella on jo vakiintuneet kanavat joilla sitä valvotaan, eikä tällaiseen kansalaisaktiivisuuteen ole tarvetta.
Bottom line: yhteiskunta on demokraattisesti päättänyt, että YSL:n rikkominen on rike siinä missä työturvallisuuden laiminlyönti. Deal with it.
Here’s the deal.
Lainaan edellistä postaustani: “käynnistämisen kanssa odotettuja ja odottamattomia vaikeuksia kohdannut kaivos”. Kipsisakka-altaaseen säilöminen, juoksuttaminen poikkeusluvilla yms. veteen liittyvä oli odottamatonta ja pakon sanelemaan toimintaa. Ei kukaan vastuullinen ihminen istu ja odota, että pahimpia aineita sisältävät altaat tulvivat.
Talvivaaran saamien huomautusten määrä kertoo enemmän poikkeuksellisen tarkasta valvonnasta kuin poikkeuksellisista ongelmista. Huomautettu on rikkinäisestä ämpärin sangastakin. Ongelmat on aina korjattu, eikä pakkotoimiin ole siksi tarvinut ryhtyä. Tämän ovat sekä kaivos että viranomainen todenneet.
Ymmärrän toki, että ympäristölaki ja luparajat ovat yhteiskunnan asettamia normeja, bisneksen ja ympäristön tasapainottamista, kuten sanot. Lain asettamien rajojen pitää olla niin tiukat, että niiden ajoittaisesta ylittämisestä ei seuraa katastrofia. Rikkeistä pitää huomauttaa, ylityksistä valittaa ja rikoksista rangaista. “Viherpipertäjät” tekevät arvokasta työtä pitämällä “meteliä” rikkeistä ja edistämällä laillisuuden valvontaa.
Jainalaisuudella viittasin siihen, että bisneksen ja ympäristön vaaka on Talvivaarassa kallistunut liikaa ympäristön suuntaan siihen nähden, mikä aiheutettu vahinko on. Talvivaarassa on vallan hirveä meteli, kun samaan aikaan toiset teollisuuslaitokset päästävät kaikessa hiljaisuudessa paljon enemmän sulfaatteja kuin Sotkamon kaivos. Toki voitto Talvivaaran taistelussa olisi tärkeä koko ympäristöliikkeelle.
Minusta olisi reilua todeta ääneen, että ongelma ei ole niinkään kaivoksen päästöt kuin päästöpaikka: sulfaatti menee liian pieniin järviin. Eikö SLL voisi kaivoksen pysäyttämisen sijaan kampanjoida sen puolesta, että putki Nuakseen on rakennettava heti? Se olisi älyllisesti ja moraalisesti rehellisempää kuin valittu linja.
Matematiikkasi ontuu, mitä tulee YSL62-ilmoituksiin ja tuuriin. Poikkeamat kasaantuvat tietysti sille, jolla on iso ongelma.
YSL §62 ei voi olla varattu niille, jotka eivät tee virheitä mutta joihin “salama iskee”. Huonosti kirjoitettu toinen momentti nähdäkseni johtaa tulkintaan, että koko pykälä olisi varattu jollekin luonnonmullistukselle. Minä luen pykälän niin, että 1. momentti koskee tavallisia toiminnassa tulevia poikkeustilanteita (tuotantohäiriöt ja onnettomuudet johtuvat usein inhimillistä syistä), ja 2. momentti on toiminnasta riippumattomille ylläreille.
Olennaisempaa on se, että pykälä velvoittaa ilmoittamaan. Sitä rikkoo se, joka ei ilmoita. Ilmoitettava on, oli päästöön syynä räjähdys, altaan täyttyminen tai työntekijän virhe. Ilmoitus ei ole oikeutus. Kaivos ei voi ottaa “62-poikkeuslupaa”. Luvan voi antaa vain viranomainen. Pykälää ei voi käyttää häikäilemättömästi ylimääräisiin päästöihin niin kuin SLL antaa ymmärtää. Vastuuseen kyllä joutuu, kun valvoja/tuomioistuin niin päättää.
Muuten tietysti voi toimia häikäilemättömästi, jos on valmis saamaan rangaistuksen ja ympäristönpilaajan maineen. Jälkimmäinen etenkin tulee kalliiksi.
Annoit ymmärtää, että tämä keskustelu hermostuttaa sinua. Toivottavasti ei liikaa. Minusta on hauska sparrata taitavan opponentin kanssa. Minusta sinä olet paras argumentoija Talvivaaran sulkemista kampanjoivassa leirissä. Logiikkasi pelaa, premissisi vain ovat väärät :)
“Useat henkilöt ovat auttaneet pähkäilemään tätä kysymystä…”
Annas kun minä yritän avata tämän teille.
YLE:n epätarkkojen sitaattien sijaan kannattaa katsoa Talvivaaran verkkosivulla olevasta webcastistä, mitä Perä oikeastaan sanoo esityksessään. Hän sanoo, että vanhoja kasoja ei saatu elvytettyä, mutta kaivos onnistui kasaamaan PUOLITOISTA uutta kasaa. Niiden toiminnan perusteella Perä uskoo (“that allows us to believe”) 30 000-50 000 tonnin vuosituotannon olevan mahdollinen.
Sitten hän kertoo, että käppyrät ykköskasasta, TAI OIKEASTAAN KASAN PUOLIKKAASTA, osoittavat, että 30 000 tn/a tai enemmänkin on tuotettavissa.
“Punaisella merkitty 9 t/day tarkoittaa vajaata 3300 t/vuosi. Jos siis päästään punaiselle tasolle, neljä kasaa tuottaisi yhteensä noin 13 000 t/vuosi. Mitä tekemistä tällä on toimitusjohtajan uhoaman 30 000 tonnin kanssa?”
Vastaus kysymykseesi on: 3300 x 2 x 4 kasaa = 26 280 tn/a.
Tämä laihalla, alle 1,5 g/l liouksella. Kun metallipitoisuus nousee taas vuoden 2011 normitasolle (2-2,5 g/l), neljällä tyydyttävästi liuottavalla kasalla päästään yli 40 000 tn vuosituotantoon. Tehdas on pitkään pelannut ihan ok.
Perä ei yritä johda ketään harhaan eikä väitä, että tämän vuoden tuotanto olisi 30 000 tn. Hän yrittää kertoa – jälleen kerran – että ensivaiheen tavoite 30 000 tn/a ei ole tuulesta temmattu. Kunhan vesiongelma on hoidettu, louhinta käynnistyy ja kaivoksella on neljä kohtuullisesti toimivaa kasaa, nikkeliä tulee ihan merkittäviä määriä.
Eri asia on, että 30 000 tn/a voi jättää kaivoksen vielä liikaa nikkelin hinnan armoille.
Q1/2014 tuotanto oli 3068 tonnia 1,5 kasalla. Jos sama tahti jatkuu, eikä uusia kasoja saada aikaan eikä liuos tukevoidu, tämän vuoden tuotanto olisi 12272 tn. Jos uusia kasoja saadaan aikaan ja/tai liuos väkevöityy, tuotanto on enemmän. Voi olla, että vanha vuosiennätys 16000 tn on menossa rikki…
Eka kuvaaja on tosiaan epäonnistunut. Siinä on yritetty kertoa liian monta asiaa yhdessä kalvossa. Rahoittajille ja muille sidosryhmille Perällä on toivottavasti paremmat kalvot.
Kiitän tarkennuksista. Tuo materiaali on joka tapauksessa analyysi arvoinen, koska sen perusteella useimmat sijoittajat päätöksensä tekevät. Harva jos kukaan jaksaa perehtyä sen tarkemmin — ja jos perehtyy, kuten isot institutionaaliset omistajat, niin myy hinnalla millä hyvänsä.
Itse asiassa sanot käytännössä samaa kuin minä: “Kunhan vesiongelma on hoidettu, louhinta käynnistyy ja kaivoksella on neljä kohtuullisesti toimivaa kasaa, nikkeliä tulee ihan merkittäviä määriä”. Kunhan, kunhan, kunhan, niin sitten. Toki näin. Mutta
*Kyse ei ole siitä, montako tonnia nikkeliä tuotetaan, vaan millä kuluilla.
*Vesiongelma kasvaa, ja on vuoden lopussa 10 miljoonaa kuutiota
*Louhinnan esteenä ei ole pelkästään rahan puute, vaan ongelmia voi tulla myös avolouhoksen vesistä. Ja padoista joita yhtiö on hämärin luvin rakentanut avolouhokseen.
*Neljää kasaa varten tarvitaan rahaa, ja vanhoista pitää päästä eroon, ja homma on saatava toimimaan.
*Isot vakuuksien nousut on tulossa
*On rakennettava kaatopaikkoja
*On rakennettava uusia altaita
*On korjattava ympäristöä
*Jne jne
Siis voi toki mennä niinkuin sanot. Ennen muuta, jos voidaan pakottaa yhteiskunta maksamaan oheisvaikutukset eikä aseteta turhia ympäristö- tai muita rajoitteita, niin silloin voi mennä todellakin hyvin. Vanhassa kunnon Neuvostoliitossa ei tuollaisia rajoitteita ollut, ja hyvin siellä meni.
Kuka tahansa saa toki sijoittaa omia rahojaan millaiseen uskontoon haluaa, mutta verorahoja tuonne ei enää tule upottaa. Käsittääkseni tästä olemme olleet joka tapauksessa samaa mieltä?